Kaikilla ajoilla on omat hyveensä. Hyve on toki nimensä mukaisesti jotain, mikä on hyvää ja ansiokasta. On olemassa universaaleja, ajasta ja paikasta riippumattomia hyveitä, kuten vaikka lähimmäisenrakkaus tai oikeudenmukaisuus. Niiden lisäksi on aikaan ja kulttuurin sidottuja hyveitä. Sellaisia asioita, joita kukin aika vaatii omalla erikoislaatuisuudellaan. Hyve on jotain sellaista, mitä ei ole ihan helppo toteuttaa. Jos asia on helppo, huomaamatta meissä oleva ominaisuus, me tuskin kutsuisimme sitä lainkaan hyveeksi. Se saattaisi olla vain positiivinen, lajityypillinen ominaisuus ihmisessä.

Olen useassa yhteydessä sekä aidossa elämässä, että sosiaalisen median todellisuudessa huomannut, että yksi vaikeimmista asioista nykypäivänä on kyky olla provosoitumatta. Se on taatusti nykyajan yksi käyttökelpoisimmista hyveistä. Paitsi, että se on vaikeaa, niin ainakin siitä seuraa vain hyvää, jos siinä onnistuu. Meidän aikamme itsekeskeisyys ja itseriittoisuus yhdistettynä huonoihin käytöstapoihin ja loukkaavaan kielenkäyttöön tekevät elämästämme vaikeaa ja rasittavaa. Sen lisäksi tällaisessa ilmapiirissä mahdollisuus avoimeen riitaan, sotaan ja loputtomaan toisten syyttelyyn ja täysin tuloksettomaan väittelyyn on loputonta.

Kuinka ihanaa olisikaan sanoa aina viimeinen sana. Mutta kun sitä viimeistä sanaa ei edes koskaan tule. Oma mielenrauha kärsii ja stressitaso nousee loputtomassa, turhassa, energiaa vievässä kiistelyssä. Kaikki energiamme suuntautuu toisten moittimiseen, huomauttamiseen hänen virheistään ja vioistaan, toisten lietsomiseen riitaan mukaan, että aina kaikkien pitäisi valita puoli, jolla seisot.  Joko olet kanssani tai minua vastaan. Minun kanssani oleminen vaatii sitä, että olet aina samaa mieltä kaikesta kuin minäkin.

Kun voimavaramme kuluvat jänkkäämiseen, ei tulosta synny mistään. Me laitamme energiamme vihaan, ei rakkauteen. Tärkeintä ei ehkä edes olla oikeassa, vaan todistaa muille oma oikeassa olemiseni, jopa silloin, kun syvällä sisimmässäni tiedän, että saatan olla väärässä.

Tämä turhasta riitely ja moittiminen näkyvät jopa yhteiskunnan tasolla lähes kaikkialla. Mitään me emme saa aikaiseksi, kun aika kuluu kaikkien muiden syyttämiseen milloin mistäkin. On vaikeaa olla provosoitumatta ja olla lähtemättä mukaan riitelyn kierteeseen, kun sitä on kaikkialla ympärillämme.

Kotona, lapsena minulle opetettiin: tyhmä, joka riidan aloittaa, mutta vielä tyhmempi, joka sitä jatkaa. Hämmästyttävää, miten usein joudun toistelemaan ja todistelemaan sitä omassa mielessäni päivittäin ja mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä. Se kuitenkin kannattaa. Jos en saakaan viimeistäs sanaa niin ainakin nukun yöni paremmin. Suosittelen kaikille!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat