Keskiajan ritareiden silmukkapaidat painoivat toistakymmentä kiloa.

Keskiaika, joka yleensä historiallisesti määritellään Rooman piirityksen 405 ja Amerikan löytymisen 1492 väliseksi ajaksi, on ollut muodissa jo muutamien vuosien ajan. Keskiajan nimi on tylsä. Se on muka vain jotain, joka jäi keskelle kahta loistavaa aikaa: Antiikkia ja Nykyaikaa. Pitkään käytettiin halventavassa mielessä esimerkiksi sanontaa: oletko ihan keskiajalta? Myös keskiaikainen adjektiivina oli pilkkaava. Nyttemin keskiaikaa on tutkittu enemmän ja ymmärretty paremmin. Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa on monia traditioita etenkin uskonnollisella puolella, joita on säilytetty, sotien aiheuttamia keskeytyksiä lukuun ottamatta keskiajalta alkaen aina nykypäivään. Monet Välimeren maiden vierailijat saattavat halveksia viikottaisia kylämarkkinoita. He kuittaavat ne sanomalla, että paljon parempaa tavaraa saa kaupoista. Tavaran laatuun en ota kantaa, mutta markkinoijien halveksija unohtaa täysin markkinoiden historiallisen arvon. Antiikki oli kaupunkikulttuurin aikaa. Keskiajan kansainvaellusten aikaan eli varhaisella keskiajalla väestö pakeni kaupungista maaseudulle. Silloin kaupunkikulttuuri taantui Euroopassa. Sydän keskiajalle, siihen keskiajasta keskiaikaisimpaan aikaan tullessa, 1000-1200 luvuilla kaupunkikulttuuri elpyi uudelleen,. Tuolloin oli keksitty niinkin ihmeellinen asia, kuin se että maata voi omistaa. Läänitysjärjestelmä kehittyi maaomistuksen pohjalle. Antiikin ajatushan oli se, että maata voi vain hallita. Koska ihmisen elämä on lyhyt ja maa ikuinen, ei sen omistaminen ollut mahdollista. Tämä absurdiajatus maan omistamisesta, joka on aiheuttanut paljon sotia ja eripuraa syntyy itseasiassa siitä, kun Paavilla oli suunnattomia vaikeuksia pakanabarbaarien kanssa. Hän esitti silloin väärennöksen, jonka mukaan Rooman keisari Konstatinus Suuri olisi testamentannut maansa Rooman piispalle. Älytön ajatuksena, koska kukaan Rooman keisari ei ollut niin tyhmä, että olisi kuvitellut voivansa omistaa maan. Hehän vain hallitsivat sitä. No näin kuitenkin syntyi Kirkkovaltio ja pohja maanomistukseen pohjaavalle läänitykselle oli luotu.

Keskiajan kansannaisten vaatimattoman kauniita asuja  Italian, Ventimiglian vuosittaisesta keskiaikatapahtumasta.

Kun ajat rauhoittuivat, ne kyläyhteisöt, joissa ihmiset kokoontuivat säännöllisesti vaihtamassa ja myymässä tavaraa, kengittämässä hevosia, jauhamassa jauhoja tai leipomassa leipää (leipäuuninkin pitoon tarvittiin elinkeinoharjoittamislupa, samoin myllyyn) saivat kaupunkioikeudet. Nämä viikottaiset markkinat, joita näemme Välimeren maiden alueilla, ovat suora traditio keskiajan kaupunkikulttuurien synnystä. Kaupunkioikeus oli juuri sitä: oikeus pitää säännölliset markkinat. Suomenkielen sana kaupunki on hyvin kuvaava. Se kertoo siitä, että kaupunki on paikka, jossa oli oikeus käydä kauppaa.

Keskiaika kehitti suuren osan niistä instituutioista, jotka meille ovat muka nykyaikaisia. Sosiaalihuolto kehitettiin kiltapohjalle. Kukin kilta oli velvollinen huolehtimaan omista köyhistään, leskistään, orvoistaan, sairaistaan. Killat olivat myös velvoitettuja pitämään yllä järjestystä kaupungissa. Kullakin killalla oli oma viikonpäivä, jolloin heidän piti partioida kaduilla öisin. Elinkeinoharjoitusrekisteri eli se, kuka saa mitäkin ammattia harjoittaa, oli valvottua keskiajalla kaupunkien rekisterikirjoissa. Jopa puolueen tulo poliittiseen järjestelmään on kotoisin keskiajalta. Firenzessä vaikuttaneen Girolamo Savonarolan poliittiset ajatukset ohjaavat ensimmäisten puolueiden syntyyn Keski-Euroopassa.

Sulttaanin henkivartijan keskiaikainen asu.

Sanonta pimeä keskiaika on äärimmäisen harhaanjohtava. Se antaa värikkäästä keskiajasta virheellisen kuvan. Keskiaika oli kirkkaiden värien leimaama. Tuolloin valaistusolosuhteet olivat täysin toisenlaiset. Sitä ajatellessa on ymmärrettävääkin, että keskiaika suosi kirkkaita värejä sekä vaatteissa että sisustuksessa, puhumattakaan taiteesta. Keskiaikaisia maalauksia katsellessaan voikin vai kysyä, missä ihmeessä se pimeys on?

Kaikkein katolisimpien kuninkaiden eli Espanjan Isabellan ja Ferninandin tuloa Malagaan muistetaan vuosittain kaksiviikkoisilla juhlallisuuksilla.

Keskiaikaisten markkinoiden sekä juhlien: uskonnollisten ja maallisten sekä urheilukilpailujen lisäksi Suomessa ja Euroopassa järjestetään myös historiallisten tapahtumien toisintoja. Niissä kymmenet, sadat ja tosinaan jopa tuhannet ihmiset elävät uudelleen jotain historian merkittävää hetkeä. Yksi minuun suurimman vaikutuksen tehneistä tapahtumista on ollut Lucrezia Borgian tulo Este suvun morsiameksi Ferraran kaupunkiin. Minun neuvoni kaikille matkailijoille onkin, että, missä tahansa on historiallinen tapahtuma, sinne kannattaa matkustaa juuri silloin.  Tai toisaalta, jos kuulette keskiaikaiset rumpujen pärinää, missä tahansa satuttekin olemaan, rynnätkää heti paikalle katsomaan. Keskiaika tapahtumat ovat mahtavia syvähyppäyksiä historian uumeniin. Monista kouluista tehdään kevätretkiä ulkomaillekin, tai ainakin kotimaassa. Mielestäni tällaiset tapahtumat pitäisi olla jopa pakollisia. Me voimme ymmärtää nykyaikaa vain peilatessamme sitä menneeseen. Me kannamme kulttuurissamme mennyttä. Menneeseen välinpitämättömästi suhtautumiselle ei ole mitään muuta nimeä, kuin yleissivistyksen puute. Kuinka usein näemmekään, että yhteiskunnassamme keksimme pyörän joka kertaa udelleen. Se on tarpeetonta, jos vain tuntee historiaa, se kyllä opettaa.  Historia on tarina, historia on omaisuutamme, yksi tärkeimmistä omaisuuksistamme. Se on se, mikä tekee ihmisestä suuren. Se on ennen kaikkea se, mikä tekee Euroopastamme rikkaan, sivistyneen ja mahtavan!

Ferraran valtiota hallitseva Este-suku, teki valtioistaan yhden keskiajan loistavimmista. Kuvassa Borso d´Esteen patsas Ferraran kunnantalon edustalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat