Kirjoitukset avainsanalla Lucifer

Naisten symboliksi on noussut alkemistien jo käyttöön ottama merkki, joka viittasi kupariin sekä planeetta Venukseen. Alun perin kyseessä onkin ollut Venus-jumalattaren peiliä kuvaava kuvio.

Kirkkaana loistava Venus-planeetta on havaittu jo esihistoriallisena aikana. Babylonialaiset kutsuivat planeetta Istariksi, rakkauden ja erotiikan jumalattarensa mukaan. Egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset erottivat toisistaan aamuisen Venuksen ja illalla näkyvän. Lucifer onkin alun perin aamuisen Venus-planeetan nimitys. Se näkyi juuri ennen auringonnousua, joten sitä kutsuttiin Luciferiksi, auringon tuojaksi. Iltaisin sen nimi oli Vespero. Pythagoras lopulta tunnisti Luciferin ja Vesperon samaksi tähdeksi Venukseksi.

Koska Venuksen laskettiin käyttävän kiertoonsa 8 vuotta, on Venuksen tähti kahdeksansakarainen. Tämän määrittelivät jo sumerilaiset tähtien tutkijat.

Kuvassa kattomaalaus Italian Genovan kaupungissa sijaitsevasta Doria-Spinola palatsista kuvaa Venusta peili kädessään. Näemme hänen kauneutta ihailevan miehen kurkkivan häntä salaa.

Hyvää naisten päivää kaikille kanssasisarille!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskiajan paholainen oli usein ruma epäsikiö.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä! Onko paholainen sitten meidän lempilapsiamme, kun sillä on lukematon määrä nimiä? Paholainen eli pahan edustaja on hän, joka komentaa demonien joukkoa. Demonit edustavat samaa, kuin enkelit niin sanottujen hyvisten puolella.

Lucifer, Belsebul, Saatana, Perkele, Vihtahousu, Piru, Sielunvihollinen, Vanha kehno, Mefistofele ovat kaikki tuttuja ilmaisuja. Saatana on lähes kaikilla kielillä sama. Sanan taustalla on hepreankielinen sana, joka tarkoittaa vastustajaa. Perkele juontaa muinaispreussilaisesta Percunis-nimestä. Se tarkoitti ukkosenjumalaa. Paholainen on suomalaisessa Raamatussa korvaamassa kreikan diabolosta. Diabolos tarkoittaa sellaista, joka tuo eripuraa. Riidankylväjä saattaisi olla paras suomenkielinen käännös. Mefistofeles on vanha germaaninen sana ja merkitsee häntä, joka ei rakasta valoa.

Lucifer eli valontuoja oli alun perin Kointähti eli aamulla taivaalla näkyvä Venus-planeetta. Jesajan-kirjassa Babylonian kukistumista verrataan taivaalta pudonneeseen Kointähteen. Pian kristityt teologit halusivat nähdä nimen viitaavan siihen tapaan, jolla paholainen eli Lucifer, enkelistä kaunein karkotettiin taivaasta. Belsebul oli alun perin kanaanilaisen kansan Baal jumala. Nimi kokonaisuudessaan tarkoittaa Baal on herra. Juutalaiset jo väänsivät sen pilkkanimeksi Baal-Sebub, mikä tarkoittaa Kärpästen herraa.

Demoni on paholaisen apulainen.

Yleisin kuva, jollaisena paholainen tai piru kuvataan, on sorkkajalkainen, haiseva, sarvekas, tumma ja ruma hahmo. Tämä kuvaustapa on syntynyt Antiikin Pan-jumalan pukinpartaisesta hahmosta. Sillä ilmaistiin, kuinka antiikin pakanajumalat olivat pahoja.

Paholainen tulee kuitenkin muotiin vasta 1000-luvulla. Silloin teologit alkoivat puhumaan siitä suuremmalla äänellä. Miksi silloin tarvittiin paholaista? Paholainen oli oiva keino personifioida paha. Sen kautta pystyttiin myös vastaamaan maailmassa ilmeneviin epäoikeudenmukaisuuksiin. Miksi maan päällä on pahaa? Siksi, koska kaiken pahan aiheuttaa paholainen. Paholainen oli mukava syntipukki. Paholaisen päälle saattoi myös laittaa omia pahoja tekojaan. Enhän minä, mutta kun se paholainen, joka houkutti.

Arkkienkeli Mikael johtaa taistelua paholaista vastaan.

 

Paholaisesta tuli Saatana 1800-luvulla. Samoin Saatanaan liittyvä palvonta paholaisen ruhtinaana yleistyi vasta niin myöhään kuin 1800-luvulla. Romantiikka oli tyylisuuntana tuonut esteettisen maun piiriin makaaberin. Ihmisen elämän tavan ja arvostusten muutos alkoi inhimillistämään paholaista.

Paholaisen inhimillistyttyä, sille ja sen kanssa myös nauretaan.

 

Samalla kun synneistä tuli pieniä paheita ja lopulta nautintoja, myös paholainen alkoi näyttäytymään vastustamattoman kauniina naisena entisen ruman epäsikiön asemesta. Kukapa meistä ei olisi nähnyt vaikkapa nukkeina ihania pikkupaholaisia, jotka ovat suorastaan liikuttavia hymyineen ja pikkuruisine sarvineen. Toisaalta samaan aikaan maailmanpolitiikassa pyritään paholaistamaan poliittisia vastustajia saaden oma puolueensa näyttäytymään hyvää puolustavina enkeleinä.

Sarvipäinen Saatana

 

Mitä kertookaan meistä ihmisistä kaikki tämä? Me tarvitsemme paholaista. Sen selän taakse on kiva paeta, kun teemme pahojamme. Paholainen auttaa ulkoistamaan pahat tekomme. Toisaalta paholainen inhimillistää abstraktia. Sitten olemme käyttäneet paholaisen hahmoa tehdäksemme pahat tekomme sieviksi, söpöiksi ja jopa kauniiksi. Vieläpä paholainen on käypä ase politiikassakin. Madridin Buen Retiro-puiston Lucifer-patsasta väitetään maailman ainoaksi julkiseksi monumentiksi paholaiselle. Mihin kaikkeen olemme paholaista käyttäneetkään siirtääksemme vastuun pois itseltämme. Minusta paholainen ansaitsisi useammankin monumentin. Itsekukin me taas ehkä kaipaisimme hieman enemmän ryhtiä ja suoraselkäisyyttä ottaaksemme vastuuta omista teoistamme.

Madridin Buen Retiro-puiston Lucifer on Ricardo Bellverin tekemä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat