Kirjoitukset avainsanalla syrjäytyminen

Toisinaan pikkuporvarillisuutta ja keskiluokkaisuutta käytetään halventavina ilmaisuna. Itsekin olen joutunut tarkistamaan omaa mielipidettäni ja suhtautumistani niihin. Matkustan työkseni paljon. Minulla on ollut ilo ja suru nähdä myös kovin köyhiä alueita. Paikkoja, joissa ihmiset elävät nälkärajalla ja jopa nälässä. Meillä on mieheni kanssa neljä kummilasta Afrikassa. He ovat orpoja, joiden koulunkäyntiä tuemme ja yksinkertaisesti ihan sitä, ettei heidän pitäisi mennä nukkumaan nälkäisinä. Heidän tulonsa elämäämme on ollut todellinen siunaus. Muutamassa vuodessa olen oppinut heiltä paljon enemmän kuin matkoillani, töissäni ja opinnoissani muutoin. Olen oppinut senkin, että liian usein köyhyyteen kuuluu myös rakkauden ja lähdeisyyden puute. Kun ei ole ruokaa, niin usein ei ole voimia koskettakaan lasta. Lapsi kuitenkin tarvitsee kosketusta. He suorastaan janoavat sitä. Se kertoo heille, että heitä rakastetaan ja heistä välitetään. Köyhyydessä on kaikkien tuntema suuri vaara, sen nimi on syrjäytyminen: yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen. Kun ei ole toivoa, ei millään ole edes enää väliä.

Liian usein

Liian usein köyhyyden aiheuttama syrjäytyminen johtaa rikollisuuteen.

Etelä-Amerikassa näkemieni katulapsijengien jäsenten silmät ovat surullista ja kammottavaa katseltavaa. Heillä ei ole enää mitään suuntaa. He ovat jo syrjäytyneet. Heidät jätetiin ja sen seurauksena he jättivät yhteiskunnan. heistä on tullut petoja. Tämä ei liene kenellekään lainkaan uutta. Se on meidän kaikkien tiedossa. Se on myös eurooppalaisen helppo hyväksyä Köyhyys ja kurjuus syrjäyttää. Ne tuovat huonoa ominaisuuksia esiin helposti.

Kauhukseni olen huomannut samankaltaisia piirteitä lapsissa ja aikuisissa, jotka ovat kasvaneet liiallisessa yltäkylläisyydessä. Kun lapsi saa aina kaiken haluamansa, elää sellaista Hello Kitty todellisuutta, saattaa myös tapahtua syrjäytyminen todellisuudesta. Olemme kaikki kuulleet juttuja, joissa kiukkuinen teini uhkaa vanhempiaan, kun ei saanutkaan lahjaksi uusinta älypuhelinta.

Silloin, kun mikään ei riitä, ihminen irtautuu todellisuudesta.

Päihteiden käytössäkin on kammottavia yhtäläisyyksiä. Etelä-Amerikassa katulapset pilaavat aivonsa liimalla, Euroopassa ja vauraissa maissa kokaiinilla tai kemiallisilla huumeilla. Millään ei ole mitään väliä. Hyvinvointi on kasvanut Euroopassa jo pitkän aikaa. Samanaikaisesti on kasvanut pahoinvointi. Meillä onkin taitanut mennä liian hyvin. Hyvinvointi yhteiskunta on tuottanut myös sellaisia nuoria aikuisia, joiden olen kuullut sanovan: työteko ei ole oikein mun juttu. Tai en halua tehdä mitään, mikä on hapokasta. Senkin nimi on syrjäytymistä. Se on kavalampaa. Nämä hyvinvointiyhtesikunnan nuoret eivät näytä yhtälailla syrjäytyneiltä päällepäin. Hehän pukeutuvat merkkivaatteisiin ja perivät asuntonsa vanhemmiltaan. He eivät ole kadulla tuuliajolla. Mutta heidän elämänsä päämäärä on yhtä hukassa kuin noiden köyhien katurosvojen.

Mikä lienee tämän kadulla elävän narkomaanin tausta?

Näitä miettiessäni tulin miettineeksi keskiluokkaa: tervettä, työskentelevää, eteenpäin kulkevaa keskiluokkaa. Euroopassa keskiluokka on se, joka on häviämässä, kun tuloerot kasvavat. Keskiluokka on se, joka on pitänyt rattaat pyörimässä. Sen molemmissa ääripäissä, se ulkopuolella ollaan hukassa ja pahasti,. Kukaan keskiluokasta ei tavoittele niin sanotun alemman luokan tilannetta. Valitettavan moni tavoitteli sitä ylemmän luokan tilaa, tai pitäisikö sanoa, valitettavan moni tavoitti sen ja silloin hukkui suunta.

Kun eri sosiaaliluokat eivät kohtaa enää edes kohdatessaan, on yhteiskunnassa ongelma.

Olen usein kuullut sanottavan, että demokratiakaan ei voi toimia ilman suurta keskiluokkaa. Merkit siitä ovat ilmassa. Kunpa keskiluokkaisuus tulisi muotiin, ihailtavaksi ja tavoiteltavaksi. Se saattaisi olla terveempi ihanne kuin uskoisimmekaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat