Ihmisen ja eläimen suhde ei läheskään aina ole ongelmaton. Me olemme taistelleet samoista asuinpaikoista kautta aikakausien. Koska historia on helppo ja miellyttävä unohtaa, me emme esimerkiksi mielellään muista sitä, että apinat eivät kuulu vain Afrikkaan, vaan esimerkiksi Magotti-apinoita on asunut Keski-Euroopassa saakka. Leijonat ovat yleisiä vertauskuvia Raamatussa. Se kertoo siitä, kuinka leijonienkin asuinalue oli aikoinaan huomattavasti laajempi. Niitä oli paljon pohjoisemmassa, kuin nykyään.

Ihmisen vaikuttaessa elinympäristöönsä seuraukset näkyvät myös eläinkunnassa. Välimerellä asuu jo ilmastomuutoksen myötä sellaisia lajeja, joita ennen tavattiin vain punaisella merellä. Etelä-Amerikasta vihreiden papukaijojen mukanaan tuomat hyönteiset ovat jo aiheuttaneet suuria tuhoja eteläisen Espanjan maanviljelyalueilla. Punkkien leviäminen Suomessa on yksi, ei niin miellyttävä, seuraus ihmisen toiminnasta ja sen vaikutuksista eläinmaailmassa.

Omaa suhtautumistani eläimiin korjaa, ja nöyryyttä käyttäytymiseeni eläintä kohtaan tuo pelkästään se, kun muistan sanojen alkuperät. Useimmilla Euroopan kielillä sana ihminen on kantaa human, uomo, homme. Se tulee latinan sanasta, joka tarkoittaa maata. Mitäpäs me muuta olemmekaan kuin maata, me ihmispahat, maasta syntyneet ja maaksi maatuvat. Sen sijaan useissa kielissä eläintä merkitsevä sana: animale, animal on saman kantainen kuin sana anima, ame eli sielu, se joka antaa elämän.

Tälläkin kertaa kuva puhuu taatusti enemmän kuin tuhat sanaa. Annetaan näille suurille sieluille ja luonnon kauneudelle tilaa kuvina tällä kertaa.