Kirjoitukset avainsanalla elämä

Symbolitädin mielen ja sielunmaisemia. Jälleen kerran yksi esimerkki siitä, miten maailman voi myös lukea katsellen niitä symbolien kautta. Se toimii hieman kuin kirjallisessa teoksessa rivien välistä lukeminen. Tässä symbolisanomassa on osa tehty tahallisesti, osa on ollut sattumaa ja valokuvaaja on tallentanut sen siten, että siihen on saatu lisämerkityksiä. Siinä mielessä valokuvaaminen on samankaltaista kuin maalaaminenkin. Siinä haetaan merkityksiä ja niitä saa tunnistamalla asioita ja sitten kuvaamalla ne oikeasta suunnasta. Sanoma kuvassa on siis valokuvaajan siihen laittama. Käpy on elämän symboli. Elämän symbolina se on mitä yleisimmin käytettyjä koristeaiheita.  Tässä aika on sammaltanut kävyn. Taustalla on kuvassa katu, joka lähtee sivulle. Me emme näe sinne suoraan. Vieressä on vielä ikkuna, josta heijastuu kirkasta valoa.

Symbolisilmi näistä elementeistä saa hyvin luettua sanoman: elämä sammaloituu, mutta aina silti aukeaa vielä uusi tie tai polku. Emme tiedä, mitä se tuo mukanaan, mutta valo on varma. Oma mottoni on jo pitkään ollut: transit umbra, lux  permanet. Varjot väistyvät, valo pysyy. Se sopii mainiosti tähän kuvaan, ja tämä kuva sopii mainiosti vuoden alkuun. Uusia, virkistäviä, ei sammaloituneita polkuja meille kaikille!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Symboleita ei tarvitse lukea ainoastaan vanhoista teoksista, rakennuksista tai taiteesta yleensä. Symbolit ovat kuin mikä tahansa kieli. Niitä voi käyttää myös nykypäivänä kertomaan, ilmaisemaan mielipiteitä ja luomiseen. Ne toimivat täysin samoin, kuin kieli yleensäkin.

Kun näin tämän kadun varrella kävellessäni, en voinut olla hahmottamatta lausetta. Ymmärrän toki, että tällä kertaa sanoma on sattuman luomaa. Silti tämä satunnainen lause kadulla teki minuun vaikutuksen.

Jos olet seurannut minun palstaani tai olet opiskellut symboleita, sinäkin osaat varmasti lukea saman lauseen kuin minä kuvasta? Mitä sinä näet tässä?

Kyllä vaan, näin minäkin tämän näen: vangittu elämä.

Käpy on elämän symboli. Kävyn siemenet kertovat uudesta syntymästä. Sitä näkee usein hautausmailla. Etruskeilla jo se oli yleinen ja Suomessakin sitä tapaa esimerkiksi Hietaniemen hautausmaalla. Se on siellä lupaamassa uutta elämää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Koiran ja kissan omistajat tietävät, kuinka lämmin on lemmikin keho omaa vasten.  Omistajat tietävät myös, kuinka raivostuttavaa ja rasittavaa on vinkuna tai naukuminen kello 03.00 yöllä, kun karvakaverin on pakko päästä ulos. Lämmin peitto saa jäädä, tohvelien etsintä, mihin se aamutakin laitoinkaan? Meteli käy kovemmaksi: haluan ulos justiinsa nyt! Manaten lemmikkejä ja omaa elämää, aivan unisena raahaudut ulko-ovelle ja avaat sen. Eläin livahtaa ulos alta nanosekunnin. Ilma tuntuu viileältä, suorastaan kylmältä, mutta kuun valo houkuttaa astumaan ovesta ulos. Taivas kaikkine tähtineen aukeaa yllä. Kuunvalo on toisinaan niin voimakas, että se tuntuu valaisevan koko pihan ja lähiympäristön. Valo on samalla tavoin voimakas kuin hieman pilvisenä päivänä. Jäät katselemaan tähtiä. Niitä on loputtomasti.

On helppo ymmärtää, miksi kautta aikain ihmiset ovat tuijottaneet taivaalle ja etsineet sieltä vastauksia oman elämänsäkin kysymyksiin. Olipa kyse astrologiasta, astronomiasta, merenkulusta, kosmologiasta tai teologiasta näinä maagisina hetkinä taivas kiehtoo ja tuntuu tarjoavan vastauksia ja kysymyksiä ratkaistavaksi yhtä paljon kuin tähtiä on taivaalla. Kun taivaalla erottuu linnunmaidonvalkeana linnunrata, onni lähes jo pakahduttaa hengityksen.

Tähtitaivas on syvä ja puhutteleva. Osa tähdistä vilkkuu, osa tuntuu pysyvän paikoillaan. Tunnettujen tähtikuvioiden lisäksi on kiehtovaa etsiä omia yhdistelmiä, kuin lapsena vetäessä viivoja paperilla olevien pisteiden välille, niin, että lopulta niistä muodostui joitain tunnistettavissa olevaa. Karvakaveri on jo aikaa sitten livahtanut takaisin sisään. Kun vihdoin maltat jättää huimaavan näkymän arvoituksineen ja menet sisään sekä asetut takaisin samaan sänkyyn, puristat kiitollisena lemmikkiäsi: ilman sitä, tämäkin kauneuden kokemus olisi jäänyt saamatta. Kiitos kaikille elämäni karvakamuille!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime perjantaina pohdiskelin blogissani Isänmaata sekä niitä ihmisiä, jotka ovat omien sanojensa mukaan valmiita kuolemaan sen puolesta. Sain paljon kommentteja. Kiitos niistä.  Monissa niistä pidettiin halua kuolla isänmaan puolesta erittäin positiivisena. Se on ymmärrettävää. Meillä on aiheellinenkin taipumus ihailla sankaruutta.

En voinut olla miettimättä, olisivatko kaikki he, jotka ovat valmiita kuolemaan isänmaansa puolesta myös elämään sen puolesta. En haluaisi kuulostaa pessimistiltä, mutta olen ollut saanut vaikutelman, että ainakaan kaikki kuolemaan valmiit eivät ole valmiit elämään isänmaalleen.

Miksi kuoleminen on helpompaa kuin eläminen? Voiko se johtua siitä, että kuoleminen on yksi hetki, mutta eläminen on jokapäiväistä ja jatkuvaa. Jäin luonnollisesti miettimään sitäkin, mitä mahtaa tarkoittaa elää Isänmaan edestä. Se väistämättä tarkoittaa hyvää elämää: hyvää Isänmaalle. Kyse on ainakin itsestään huolehtimisesta. Silloin ei kuluta Isänmaan rahoja. Se on taatusti ahkeruutta. Aivan varmasti mukana on rehellisyyttä ja muiden auttamista.

Se on myös esiintymistä ulkomailla ikään kuin oman Isänmaansa edustajana. Eläminen Isänmaalle on siis hyvää käytöstä ja kykyä olla sympaattinen.  Isänmaan ystävä ja sen eteen elävä taatusti tekee myös Isämaallisia osto ja kulutuspäätöksiä. Miksi ostaa ulkolaista, jos on vastaavaa kotimaista tarjolla? Isänmaan ystävä taatusti edistää suomalaista kulttuurielämää käymällä teatterissa, elokuvissa, konserteissa ja näyttelyissä. Jos tilastot näyttävät alkoholin suurkulutuksen, rasvaisen ruoan ja tupakoinnin maksavan paljon Isänmaalleen, he lopettavat kaikki ikävät tavat tai paremminkin, eivät koskaan edes aloita niitä.

Isänmaan edestä eläminen on koko elämän projekti. Siitä huolimatta ja juuri siksi, se kuulostaa minusta järkevämmältä. On paljon parempaa, että ihminen elää Isänmaalleen kuin kuolee sen edestä. Miksi ihmeessä se on sitten niin vaikeaa? Kuinka moni teistä on valmis sanomaan: kyllä, minä haluan elää isänmaani edestä ja tekemään sen tietoisesti jokainen päivä? Luulisi, että hän, joka on valmis kuolemaan, on myös valmis elämään. Vai onko se lupaus vain ilmaan heitetty, koska kukapa sen voi todistaa. Elämisen isänmaan puolesta voimme mitata ja kontrolloida jokainen päivä. Todellista halua kuolemaan emme voi mitata. Se näkee vasta tosipaikan edessä. Elämässä on tosipaikka aukeaa jokainen aamu.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Miten itse eläisit Isänmaan puolesta? Minusta meiltä on otettu eväät pois elämiseen Isänmaan puolesta. Emme enää saa olla Isänmaallisia, vaan globaaleja joiden on annettava etuoikeus kaikille muille ja piipitettävä omassa nurkassa ettei kukaan vaan kuule mitä mieltä olen oikeasti.

Liisa Väisänen
Liittynyt15.2.2016

En osaa heti sanoa, siksi kyselen. Luulen: kouluttautumalla, tekemalla toita, kayttaytymalla hyvin/ asiallisesti, pitamalla huolta itsestani, terveydestani ja lahimmaisistani, ostopaatoksilla, kulutustottumuksilla, aanestamalla. Kuten kirjoitin: ei ole helppo rasti. 365 paivaa vuodessa.

Liisa Vaisanen

Vierailija
2/3 | 

Elän isänmaan puolesta niin että arvostan kiitollisuudella ihmisiä jotka ovat tehneet mahdolliseksi elää vapaassa suomessa. Olen siitä kiitollinen joka päivä en vain itsenäisyyspäivänä. Kiitän luojaani että saan ajatella suhteellisen itsenäisesti eikä minua voi heittää vankilaan jos olen erimieltä asioista. Elän Isänmaan puolesta niin kuin koen sen olevan meille parhaaksi, eli yritän vaikuttaa asioihin sen verran kuin pystyn. Isänmaan asioista saa/pitää keskustella niillä foorumeilla mihin on mahdollisuus. Ei aina tarvitse olla "kiltti" mielipiteissään.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat