Kirjoitukset avainsanalla uskonto

Nunna kävelee ripeästi Krakovan katumaisemassa. Hänen takanaan olevat nuoret miehet pitävät käsiään lähes rukoilevassa asennossa. Ohikiitävä hetki, joka jäisi huomaamatta ilman kuvaa. Valokuvan voima on usein siinä, että se ehtii tavoittaa sen hetken, jota me omiemme silmiemme kanssa ehdi tavoittaa tai ainakaan tiedostaa. Nunnan kasvot jäävät piiloon. Me emme pääse edes kurkistamaan hänen silmiinsä. Ne peittyvät hänen päähineensä ja viittaansa alle. Juuri se, mikä ei silmille aukene on se, joka meitä eniten kiinnostaisi. Sellainen kirja tai kuva, joka aukeaa kokonaan, eikä jätä minkäänlaista mysteeriä ei ole kaikkein kiehtovin. Tämä kuva suorastaan lumoaa minut. Palaan siihen kerta toisensa jälkeen ja yritän kuvitella nunnan silmien värin ja kasvon piirteet. Hän on kiinnostavampi kuin taustan nuoret herrat. Hän on kiinnostavampi juuri siksi, ettei hänen kasvojansa näy. Taiteella ja uskonnolla on näyttänyt olevan sama tehtävä kautta vuosituhansien. Ne pyrkivät tavoittamaan sen, mikä ei ole tavoitettavissamme. Siinä on niiden suuri elinvoima.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

KANSIKUVASSA SUOMALAINEN TOREADORS-YHTYE KONSERTTIMATKALLAAN ITALIASSA. HEIDÄN VAPAA-AJAN ASUNSA ILMAISEE HEIDÄN MUSIIKKIMAKUAAN, MYÖS ESIINTYMISLAVAN ULKOPUOLELLA.

Tämän niminen kappale soi radiossa 1980-luvulla. Ei varmasti kukaan osannut silloin ajatella, miten kammottavan todeksi tuo hokema tulevaisuudessa muuttuu. Me elämme sitä tulevaisuutta nyt. Se on hirvittävän totta kahdessakin mielessä. Ensinnäkin usein, liian usein meidän aatteemme näyttää olevan juuri vaate. Tai ainakin heijastamme kaiken energiamme vaatteisiin: niiden pukemiseen, niistä heijastuvaan sanomaan ja niistä pohtimiseen. Käytämme aivan järjettömän energiamäärän niinkin ulkoiseen asiaan, kuin vaatteisiin. Toisaalta me arvostelemme ja toisaalta me ihailemme niitä.

Amissit viettävät vanhanaikaista elämää ja pukeutuvat perinteisesti.

Me kaikki tiedämme, miten järjettömän paljon voi yksi pieni merkki merkitä esimerkiksi vaatteen hinnassa. Kaikki tiedämme myös sen, että samoissa tehtaissa, joissa valmistetaan näitä vaatteita, tehdään samanlaisia tai ainakin samankaltaisia, ilman merkkiä. Silti olemme valmiita maksamaan siitä pienestä merkistä paljon. Miksi? Koska sillä vaatteella on status, jonka se pieni merkki siihen tuo. Me haluamme sen statuksen hinnalla millä hyvänsä. Se kertoo siitä, että muut tarkkailevat vaatteitamme, lukevat niissä hintalapun, vaikka se ei niissä roikukaan. Voin vain toivoa, ettei arvomme ihmisenä ole sen viestin varassa.

Andalusialaiset rouvat kertovat rakkaudestaan maakuntaansa kohtaan pukeutumalla tyypillisen Andalusialaiseen asuun.

Luemme toki vaatteista muitakin viestejä. Me määrittelemme ihmisen moraalia, sivistystä ja ihmisarvoa vaatteiden kautta. Eurooppalaistyylinen pukeutuminen on selkeästi itseisarvo. Me tuomitsemme tietynlaisten vaatteiden käyttäjät. Ranska on ollut kaikkien huulilla ensin huivikieltoineen ja sitten uudenlaisine uima-asuineen. Jälleen kerran on syntynyt kaksi puoluetta. Molemmilla on selkeä ja ainut oikea mielipide asiasta. Joko ajatellaan, että ihan oikein. Kaikkien pitää Euroopassa käyttää eurooppalaista vaatetuskertaa. Jotkut ovat sitä mieltä, että yleensäkään ihmisen uskonto ei saa näkyä vaatteista julkisella paikalla. Toiset ovat sitä mieltä, että tietty uskonto ei saa näkyä Euroopassa. Pelkästään tämä on todella vaikea asia. Ensinnäkin millainen on lopulta Eurooppalainen asu?

Afrikkalaisten naisten asut ovat kauniita ja värikkäitä, mutta myös käytännöllisiä kuumassa ilmastossa.

Minun olisi vaikea kuvitella itseäni tällä pyylevän täti-ihmisen vartalomallilla tyköistuvaan minihameeseen tai vaikkapa goottirockareiden asuun. Meillä kaikillahan on oma persoonallinen tyylimme pukeutua. Minusta tuntuisi kammottavalta, että meillä olisi kaikilla samanlaiset uniformut. Kyse on siis vapaudesta. Toki alastomana ei saa kulkea, eli meillä on joku käsitys siveydestä, jota noudatamme, ja jota ei ainakaan yleisesti tai toistaiseksi kyseenalaisteta. Miten me voimme rajoittaa vapautta, joka koskee pukeutumista? Millä perustein me voimme sen tehdä, loukkaamatta vapauden yleistä periaatetta? Minä itse pidän toisinaan tuulisella säällä huivia. Korvani ovat kovin tuuliherkät. Jos me kiellämme huivit, kielletäänkö ne kaikilta vaiko vain toisilta? Euroopan maat ovat hyväksyneet ihmisoikeuden julistuksen, jossa luvataan kunnioittaa kaikkien ihmisarvoa uskontoon ja väriin ja rotuun katsomatta. Siis vaikkapa nyt huivikiellon pitäisi olla totaalinen, ei vain yhtä ihmisjoukkoa koskeva.

Yhtenäiset esiintymisasut tekevät esityksestä visuaalisesti kiinnostavamman.

 

Sitten meillä on myös mielipiteen vapaus. Mielipiteiden sensuroiminen kuuluu totalitaarisiin järjestelmiin. Se ei noudata demokratian pääperiaatteita. Olemmeko me valmiita luopumaan mielipiteenvapaudestamme, sanavapaudestamme ja demokratiastamme? Jälleen kerran tuskin me voimme rajoittaa vain yhden väestön osan vapautta.  Iso ongelma on myös se, että aatteen, uskonnon, mielipiteen ja ideologian riisuminen ei onnistu vaatteiden tapaan. Jos minä en pitäisikään ristiä kaulassani, en minä silti olisi vähemmän kristitty. Minä itsekin pidän toisinaan ristiä ja tosinaan en. En ole niinä päivinä vähemmän kristitty, kun minulla ei ristiä ei ole, tai toisina enemmän, silloin, kun minulla se on. Ihminen ei voi riisua aatetta kuin vaatetta pois itsestään. Jos minä vaadin jonkin vaatteen poistamista, mitä minä olen silloin ratkaissut? En yhtikäs mitään.

Buddhalaisuus ei poistu ihmisestä oranssin vaatteen riisumisella.

Sitten on se kolikon toinen puoli, josta moni ei halua kuullakaan. Valtiollakin voi olla nimittäin aate. Ranskassa heidän aatemaailmansa pohjaa pitkälle Ranskan Suuren Vallankumouksen aatteisiin. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat heille tärkeitä. Onneksi ovat, sillä ne ovat hienoja aatteita. Kysymys ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Joku jo tässä vaiheessa nimittäin jo varmasti huudahti. No niin, siitäs saitte: vapaus on vapautta käyttää millaista tahansa uima-asua. Meillä on nimittäin sellainenkin ilmiö kuin naisten vapautusliike. Se on tehnyt paljon työtä pitkällä aikavälillä. Suomalaiset syystä ovat ylpeitä esimerkiksi naisten äänioikeuden tulosta Suomeen niinkin varhain. Huivien ja tietynlaisten uima-asujen käyttäminen saattaa toki usein olla vapaaehtoista, tai ainakin näennäisesti vapaaehtoista esimerkiksi kasvatuksen kautta syötettyä. Usein kuitenkin olemme saaneet kuulla uutisia, joissa huiveja ja peittäviä vaatteita on käytetty juuri naisen vapauden estona. Ranskan suuren vallankumouksen aatteen mukaan, silloin uima-asu kielto on looginen, jos kyse on naisen vapauden rajoittamisesta sosiaalisella tasolla. Toisaalta meillä on vastassa yhden naisen ehkä ainut mahdollisuus päästä rannalle eli hänen vapautensa uida. Toisaalta meillä on vastassa yhteiskunnallinen, mahdollinen kategorinen sorronväline, jolloin sortaminen pohjaa sukupuoleen. Silloin kysymys kuuluu: voimmeko me sallia naisten sortamisen yhteiskuntamme sisällä? Siinä mielessä ne hauskatkin kuvat, joissa verrataan vaikkapa nunnia rannalla burkini-pukuisiin naisiin, eivät ole loppuun mietittyjä. Ainakin minun käsitykseni mukaan kaikki nunnat tai sisaret pukevat kyseisen asun aikuisina ja vapaaehtoisesti ilmaistakseen aatettaan, eli heillä kyse on puhtaasti mielipiteen vapaudesta. Toki joku saattaa pukeutua burkiniin tai huiviin samasta syystä.

Derwisheillä, suufijärjestöön kuuluvilla veljillä korkea hattu kertoo yhteydestä korkeampaan. Heille myös valmistusmateraali: aito lampaanvilla on symbolinen.

Ranskalla on aikamoinen ongelma ratkaistavanaan, samoin muulla Euroopalla. Me emme voi toisaalta luopua niin tärkeästä aatteestamme kuin vapaus. Toisaalta me emme voi koskaan lopettaa taistelemasta sen puolesta, että se vapaus kuuluu kaikille, sukupuoleen katsomatta. Tässäkin on näyttänyt tapahtuvan paradoksi. He jotka huutavat musliminaistenvapauden puolesta, unohtavat, että ehkä samalla he juuri rajoittavat sitä. Vapauden riiston symbolista tulikin vapauden symboli. Jälleen kerran keskiössä ovat vaatteet. Ihmisellä täytyy olla vapaus pukeutua siten kuin hän haluaa. Kukaan ei myöskään painostamalla saa, ei edes kotioloissa vaikuttaa siihen, miten ihminen pukeutuu.

Paitsi uskonnosta, voi asullaan kertoa kuulumisestaan kansallisuuteen ja oman valtionsa ihailusta.

Kaikkein eniten minua nykymaailmanmenossa huolestuttaa kuitenkin se, että me emme pelkästään suhtaudu vaatteisiimme kuin aatteisiimme, vaan se, että me myös suhtaudumme aatteisiimme kuin vaatteisiin. Olemme valmiita luopumaan aatteistamme liian helpolla. Me jätämme takin naulaan ja siinä samalla menivät kaikki periaatteemme, etiikkamme ja moraalimme. Suoraselkäisyyttä, sitä ei näy monenkaan valtion johdossa Euroopassamme. Toisaalta, jos itse käyttäydyn samoin, miten voin vaatia muuta valtionjohdoltakaan?

 

 

Joillekin, kuten tälle amerikkalaiselle herralle New Yorkissa pukeutuminen on tapa erottautua joukosta, kertoa yksilöllisyydestään.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onko joku oikeasti niin naiivi, että sotkee uskonnon ja öljylähteen toisiinsa? Hämmästyttävää, mutta totta: kyllä on. Yksi toistetuimmista hokemista nykypäivänäkin on: Jos lopetetaan uskonnot, loppuvat myös sodat. Sehän on älytön väite. Minusta perustellumpaa olisi sanoa: jos lopetetaan sotavoimat ja asetehtaat, sodat loppuvat. Miksi kukaan ei sitten halua sanoa sitä? Koska jo väitteessä uskonnot aiheuttavat sotia itse asiassa lietsotaan toinen toistaan vastaan. Siinä väitteessä tahallisesti ärsytetään ja haetaan riitaa käyttäen uskontoa tai uskonnottomuutta lyömäaseena toista vastaan.

Uskonto ja elämänfilosofia sekä elämänkatsomus yleensä ovat meitä ihmisiä elämän lävitse kantavia voimia. Ne ovat meidän intiimejä vastauksiamme vaikeisiin tilanteisiin, kuten kuoleman kohtaamiseen. Ne ovat väsymyksen ja heikkouden hetkenä voimia, jotka saavat meidät nousemaan ylös aamulla ja yrittämään vielä kerran. Ne ovat meille niin tärkeitä asioita, että niitä hyväksikäyttäen meitä on helppo loukata. Mutta tuskin ketään ihan oikeasti häiritsee se, mihin joku tuntematon Liisa Väisänen uskoo. Sen sijaan vaikkapa Liisa Väisäsellä saattaa olla asia, jonka joku toinen haluaa. Silloin on kiva iskeä siihen kaikkein tärkeimpään kohtaan eli uskontoon ja arvomaailmaan.

Olipa kerran hallitsija, jolla oli vaikeuksia. Hän oli jo sodassa. Samaan aikaan eräs kansa, jonka nälänhätä oli ajanut alkuperäiseltä asuinalueilta pois, etsi parempaa tulevaisuutta. Silloin hallitsija päätti antaa heille palan maata. Tämä toinen kansa asettui sinne asumaan. Se sai alueen kukoistamaan, olihan maa tuottavaa. Tällä välin kyseinen hallitsija sai sovittua rauhan vanhan vastustajansa kautta. Hän näki kukoistavan uuden valtakunnan ja häntä alkoi harmittamaan. Hän halusi sen takaisin. Olisi ollut tosi noloa, nyt sanoa, että haluankin nuo rikkaudet itselleni, kun ensin oli antanut ne pois. Hän keksi tekosyyn, itseasiassa kaksikin. Kohtelitte erästä ystävääni väärin ja teidän hallitsijanne ei oikeastaan ole se, jolle hallintaoikeus kuuluu. Koska minä olen hyvä hallitsija ja taistelen oikeudenmukaisuuden sekä hyvän puolella, niin minäpä tulen sinne palauttamaan vallan hänelle, jolle se kuuluu. Ei minua millään tavoin se teidän rikkautenne kiinnosta, älkää luulkokaan. Minähän vain ajan teidän kansanne etuja ja puolustan hyvää ja oikeaa.

Ei, minä en viittaa nykypäivän Syyriaan tai Lähi-Itään. Puhun 500-luvusta. Oikeamielinen hallitsija oli Itä-Rooman hallitsija Justinianus, jolla oli ollut sota Persiaan vastaan. Kukoistava valtakunta, jonka hän halusi itselleen, oli Vandaalivaltakunta. Itä-roomalaiset olivat itse asettaneet vandaalit asumaan Pohjois-Afrikkaan, tuon ajan viljavimmille ja vauraimmille seuduille.

Meissä ihmisissä ja käytöstavoissamme näyttää olevan jotain surullisen muuttumatonta. Nyt me taas liput liehuen lietsomme erimielisyyttä. Ei sitä kehtaa oikein sanoa, että minua kiinnostaa sinun rahasi tai öljylähteesi. Sehän kuulostaisi siltä, että minä olen ahne. Ahneus on hävettävää. Siispä minä väitänkin, että sinun uskontosi määrää sinut tappamaan ja alistamaan. Sinulla on siis huonompi uskonto kuin minulla. Sittenhän se jo melkein kuulostaa siltä, että Jumalakin on minun puolellani. Totta vieköön, minä olen oikeudenmukainen ihminen, suorastaan hyvä.

Tästäkö johtuu se, että kun uutisoidaan terroristi-iskuista, mainitaan heidän uskontonsa isoin kirjaimin, mutta terroristien rikollinen tausta ohitetaan täydellisesti? Minusta sillä on merkitystä. Ibrahim Abdesalam oli saanut tuomioita huumeiden salakuljetuksesta. Veljekset Khaled ja Ibrahin EL Bakraoui ovat saaneet tuomiota huumekaupasta ja ryöstöistä. Cherif Kouachí oli saanut lukuisia tuomiota varkauksista ja huumeista ennekuin hän oli mukana Charlie Hebdon iskuissa. Terroristeja ei värvätä virallisissa rukoushuoneissa tai moskeijoissa. Heitä värvätään laittomissa, ei virallisissa kokouspaikoissa. Erityisen paljon terroristeja on värvätty ja värvätään vankiloista suoraan. Rikolliset ovat tottuneita aseenkäyttäjiä. Heillä ei ole moraalia ei juurikaan menetettävää. Kumpi on rikollisista enemmän syyllinen: hän joka tekee vaiko hän, joka sallii, maksaa ja mahdollistaa? Useimmiten jälkimmäisinä mainitut kutsutaan maailman neuvottelupöytiin ja heitä puhutellaan kunnioittavasti. He käyttävät heikompien ahdinkoa, miksei tietämättömyyttäkin hyväkseen tehdäkseen pahaa. Voisiko olla niin, että rakenteellinen väkivalta olisi yhtä paha ja jopa pahempi kuin suora fyysinen väkivalta. Rakenteellisen väkivallan tekijät jäävät rankaisematta, vaikka rakenteellinen väkivalta ulottuu paljon laajemmalle, kuin toki myös tuomittava fyysinen väkivalta.

Katselemmepa Meksikoa, Ukrainaa, Venäjää tai Italiaa, niissä toimivat rikollisjärjestöt ovat aina värvänneet joukkoihinsa rikollisia. He eivät tietenkään ole taistelleet vain keskenään. He ovat iskeneet viattomiin ihmisiin esimerkiksi Napolissa, samoin kuin nyt on isketty viattomiin Pariisissa. Rikolliset ovat väkivaltaisia ja aiheuttavat sekasortoa. Niin on aina ollut. Rikolliset pyrkivät saamaan rahaa keinoja kaihtamatta. Rikolliset ovat valmiita tappamaan saadakseen siitä omaa tai järjestönsä etua. Miksi me haluamme vaieta terroristien rikollisesta taustasta? Olisiko niin, että, jos me katselisimme totuutta silmiin armottomana ja ilman asenteita, syytettyjen penkillä ei olisikaan uskonto vaan politiikka, ahneus ja mahdollisuus saada aseita. Olisiko kaiken takana kuitenkin uskontunnustus, joka kuuluu näin: Minä uskon kaikkivaltiaaseen raakaöljyyn, Pyhään aseteollisuuteen, poliittiseen vallanhimoon….

Pelottavan surullista.

Kuvituksena tällä kertaa ihmisiä elämäni varrelta, jotka eivät ikinä tekisi pahaa kenellekään nimenomaan uskonnollisen moraalinsa tähden.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat