Bilbaolaisen kirkon julkisivussa on hieman kulunut reliefi. Se saattaa monelta jäädä huomaamatta. Se on sääli, sillä sen symbolikieli on upeaa. Se toimii juuri siten, kuin hyvä symboli toimii. Vähällä kerrotaan paljon. Ympyrät kuvaavat yleisesti aina maailmoja, kokonaisuuksia, alueita. Niin ne kuvaavat tässäkin. Kohokuvassa on siis kaksi maailmaa, jotka kohtaavat. Toisessa on Pyhän Hengen kyyhkynen. Toisessa on Jumalan karitsa kirjan päällä. Kirjan sivujen välistä roikkuvat seitsemän sinettiä, siitä voimme tietää sen viittaavaan ilmestyskirjaan. Siellähän puhutaan sineteistä, jotka aukeavat, kun lopunajat alkavat. Kirjan päällä makaa Jumalan karitsa eli Jeesus. Pyhä henki puhuu pelastuksesta, Ilmestyskirja tuomiosta. Ne kaksi kohtaavat. Mitä niiden kohtaamispisteeseen jää? Siihen jää risti. Se muistuttaa siitä, että pelastus tapahtuu juuri tuomion ja ylösnousun välissä ja nimenomaan ristiinnaulitun kautta.
Kauniit yksityiskohdat ovat myös enkelit itse kaikkeus symbolien alla ja päällä. Ne kokoavat kokonaisuuden yhteen. Ne alleviivaavat sitä, että kaksi ympyrää täytyy lukea yhdessä.
