Viime perjantaina pohdiskelin blogissani Isänmaata sekä niitä ihmisiä, jotka ovat omien sanojensa mukaan valmiita kuolemaan sen puolesta. Sain paljon kommentteja. Kiitos niistä.  Monissa niistä pidettiin halua kuolla isänmaan puolesta erittäin positiivisena. Se on ymmärrettävää. Meillä on aiheellinenkin taipumus ihailla sankaruutta.

En voinut olla miettimättä, olisivatko kaikki he, jotka ovat valmiita kuolemaan isänmaansa puolesta myös elämään sen puolesta. En haluaisi kuulostaa pessimistiltä, mutta olen ollut saanut vaikutelman, että ainakaan kaikki kuolemaan valmiit eivät ole valmiit elämään isänmaalleen.

Miksi kuoleminen on helpompaa kuin eläminen? Voiko se johtua siitä, että kuoleminen on yksi hetki, mutta eläminen on jokapäiväistä ja jatkuvaa. Jäin luonnollisesti miettimään sitäkin, mitä mahtaa tarkoittaa elää Isänmaan edestä. Se väistämättä tarkoittaa hyvää elämää: hyvää Isänmaalle. Kyse on ainakin itsestään huolehtimisesta. Silloin ei kuluta Isänmaan rahoja. Se on taatusti ahkeruutta. Aivan varmasti mukana on rehellisyyttä ja muiden auttamista.

Se on myös esiintymistä ulkomailla ikään kuin oman Isänmaansa edustajana. Eläminen Isänmaalle on siis hyvää käytöstä ja kykyä olla sympaattinen.  Isänmaan ystävä ja sen eteen elävä taatusti tekee myös Isämaallisia osto ja kulutuspäätöksiä. Miksi ostaa ulkolaista, jos on vastaavaa kotimaista tarjolla? Isänmaan ystävä taatusti edistää suomalaista kulttuurielämää käymällä teatterissa, elokuvissa, konserteissa ja näyttelyissä. Jos tilastot näyttävät alkoholin suurkulutuksen, rasvaisen ruoan ja tupakoinnin maksavan paljon Isänmaalleen, he lopettavat kaikki ikävät tavat tai paremminkin, eivät koskaan edes aloita niitä.

Isänmaan edestä eläminen on koko elämän projekti. Siitä huolimatta ja juuri siksi, se kuulostaa minusta järkevämmältä. On paljon parempaa, että ihminen elää Isänmaalleen kuin kuolee sen edestä. Miksi ihmeessä se on sitten niin vaikeaa? Kuinka moni teistä on valmis sanomaan: kyllä, minä haluan elää isänmaani edestä ja tekemään sen tietoisesti jokainen päivä? Luulisi, että hän, joka on valmis kuolemaan, on myös valmis elämään. Vai onko se lupaus vain ilmaan heitetty, koska kukapa sen voi todistaa. Elämisen isänmaan puolesta voimme mitata ja kontrolloida jokainen päivä. Todellista halua kuolemaan emme voi mitata. Se näkee vasta tosipaikan edessä. Elämässä on tosipaikka aukeaa jokainen aamu.