Giorgio Morandi (1890 – 1964) oli Italian taiteen suurimpia mestareita. Hän erikoistui asetelmiin. Tämä hänen vuonna 1918 maalama teoksensakin on asetelma. Se on erityisen mielenkiintoinen useastakin syystä. Se on asetelma, jossa ei ole asetelmalle tyypillisiä esineitä, kuten hedelmiä, kukkia tai astioita lainkaan. Se on astelema pelkistä muodoista. Sen lisäksi asetelma kiusaa tarkkasilmäistä katsojaa ilmeisillä virheillään. Varjo, joka heijastuu ilmassa leijuvan esineen takana, ei ole todellinen. Se muistuttaa esinettä, mutta se ei ole täsmälleen sama. Sen lisäksi oikealla olevasta esineestä ei heijastu minkäänlaista varjoa. Läpinäkyvä laatikko, jossa esineet roikkuvat on myös vääränmallinen. Se avautuu meille edestä suoraan, mutta kääntyykin sisällään ja vasemmalta sivulta väärin. Se on niin sanottu mahdoton tila. Asetelma on mahdollisimman täydellinen siinä mielessä, että se toimii kaikkiin suuntiin, myös syvyys suunnassa. Toisaalta sen mielettömyys tekee siitä rauhoittavan. Me emme voi hakea merkityksiä sen esineistä tai niiden symboliikasta. Se on täysin uudenlainen maailma, meille käsittämätön. Se toimii ikonin tai meditaatio esineen tapaan. Se saa katsojan miettimään muita mahdollisia maailmoita, kuin omamme. Giorgio Morandin värimaailma on harmonisen rauhoittava. Värit eivät vie huomiota muodoilta.
Hei Liisa, oletko tarkastellut alankomaalaisen Escherin maailmaa?
Olen ja lumoutunutkin. Todella kiehtovia.