Kirjoitukset avainsanalla juhla

Kielteiset tunteet tekevät hyvää siinä kuin positiivisetkin. Se tulee mieleen, kun käy vaikkapa keskitysleireillä. Minä olen käynyt Euroopassa muutaman kerran Birkenaussa, joka tunnetaan paremmin saksalaiselta nimeltään Auschwitz ja Ranskan Alsacessa sijaitsevassa Struthofissa sekä Kambodžan ja Vietnamin vastaavilla paikoilla. Ahdistaviahan ne ovat. Suru on läsnä konkreettisesti, kuin vahva kangas kehon ympärillä. Kärsimyksen läsnäolo on kammottava. Se tuntuu painostavana hartioilla. Jopa ilma tuntuu raskaammalta hengittää. Silti olen sitä mieltä, että jokaisen olisi syytä käydä vastaavissa paikoissa. Nuoretkin on hyvä viedä sinne. Me emme saa unohtaa. Unohtaminen saa nimittäin ihmisen tekemään samoja virheitä.

Vaikka useissa lastenkasvatusoppaissa sanotaan, että jokaiselle on oikeus omiin virheisiinsä, niin kansakunnilla ei sitä oikeutta ole. Kansakunnilla ei saa olla sitä samaa oikeutta. Historiasta voi ja siitä täytyy oppia. Oppimisen edellytys on muistaminen.

Kovin usein haluamme varjella itseämme ja läheisiämme kielteisiltä tunteilta. Surussa rypemisessä ja sen terveessä kokemisessa silloin tällöin on vissi ero. Vaikka meille kuinka yritetään todistella kevyessä mainos ja markkinamaailmassa, että kaikki päivät voivat olla juhlaa, arjen voi unohtaa ja tehdä kivan pitämistä koko elämästään, ei se ole oikein eikä edes mahdollista. Jossain vaiheessa suru meidät tavoittaa joka tapauksessa. Jos me emme ole lainkaan valmistautuneita suruun emmekä ymmärrä sen olemusta ja tarpeellisuutta, voi surun kanssa ensikohtaamisesta tulla kohtalokaskin. Yksi syy päihdeongelmiinkin on kykenemättömyys käsitellä kielteisiä tunteita.

 

Suru ja ahdistus auttavat meitä kasvamaan ihmisenä ja ihmisiksi sekä toivottavasti elämään ihmisiksi!

Jos kesäisen matkasi varrella on mahdollisuus käydä vaikkapa keskitysleirillä, mene. Se auttaa ymmärtämään. Ihminen on tunteva ihminen ja tunteet tekevät hyvää, meille ihan kaikille!  

KUVAT: Birkenau I ja II

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat