Kirjoitukset avainsanalla valkea

Piero Manzoni, milanolainen taiteilija kummastuttaa yhä usein nykyihmistäkin. Hän teki 1957 ja 1963 vuosien välillä sarjan valkeita teoksia, joiden nimi on achrome. Se viittaa sanana värittömyyteen. Polykrominen on monivärinen, hänen achrominsa ovat siis värittömiä. Tämä on hyvä muistaa erotuksena valkeaan. Manzoni puhuu usein orgaanisesta maalauksesta, sellaisesta, joka on, eikä esitä. Taiteilijalla valkea kangas on se, jonka päälle perinteisesti on maalattu. Nyt Manzoni ei maalaa. Ne ovat siis loogisesti värittömiä. Achromejaan eli värittömiään hän tekee monesta eri materiaalista. Jopa maalaamalla sämpylöitä valkeiksi. Hän vie värien kertovan voiman. Tavallaan hän palaa puhtaaseen estetiikkaan, ilman kerrontaa. Hänelle kaikki mahdollinen voi olla taiteen materiaa. Tulleessan taiteen materiaksi, materiaali muuttuu, tavallaan unohtaa itsensä.

Taidetta katsellessamme ensimmäiset kysymykset, jota esitämme teokselle ovat usein ratkaisevia. Jos kysymme teokselta sellaista, mistä se ei kerro, on kohtaamisemme taiteen kanssa lähinnä turha. Ajatellaanpa tilannetta, jossa katselemme kelloa etsien siitä vastausta kysymykseen, millainen sää on huomenna? Samoin Manzonin achromien edessä kysymys siitä, mitä ne kertovat  on lähinnä mieletön.  Manzonin teokset halusivat ottaa kantaa enemmänkin taiteeseen ja taiteen maailmaan, kuin sen ulkopuoliseen maailmaan. Manzon puhuu estetiikasta, puhtaasta silmien kielestä, ilman värejä. Kyse ei ole pinnasta, joka on maalattu valkeaksi, kyse on hiljaisuudesta, joka on ennen kuin kaikki kertomukset alkavat.

Jospa vain Manzoni olisi elänyt kauemmin kuin 29-vuotiaaksi. Hän olisi varmasti hämmästyttänyt meitä vielä monin tavoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pääsiäisenä veljeskuntien asusymboliikkaa. Veljeskunta ei ole sama kuin sääntökunta. Sääntökuntia ovat munkkien ja nunnien tai veljien ja sisarten järjestöt. Hehän asuvat luostareissa. Veljeskunnat ovat maallikkojärjestöjä, kuin kristillisiä kerhoja. Katolisissa maissa useimpien veljesjärjestöjen suurin tapahtuma ovat pääsiäiskulkueet. Tässä kuvassa kaksi Taranton kaupungin veljesjärjestön edustajaa Italiasta.

Heillä on tyypillinen asu. Huppu on vakiintunut heille jo keskiajalla. Kun he ovat tehneet hyväntekeväisyyttä autettava ei saanut nähdä heidän kasvojaan. Kaiken kiitoksen kuului mennä Jumalalle, ei heille, siksi autettava ei saanut nähdä kuka heitä auttoi. Nykypäivänä kasvojen peittämisen voidaankin nähdä symboloivan nöyryyttä ja kertovan siitä, etteivät he hae kunniaa itselleen.

Paljaat jalat symboloivat katumusta. Pitkä keppi on Jumalan sauva. Se viittaa pyhiinvaellukseen. Sen avulla keskiajan pyhiinvaeltajat karkottivat liikkuessaan villieläimiä ja tarvittaessa maantierosvoja. Valkea väri viittaa pelastukseen ja sininen taivaaseen.

Veljet kulkevat aina pareittain. Vanhemman esiliinassa lukee Decor ja nuoremman Carmeli. Veljeskunnan nimi on Carmelin arkkiveljeskunta. Musta roikkuva vyö symboloi ruoskaa, jollaKristusta ruoskittiin. Toisella puolella roikkuu veljeskunnan medaljongit ja rukousnauha.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat