Nykyisin muodissa on helppous. Mitä kummallisempia asioita mainostetaan vakuuttamalla meidät, siitä, että se on helppoa. Helppo pestä pyykit, helppoa hoitaa pankkiasiat, helppoa ja tietenkin nopeaa tehdä joku tietty ruoka. Helppo ja nopea tapa oppia uusi kieli. Kaiken tämän helppouden keskellä olen miettinyt omaa elämääni. Minulle suurimpia nautintoja elämässäni ovat olleet saavutukset. Kun olen ponnistellut oikein kovasti jonkin asian eteen ja sitten vihdoin saavuttanut sen, on tunne sanoin kuvaamaton. Vuoristomaisema kauneus ei ole sama, jos minut kuljetetaan sinne helikopterilla tai, jos sen sijaan olen kiivennyt sinne vaivalla, otsa hiessä ja taistellen pohkeitteni maitohappoa vastaan.
Lukiossa pidin matematiikasta siksi, ettei se ollut minulle itsestään selvää. Matemaattisten tehtävien ilo oli juuri siinä, että saadessani tehtävän eteeni, tunsin ensin olevani umpimetsässä. Sitten mietin, yhdistelin asioita mielessäni ja koitin nähdä yhtälöön erilaisia tulokulmia. Kun keksin yhtälölle ratkaisun, oli se äärimmäisen palkitsevaa. Valaistumisen hetken soisin kaikille ja usein.
Minua pelottaa, että madaltamalla jatkuvasti kynnystä, me saatamme menettää yllättävän paljon mielihyvää. Helppous ei korvaa matkaa. Tämä muuten pätee erinomaisesti myös ihmissuhteissa.
Helppouteen liittyy myös vaara, jonka mielellään mainostajat unohtavat. Helposti ja nopeasti tehty ruoka ei vaan maistu samalta. Helposti opeteltu kielitaito ei autakaan meitä ymmärtämään kaikkia kielensävyjä. Saippuaoopperan seuraaminen televisiosta ei välttämättä ole sama asia, kuin lukea runoja kyseisellä kielellä. Ovatko ne helpolla suoritetut opinnotkaan parhaat antamaan työssä tarvittavan ammattitaidon? Maailmamme on tulvillaan helppoheikkejä tyrkyttäen kaikenlaista helppoa meille. Kannattaa suhtautua varauksella.
Kiitos Liisa, taas kuinka monenen kerran! Nautin tavattomasti teksteistäsi ja koen vahvasti kirjoittamiisi asioihin ajatusteni yhtäläisyyttä. Hymyssä suin nautin lukiessani blogejasi.
Kiitos sinulle!
Liisa Vaisanen