Kirjoitukset avainsanalla kvanttimekaniikka

Minä innostuin kvanttimekaniikasta. Eräs ystäväni on kiinnostunut siitä ja hän näytti minulle videolta muutamia luentoja koskien aihetta.

Jälleen kerran tuli todistetuksi se, että hyvä luennoitsija saa innostumaan, mistä tahansa. Toisaalta tuli todistetuksi myös se, että ihminen on luonteeltaan älyllisesti utelias. Minä olin luullut, että saattaisin olla maailman viimeinen ihminen, joka kiinnostuu aiheesta. Mitä vielä? Se vei aivan mukanaan. Hyvä luennoitsija kysyi kysymyksiä tavalla, jota jopa minä asiaan vihkiytymätön ymmärsin ja sillä tavoin hän sai minut kysymään lisää.

Minua on jossain määri arveluttanut, jopa ärsyttänyt nettimedia tapa tehdä täysin tyhjän päiväisten juttujen otsikoita, siten, että niissä kysytään aina jotain. Tavallisin ja mielikuvituksettomin otsikko alkaa sanoilla tiesitkö ja jatkuu: miten saat tai et saa syödä tai mitä virheitä teet harjatessasi hampaitasi, kun petaat sänkyäsi tai mitä tahansa muuta yhtä ylentävää. Silti ne toimivat klikkausjournalismissa hyvinkin. Se johtuu juuri avoimesta kysymyksestä. Me olemme uteliaita ihmisiä. Avoin kysymys houkuttaa näkemään vastauksen, vaikka sen jo ennalta arvaisi typeräksi.

Kysymys on se, joka on saanut ihmiskunnan selviytymään ja kehittymään. Kysymys on se, joka on tehnyt ihmisistä ihmisiä. Kysymys on siunaus ja on se kyllä myös risti, jota kannamme. Elämämme on kiireistä juuri kysymystenkin tähden. Sillä jokaisen vastauksen takaa löytyy aina uusi kysymys. Kysymykset ovat lanka, jota seuratessa pääsee eteenpäin, mutta ei koskaan perille. Toisaalta tiedettä ei olisi ilman kysymyksiä ja ihmiskulttuuria ei olisi kehittynyt ilman niitä. Ehkä jokaisen ajan suurin dilemma onkin siinä, että se kysyy oikeanlaisia kysymyksiä eikä edistyksen salaisuus piilekään oikeassa vastauksissa. Vastaukset tulevat aikanaan, ne oikeastikin, kun me vain osaamme kysyä oikeanlaisia kysymyksiä. Tämän minä luulen oppineeni niistä videoiduista luennoista kvanttimekaniikasta. Se toimi arkielämässäkin. Jos elämäni jummittaa, koska en löydä vastausta, niin ehkä se johtuukin vain siitä, että kysyn itseltäni ja elämältäni täysin vääränlaisia kysymyksiä. Sen sijaan, että kysyn, missä on se Graalin malja, joka tuo hyvää ja kaunista, pitäisikö minun kysyä ennemminkin: mikä lopulta on Graalin malja? Mikä on elämässä hyvää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat