Rooman valtakunta oli suunnattoman suuri. Se takasi sen, että monenlaisia ja värisiä kiviä oli saatavilla mosaiikkitöitä varten. Antiikin roomalaisista voidaan sanoa, että he kehittivät mosaiikkitaiteen aivan huippuunsa. Eri värisillä ja sävyisillä mosaiikkikiven palasilla he saattoivat tehdä jopa varjostuksia ja suurenmoisia yksityiskohtia.
Tässä mosaiikissa on kuvattuna hedelmällisyyden jumala. Tällaisia kuvia saatettiin käyttää muun muassa makuuhuoneen koristeena tuomassa lapsionnea taloon. Hedelmällisyys ei toki viittaa vain ihmisten lapsimäärän kasvuun. Mosaiikissa on kuvattuna kukkia, vasemmalla puolella on taas rakastunut lintupariskunta. Jumalan sylissä on liina, jossa on kuvattuna luonnon antimia, kuten hedelmiä. Värit ovat jopa hämmästyttävän kirkkaita. Mosaiikin etu onkin siinä, että sen värit eivät haalistu. Kivihän on läpeensä sen värinen kuin on. Mosaiikkikivi voi pölyyntyä, mutta se ei menetä väriään.
Roomalaiset tekivät mosaiikkinsa suoralla tekniikalla ja ryhmätyönä. Tämä tarkoittaa sitä, että mosaiikki tehtiin suoraan paikalleen. Edellä kulki käsityöläinen, joka levitti laastin paikoilleen. Hänen jälkeensä tuli seuraava, joka piirsi ääriviivat, sitten tulivat he, jotka maalasivat värin laastille ja lopulta he, jotka valmiiksi leikatuista ja lajitelluista kivistä asettelivat palat paikoilleen.
