Kirjoitukset avainsanalla Keskiaika

Keskiaikaisessa miniatyyrikirjan kuvituksessa on hienoja yksityiskohtia. Niissä selitetään symbolein, mistä ja minkälaisesta rakkaudesta on kyse.

Pari makaa yhdessä sängyssä ilmeisen rakastuneen näköisinä. He ovat muutoin alasti, mutta päähineet on molemmilla. Eritoten naisen päähine viittaa siihen, että hän on siveä aviovaimo. Hän ei pidä hiuskiaan auli, kuten huonomaineiset naiset.

Vasemmassa yläkulmassa istuvat isä ja poika, läsnä on myös kyyhkyn hahmossa pyhähenki. He siunaavat avio-onnen. Alaston lapsi leijuu ilmassa. Se kertoo, että siittäminen on tapahtunut. He saavat lapsen. Heidän rakkautensa on sallittua ja siunauksellista. Ylempi kynttilä palaa. Alempi, maallisen rakkauden ja himon kynttilä on sammuksissa. Sukupuoliyhteys, joka tähtää lapsen saantiin ei ole synti.

Kaiken kruunaa itse tekstin aloitusaakkosen koristelu. Siinä on mansikoita ja mansikan kukkia. Punaiset marjat, kuten mansikka viittaavat yleensä kuolemansyntinä himoon. Tässä on mukana kuitankin valkea kukka, joka kertoo, että himo on sallittua. Valkea on hyväksyttävän viattomuuden ja puhtauden tunnus. Sen lisäksi kukasta on syntynyt hedelmä, kuten tästä yhdessä  vietetystä yöstä syntyy lapsi.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Kiitos Liisa jälleen kerran aina mielenkiintoisen symboliikan avaamisesta.
Pirkko

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskiajalla kirkkoja rakennetaan entistä enemmän.  Kirkosta yhteisönä tulee yksi suurimmista, ja pitkäksi aikaa jopa kaikkein suurin, taiteen tilaaja. Ensimmäinen selkeästi länsi-Eurooppalainen taiteen suuntaus on romaaninen taiteen suuntaus. Romaanista taidetta tehdään noin karkeasti Euroopassa 1000-1100-luvuilla. Sitten taidesuunta nimeltään gotiikka pikkuhiljaa syrjäyttää sen esteettiset ihanteet. Arlesin St Trophime kirkko on hyvä esimerkki sen tavasta kertoa. Romaanien taide edustaa länsi-eurooppalaista tapaa tehdä siinä, että se pyrki realistiseen kerronnan tapaan. Romaanisen taiteen tyypillisin kerronnan tapa on juuri kohokuva eli reliefi. Tässä kirkon pääsisäänkäynnin reliefissä näemme arkkienkelin, joka vartio taivaan portteja. Taivaan portista näkyy Jumalan käsi. Pyhä pelottavuus ja kirkkaus on kuvattu kovin havainnollisesti. Taivaan ovea kohden kulkijat ja porttista sisään halajavat joutuvat kirkkauden sokaistuneina peittämään silmänsä käsillään.

Romaanisen taiteen peruselementit ovat tässäkin selkeästi näkyvät: selkeys, kerronnallisuus ja halu julistaa opettamalla. Romaanisen taiteen tekniikka ei ole aina täysin kehittynyttä. Tämäkin kuva on sympaattinen naiviudessaan. Meidän pitää muistaa, että länsimainen taide ottaa antiikin ajan ja Bysantin vaikutuksen jälkeen tässä aivan ensimmäisiä askeliaan.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun Antiikin Rooman valtakunta hajoaa kahtia Itäiseen keisarikuntaan, jota myöhemmin kutsutaan Bysantiksi ja läntiseen, ottaa vauras Itäinen puli johtoaseman politiikassa, kulttuurissa, taloudessa sekä taiteessa. Sen pääkaupunki on kukoistava Konstantinopoli. Se on Idässä. On siis luonnollista, että Lähi-Idän taiten vaikutus siellä tehtävään taiteeseen on suuri. Jumala on valo ja valo on kultaa, on yksi leimaa antavia piirteitä bysanttilaiselle taiteelle. Yksi Bysantin suosimia tekniikoita on mosaiikki tekniikka. Bysantissa mosaiikit tehdään kuitenkin erilaisella tekniikalla, kuin jo edellisinä päivinä esitelty suora mosaiikki. Mosaiikit tehdään pajassa negatiivina kipsiin. Sitten ne siirretään levyinä paikalle, kuten tässä Sisiliassa sijaitsevaan Monrealin-kirkkoon. Siellä ne laitetaan laastiin ja lopulta kipsi hakataan pois, niin, että mosaiikki saadaan näkyviin. Bysantin vaikutus on tosiaan suuri. Tämäkin Pyhää Johannesta kuvaava mosaiikki löytyy Palermon läheltä.

Bysantti ei hae realismia, se suorastaan välttää sitä. Bysantin taiteen ihanne on tehdä majesteetillista ja hieman arjesta etäännyttävääkin estetiikkaa. Johannes Kastaja erämaassa asuvana askeettina erottuu helposti takkuisen tukkapehkonsa kanssa muista kirkkoa koristavista pyhistä. Puvun laskokset evät ole luonnolliset. Kulmakarvat ovat koristeelliset eivät oikean ihmisen kulmakarvat. Bysantin ajan teoksia ei kuitenkaan pidä arvostella odottamalla niiltä luonnollisuutta. Ne tavoittelevat majesteetillista ja ylhäistä harmoniaa. Tässä teoksessa on onnistuttu siinä tavoitteessa erinomaisesti.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Keskiajan ritareiden silmukkapaidat painoivat toistakymmentä kiloa.

Keskiaika, joka yleensä historiallisesti määritellään Rooman piirityksen 405 ja Amerikan löytymisen 1492 väliseksi ajaksi, on ollut muodissa jo muutamien vuosien ajan. Keskiajan nimi on tylsä. Se on muka vain jotain, joka jäi keskelle kahta loistavaa aikaa: Antiikkia ja Nykyaikaa. Pitkään käytettiin halventavassa mielessä esimerkiksi sanontaa: oletko ihan keskiajalta? Myös keskiaikainen adjektiivina oli pilkkaava. Nyttemin keskiaikaa on tutkittu enemmän ja ymmärretty paremmin. Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa on monia traditioita etenkin uskonnollisella puolella, joita on säilytetty, sotien aiheuttamia keskeytyksiä lukuun ottamatta keskiajalta alkaen aina nykypäivään. Monet Välimeren maiden vierailijat saattavat halveksia viikottaisia kylämarkkinoita. He kuittaavat ne sanomalla, että paljon parempaa tavaraa saa kaupoista. Tavaran laatuun en ota kantaa, mutta markkinoijien halveksija unohtaa täysin markkinoiden historiallisen arvon. Antiikki oli kaupunkikulttuurin aikaa. Keskiajan kansainvaellusten aikaan eli varhaisella keskiajalla väestö pakeni kaupungista maaseudulle. Silloin kaupunkikulttuuri taantui Euroopassa. Sydän keskiajalle, siihen keskiajasta keskiaikaisimpaan aikaan tullessa, 1000-1200 luvuilla kaupunkikulttuuri elpyi uudelleen,. Tuolloin oli keksitty niinkin ihmeellinen asia, kuin se että maata voi omistaa. Läänitysjärjestelmä kehittyi maaomistuksen pohjalle. Antiikin ajatushan oli se, että maata voi vain hallita. Koska ihmisen elämä on lyhyt ja maa ikuinen, ei sen omistaminen ollut mahdollista. Tämä absurdiajatus maan omistamisesta, joka on aiheuttanut paljon sotia ja eripuraa syntyy itseasiassa siitä, kun Paavilla oli suunnattomia vaikeuksia pakanabarbaarien kanssa. Hän esitti silloin väärennöksen, jonka mukaan Rooman keisari Konstatinus Suuri olisi testamentannut maansa Rooman piispalle. Älytön ajatuksena, koska kukaan Rooman keisari ei ollut niin tyhmä, että olisi kuvitellut voivansa omistaa maan. Hehän vain hallitsivat sitä. No näin kuitenkin syntyi Kirkkovaltio ja pohja maanomistukseen pohjaavalle läänitykselle oli luotu.

Keskiajan kansannaisten vaatimattoman kauniita asuja  Italian, Ventimiglian vuosittaisesta keskiaikatapahtumasta.

Kun ajat rauhoittuivat, ne kyläyhteisöt, joissa ihmiset kokoontuivat säännöllisesti vaihtamassa ja myymässä tavaraa, kengittämässä hevosia, jauhamassa jauhoja tai leipomassa leipää (leipäuuninkin pitoon tarvittiin elinkeinoharjoittamislupa, samoin myllyyn) saivat kaupunkioikeudet. Nämä viikottaiset markkinat, joita näemme Välimeren maiden alueilla, ovat suora traditio keskiajan kaupunkikulttuurien synnystä. Kaupunkioikeus oli juuri sitä: oikeus pitää säännölliset markkinat. Suomenkielen sana kaupunki on hyvin kuvaava. Se kertoo siitä, että kaupunki on paikka, jossa oli oikeus käydä kauppaa.

Keskiaika kehitti suuren osan niistä instituutioista, jotka meille ovat muka nykyaikaisia. Sosiaalihuolto kehitettiin kiltapohjalle. Kukin kilta oli velvollinen huolehtimaan omista köyhistään, leskistään, orvoistaan, sairaistaan. Killat olivat myös velvoitettuja pitämään yllä järjestystä kaupungissa. Kullakin killalla oli oma viikonpäivä, jolloin heidän piti partioida kaduilla öisin. Elinkeinoharjoitusrekisteri eli se, kuka saa mitäkin ammattia harjoittaa, oli valvottua keskiajalla kaupunkien rekisterikirjoissa. Jopa puolueen tulo poliittiseen järjestelmään on kotoisin keskiajalta. Firenzessä vaikuttaneen Girolamo Savonarolan poliittiset ajatukset ohjaavat ensimmäisten puolueiden syntyyn Keski-Euroopassa.

Sulttaanin henkivartijan keskiaikainen asu.

Sanonta pimeä keskiaika on äärimmäisen harhaanjohtava. Se antaa värikkäästä keskiajasta virheellisen kuvan. Keskiaika oli kirkkaiden värien leimaama. Tuolloin valaistusolosuhteet olivat täysin toisenlaiset. Sitä ajatellessa on ymmärrettävääkin, että keskiaika suosi kirkkaita värejä sekä vaatteissa että sisustuksessa, puhumattakaan taiteesta. Keskiaikaisia maalauksia katsellessaan voikin vai kysyä, missä ihmeessä se pimeys on?

Kaikkein katolisimpien kuninkaiden eli Espanjan Isabellan ja Ferninandin tuloa Malagaan muistetaan vuosittain kaksiviikkoisilla juhlallisuuksilla.

Keskiaikaisten markkinoiden sekä juhlien: uskonnollisten ja maallisten sekä urheilukilpailujen lisäksi Suomessa ja Euroopassa järjestetään myös historiallisten tapahtumien toisintoja. Niissä kymmenet, sadat ja tosinaan jopa tuhannet ihmiset elävät uudelleen jotain historian merkittävää hetkeä. Yksi minuun suurimman vaikutuksen tehneistä tapahtumista on ollut Lucrezia Borgian tulo Este suvun morsiameksi Ferraran kaupunkiin. Minun neuvoni kaikille matkailijoille onkin, että, missä tahansa on historiallinen tapahtuma, sinne kannattaa matkustaa juuri silloin.  Tai toisaalta, jos kuulette keskiaikaiset rumpujen pärinää, missä tahansa satuttekin olemaan, rynnätkää heti paikalle katsomaan. Keskiaika tapahtumat ovat mahtavia syvähyppäyksiä historian uumeniin. Monista kouluista tehdään kevätretkiä ulkomaillekin, tai ainakin kotimaassa. Mielestäni tällaiset tapahtumat pitäisi olla jopa pakollisia. Me voimme ymmärtää nykyaikaa vain peilatessamme sitä menneeseen. Me kannamme kulttuurissamme mennyttä. Menneeseen välinpitämättömästi suhtautumiselle ei ole mitään muuta nimeä, kuin yleissivistyksen puute. Kuinka usein näemmekään, että yhteiskunnassamme keksimme pyörän joka kertaa udelleen. Se on tarpeetonta, jos vain tuntee historiaa, se kyllä opettaa.  Historia on tarina, historia on omaisuutamme, yksi tärkeimmistä omaisuuksistamme. Se on se, mikä tekee ihmisestä suuren. Se on ennen kaikkea se, mikä tekee Euroopastamme rikkaan, sivistyneen ja mahtavan!

Ferraran valtiota hallitseva Este-suku, teki valtioistaan yhden keskiajan loistavimmista. Kuvassa Borso d´Esteen patsas Ferraran kunnantalon edustalla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat