Kirjoitukset avainsanalla kieli

Esittelyssä numerosymboliikkaa hieman syvemmin tällä kertaa. Olen aiemmin julkaissut tämä kuvan kauniina ja harmonisena esityksenä. Se on kiehtonut minua kovasti Olen toki nähnyt siinä pyörät, jotka kuvaavat ajankulkua sekä pyhän geometrian muodot ympyrän, joka tarkoittaa ikuisuutta ja sekä kolmion, kolmiyhteisen Jumalan symbolin sekä suorakulmion. Suorakulmio viittaa rajallisena maapalloon ja ihmiseen, siis mikrokosmokseen. Nyt vasta sain kuitenkin aikaiseksi katsoa tarkemmin kuvaa laskemalla siinä olevat numerosymbolit.

Jälleen kerran kävi niin, että kun kuvaa kuuntelee silmillään tarkemmin, se myös kertoo enemmän.

Tässä kuviossa toistuvat numerosarjat 1, 3, 4, 5,7, 8 ja 10. Siinä on myös sarjoja, joissa esiintyvät numerot 26 ja 30. Tällä kaikella on merkitsevä logiikka. Niinhän kirkoissa kaikella on merkityksensä. Meille kirjoitettu symbolikielinen sanoma aukeaa tutkimalla ensin yksittäisten numerojen sarjoja. Sitä kautta saamme selville sanat, joita vanhat marmori-kivet, meille kertovat.

1= Jumalan luku, siinä mielessä, että se muistuttaa, että on vain yksi Jumala.

3= Pyhän kolminaisuuden luku.

4= maailmankaikkeuden luku. Maailma koostuu neljästä alkuaineesta. Toisaalta se on evankeliumien lukumäärä ja muistuttaa kaikkeudesta, sanomasta, joka leviää kaikkialle. Neljä puhuu siis maallisesta ja taivaallisesta.

5= Jeesuksen haavojen, siis kärsimyksen ja ristiinnaulitsemisen luku. Sitä kautta se on armon luku. Armohan tuli uhrin kautta.

7=Sielun täydellistymisen luku, joka viittaa myös luomistyöhön. Se on täydellisyyden luku. Viikossa on seitsemän päivää.

8=Luku, josta alkaa uusi aika. Siksi se on ylösnousemuksen luku.

10= Täydellisen järjestyksen luku. Lakeja on 10. Se kertoo Jumalan vastuunkannosta suhteessa ihmisiin.

26= Jumalan luku. Kabbalistisen numerologian mukaan YHWH eli Jumalan nimen luku on 26. Kabbalassa annetaan jokaisella kirjaimelle numeroarvo. Tässä tapauksessa ne ovat 10+5+6+5=26. Sen lisäksi Raamatun mukaan se on myös sukupolvien määrä Daavidista Kristukseen.

30= Verirahojen lukumäärä. Juudas sai 30 kultarahaa pettäessään Jeesuksen.

Nyt olemmekin valmiita lukemaan symbolikielisen sanoman. Suurin ympyrä lähtee yhdestä. On yksi, kaiken alkulähde. Se jakautuu kahdeksaan ja sitten sitä pyörittävät 26 ja 30 pyörää. Kaiken alku on yksi. Uusi alku saadaan ristiinnaulitsemisen eli petoksen kautta. Kaikkea kuitenkin valvoo Jumala, alkuperäinen liikuttaja. Ympyrän yläpuolella olevassa kolmiossa on keskellä kolmisivuinen muoto. Pyhä kolminaisuus on läsnä. Kukassa keskellä on kahdeksan terälehteä. Meille siis kerrotaan ylösnoususta. Nelilehtiset kukat ympyröivät kuviota. Sana leviää. Reunoilla on nelilehtisiä kukkia viisi, Kristuksen haavojen määrä ja alareunassa kolme, kolminaisuuden luku. Kristuksen kuolema yhdistää ihmisen ja maailmankaikkeuden, sana leviää, mutta siihen tarvittiin kuolema. Ympyrän oikeassa alareunassa oleva kuvio on kuvio, jossa aivan keskellä on yksi ympyrä eli Jumala. Siitä lähtee neljälehtinen, kukka, viittaus on tässä varmasti maailmanluomiseen: Jumalasta ihmisen maailmaan. Kukka kuvio sijaitsee kahdeksankulmion sisällä. Siitä lähtee kolme lehden mallista kuviota. Jokaisessa lehdessä on seitsemän säiettä. Viittaus luomiskertomukseen vahvistaa sisätilan lukemista. Kyse on luomisesta. Laidan neljä ja kahdeksanlehtisiä kukkia on kolmenlaisia. Niitä on kaikkia neljä yhteensä. Niitä on siis kolme neljän sarjaa. Reunuksen ylhäällä ja alhaalla on kukat. Niissä on viisi, haavojen lukumäärä lehtiä. Lehtien välissä on toiset viisi lehteä, yhteensä 10.

Lyhyesti siis meille kerrotaan matemaattisilla luvuilla luomiskertomus, uhri, Jumalan sanan leviäminen ja mahdollisuus pelastukseen ja muistutetaan sekä Jumalasta, joka on kolmiyhteinen. Kirkolle sopivampaa seinäkoristetta ei voisi olla.

Tämä teos myös muistuttaa meitä siitä, mistä kaikesta jäämme paitsi, jos emme osaa kieltä. Kuvankielen kanssa usein törmään väitteeseen, että onko tuo nyt kaikkia ihan oikeasti harkittua? Minun vastakysymykseni on edelleen, kuten aina ennekin: kun sinä puhut, puhutko sinä siansaksaa laittaen mitä tahansa äänteitä sekaisin, vai käytätkö mahdollisesti kieltä? Jos emme osaa kieltä, se voi kuulostaa vaikka tältä kferorwklemadsklc. Kun osaamme kielen, sen takaa paljastuu järjellinen sanoma. Symboleihin on helppo hurahtaa, kuten mihin tahansa kieleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Symboleita ei tarvitse lukea ainoastaan vanhoista teoksista, rakennuksista tai taiteesta yleensä. Symbolit ovat kuin mikä tahansa kieli. Niitä voi käyttää myös nykypäivänä kertomaan, ilmaisemaan mielipiteitä ja luomiseen. Ne toimivat täysin samoin, kuin kieli yleensäkin.

Kun näin tämän kadun varrella kävellessäni, en voinut olla hahmottamatta lausetta. Ymmärrän toki, että tällä kertaa sanoma on sattuman luomaa. Silti tämä satunnainen lause kadulla teki minuun vaikutuksen.

Jos olet seurannut minun palstaani tai olet opiskellut symboleita, sinäkin osaat varmasti lukea saman lauseen kuin minä kuvasta? Mitä sinä näet tässä?

Kyllä vaan, näin minäkin tämän näen: vangittu elämä.

Käpy on elämän symboli. Kävyn siemenet kertovat uudesta syntymästä. Sitä näkee usein hautausmailla. Etruskeilla jo se oli yleinen ja Suomessakin sitä tapaa esimerkiksi Hietaniemen hautausmaalla. Se on siellä lupaamassa uutta elämää.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Varo sanojasi, varo käsiäsi!

Kesäloma koittaa, mahdollisesti myös kesälomamatka. Tässäpä pieni muistutus ohjeeksi.

Kaikki tiedämme, että sanoilla voi toisessa kielessä olla hassuja merkityksiä. Kukapa ei olisi kuullut, ettei kannata Italiassa hokea joka paikassa kehotusta Katso sinne tai katso tätä! Kyllä vaan sano katso on italiaksi äänneasultaan sama kuin italialaisten paljon viljelemä kirosana. He vain kiroilevat miesten sukuelimen nimeen, me suomalaiset naisen. Voimmehan kuvitella, jossa iloinen matkailijaseurue museossa hokisi koko ajan v…tu sitä ja v..tu tätä. Varmasti se kääntäisi katseemme ihmettelemään, että mistä on kyse.

Kuvassa oleva aivan viattomalta näyttävä merkki voi joissain kulttuureissa hurjia reaktioita aikaa. Jos matkustat Pohjois-Afrikassa tai Lähi-Idässä, Turkissakin määrätyillä alueilla, muista että Okey on englantia. Siinä esiintyvä o-merkki voi olla positiivinen maissa, joissa käsillä puhutaan englantia. Muutoin se taas tarkoittaa jotain ihan muuta. Se saattaa olla hyvinkin loukkaava. Se nimittäin toimii vastauksena keskisormen näyttämiseen. Eli sama, kuin sanoisit: työnnä se tuonne. Ehkä sen peukunkin voi unohtaa vieraissa maissa. Sen merkitys, kun on alun perin sama kuin sen keskisormen nykyisin.
Minun ikäpolveni, joka katseli Happy Daysia, muistaa italoamerikkalaisen Fonzien. Niinhän hänkin, naisten valloittaja ilmestyi aina ohjelman alussa ruutuun ja nosti peukut ylös. Tekstitys siinä kohtaa oli: sit on it. Istu sen päälle.

Hyvää ja turvallista lomaa, monisymbolisessa maailmassa!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vanhan Baabelin torni -kertomuksen mukaan ihmiskunnan vitsaukseksi annettiin se, että kaikki puhuvat eri kieltä. Toisinaan mietin, että meidän nykyinen Baabelin tornimme on se, että me puhumme, tai ainakin haluamme kaikki puhua vain yhtä kieltä. Kautta aikain on sivilisaatiossamme toki ollut vallitsevia kieliä, joita ovat puhuneet ainakin kaikki niin sanottuun sivistyneistöön kuuluvat. Latina oli aikanaan vallitseva kieli. 1700-luvulla kaikkien kuului puhua Ranskaa. Nykyisin vaikuttaa siltä, että ainakin Suomessa kielitaidon mitta on englanti: vain ja ainoastaan englanti. Jo vuosikymmeniä olen kuullut suomalaisten moittivan vaikkapa ranskalaisia, että he eivät osaa kieliä. Moitteita osakseen saava ranskalaisparka on saattanut osata oman äidinkielensä lisäksi sujuvaa espanjaa ehkä italiaa tai arabiaakin, mutta kielitaidoton hän on, koska ei osaa englantia. Asenne on samankaltainen kuin antiikin aikana. Jo kreikkalaiset ottivat käyttöön sanan barbaari. Se tarkoitti änkyttäjää. Kaikki ne, jotka eivät puhuneet kreikkaa olivat änkyttäjiä eli barbaareja. Kun latina korvasi sivistyneistön kielenä kreikan tulivat barbaareiksi kaikki he, jotka eivät puhuneet latinaa.

Täydellisen vallan antaminen vain yhdelle kielelle on köyhdyttävää. Minä en ole ymmärtänyt koskaan sitä, miksi kaikkien on pakko osata juuri englantia. Tietyillä sukupolvilla ei ollut mahdollisuutta opiskella kieliä oikeastaan ollenkaan. Minun sukupolvelleni mahdollisuus ennen kaikkea englannin opiskeluun annettiin koulussakin. Minusta on silti hämmästyttävää huomata, kuinka Suomessa perusoletus on, että kaikkien kuuluu osata englantia. Eräs kansainvälinen lentoyhtiö, joka toimii Suomessa, on mennyt jopa niin pitkälle, ettei heillä ole Helsingin lentokentällä henkilökuntaa vastaanottamassa ilmoitusta mahdollisesta kadonneesta matkatavarasta. Ilmoitus täytyy matkustajan tehdä itse koneella. Kyseinen kone ei puhu Suomea lainkaan. Kaikki ohjeet ovat englanniksi. Minusta on kohtuullista vaatia, että kussakin maassa, jossa kansainvälinen yhtiö toimii, heidän täytyy palvella asiakkaitaan myös kyseisen maan virallisella kielellä.

En ole edes ihan varma siitä, onko sen kaikkialla puhuttavan kielen nimi englanti tai english, ehkä parempi nimitys sille olisi globish. Ovathan jo menneiden aikojen viisaat sanoneet syyksi englannin suosioon senkin, että englantia on niin helppo puhua huonosti. On tietenkin hyvä, kun on jonkinlainen globaalikieli, sillä emme me kaikkia maailman kieliä voi kuitenkaan osata. Ongelma on vain se, että se globish on suhteellisen köyhä kieli. Globish on yksinkertaistettua kieltä. Se on kätevää ja tarpeellista, mutta se ei voi korvata muita kieliä. Me yritämme korvata englannin kielellä muita kieli liikaa ja liian usein.

Etenkin Suomessa kaikkien alojen edustajilta suorastaan vaaditaan, että heidän pitää osata sujuvasti englantia. Meidän pitäisi muistaa sekin, että kielitaito ei koskaan voi korvata muuta ammattitaitoa. Jos ihminen on ammatissaan hyvä, ei häntä huonompi ole parempi vain siksi, että osaa globishia.  Muun muassa useiden muiden Euroopan maiden politiikoilla on esimerkiksi tapanaan käyttää EU-kokouksissa tulkkeja. Minusta se on huomattavasti älykkäämpää kuin alistaa oman ajatteluntaso kielelle, jota ei hallitse täydellisesti. Hyvä tulkki ja hyvä asiasisältö ovat parempi vaihtoehto, kuin köyhdytetty sisältö ja oma vieraskielinen puhe.

Kieli on aina tapa ajatella. Me muodostamme ajatuksemme kielen kautta. Jokaisella ihmisellä ajatuksen rakenne muokkautuu jo lapsuudessa hänen oman äidinkielensä mukaan. Kun sitten opimme uusia kieliä, me emme opi vain äänteitä ja sanoja, me opimme ajattelemaan toisenlaisen rakenteen kautta. Jos me tulevaisuudessa keskitymme vain ja ainoastaan englanninkielen ajatusmaailman kehittämiseen ja ylläpitämiseen, me köyhdytämme ajattelunmalleja lähes rikollisella tavalla.

Kommunikaation ja kulttuurin rikkaus tulee juuri siitä, että meillä on erilaisia malleja ja tapoja ajatella. Nykyajan Baabelin tornin vaara saattaakin olla juuri päinvastainen. Kielten köyhtyminen alistumalla globishiin. Kielikysymys on mielestäni mitä ajankohtaisin juuri nyt, kun puhumme kiihkeästi Ison Britannian mahdollisesta lähdöstä pois EU:sta eli Brexitistä, kuten on muodikasta sanoa käyttäen globishia. Ehkäpä Brexit antaa meille tilaisuuden miettiä kieliä Euroopassa jopa ideologiselta kannalta. Jos Iso-Britannia lähtee pois Euroopan Unionista, miksi me annamme valta-aseman olla kielellä, jota puhuu pieni vähemmistä EU-alueen asukkaista: irlantilaiset ja maltalaiset? Heitä ei ole yhteensäkään niin paljoa kuin vaikkapa Slovakkeja. Me puolustamme mielellämme biodiversiteettiä, miksi emme puolustaisi myös kielidiveersiteettiä? Tai tokihan me tiedämme itsekin, miksi emme halua sitä tehdä. Koska me olemme laiskoja. Vaatii enemmän energiaa opetella useita kieliä kuin yhtä ainutta. Mutta onko meillä varaa olla köyhiä vain siksi, että olemme laiskoja? EU:n varhaisia tunnuslauseita on ollut: ´yhdessä erilaisina.´ Se  koskee myös kieltä ja kieliä, joita puhumme. Kielet ovat ajatuksiamme. Ajatuksien yhtenäistäminen on pelottava ajatus: yhtä pelottava, kuin ajatus siitä, että Euroopassa ei olisi enää mitään muuta, kuin kuusimetsiä.

 

Kuvituksena Baabelin torni, Joos Momberin maalaus vuodelta 1660 sekä eri kieltä ja kulttuuria edustavia ihmisiä: meidän maailmamme rikkaus, kielidiversiteetti.

Kommentit (2)

opettaja
1/2 | 

Olen iloinen, että kirjoitat tästä aiheesta, mitä minäkin olen miettinyt. Kaikkien ei ole pakko puhua englantia. Minä ihmettelen suomalaisten blogeja lukiessani nuorten kirjoittajien  näköjään olevan kovin närkästyneitä siitä että heitä ei  Saksassa joka kahvilassa palvella englannin kielellä.  Nuoret pällistelevät , kuinka huonosti saksalaiset osaavat englantia tai  ovat närkästyneitä, jos tarjoilija ilmoittaa puhuvansa vain saksaa eikä englantia.  Se vaikuttaa  diivailulta, vaikka on vain tavallinen turisti. Asun Saksassa 46 vuotta, olen opiskellut ja ollut valtion virassa , puhun  täydellisesti vileäkin suomea ja samalla tasolla saksaa, olen pitänyt ruotsin taidon  aktiivina ja matkustellut Ruotsista. Englantia ei ole ollut aikaa opiskella lisää  51 vuoteen lukion jälkeen, eli kykenen  tekstistä saamaan selvää, mutta aktiivi puhuminen on tangertamista.. En aio eläkkeellä enää ruveta englantia opiskelemaankaan , koska pärjään noilla muillakin kielillä matkoillani ja saanut ystävllistä palvelua myös Ranskassa ja Italiassa ilman englantia ja noin 100 italian ja 100 ranskan sanan sanavarastolla. Provinssissa ei sielläkään kukaan osaa englantia. Olen automatkailija, ja lennän harvoin.

Kerroin tuon siksi, että olen  tyypillinen monikielien maahanmuuttaja, jollaisia on miljoonia muitakin Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Saksa on yhteinen kieli noin 90 miljoonalle ihmiselle, kotikilieliä on satoja. Ihmettelen, mistä joillekin suomalaisille on tullut sellainen käsitys, että koko muu maailmaa puhuu englantia- tai sen olisi velvollisuus sitä puhua, kun he matkustavat.  Arvelen sen idean olevan peräisin internetistä, koska suomalaiset hakukoneet näköjään etsivät vain englanninkielisiä lähteitä.  Minä kykenen etsimään neljällä kielellä tarvitsemiani asioita - ja oli aikaa ja rahaa  vasta eläkkeellä opetella nettiä käyttämään.

Taannoin luin, että saksaa osaaville olisi varmoja työpaikkoja Suomessa, mutta ei ole hakijoita . Harvinaisen kielen osaaminen on mielestäni hyvä valtti kilpailussa työpaikoista. Siksi pidin huolta, että kolme lastani oppivat suomea. Ikävää vain, että suomalaiset tuputtivat heillekin englantia, vaikka oli määrä opetella suomea ja mummo kieltäytyi  kokonann puhumasta heidän kanssaan. Saattaahan  olla, että he jonakin päivänä tarvitsevat kipeästi suomentaitojaan, jos menettävät nykyiset työpaikkansa ja etsivät uusia.  Mainitsen vielä, että Saksassa voi opiskella suomeakin  sekä yliopisto- että kansalaisopistotasolla monen muun keilen ohella.

Liisa Väisänen
Liittynyt15.2.2016

Kiitos ajatuksistasi. Olen aivan samaa mieltä, miten yksi ainut kieli maailmassa, muka ratkaisee sen, onko ihminen kielitaidoton vaiko ei.

Liisa Vaisanen

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat