Renessanssin ideaalikauneus saavuttaa päätepisteensä Raffaellon aikana. Hänestä on vaikea jatkaa, häntä voi vain kopioida. Taiteen historia koostuu usein vastaliikkeistä ja protesteista, niin tälläkin kertaa, Renessanssia seuraava taiteensuuntaus on nimeltään manierismi. Manierismin ajanjaksoksi lasketaan yleisesti 1520-1580. Manierismi tulee termistä nuova maniera eli uusi tapa tehdä, Tosinaan sitä kutsuttuun myös maniera romanaksi eli roomalaiseksi tavaksi maalata. Taiteen suurimmat tilaajat olivat nimittäin tuolloin Paavin ja kardinaalien hovit Roomassa. Rosso Fiorentino on yksi manierismin merkkitekijöitä. Hänen luuttua soittava enkelinsä osoittaa manierismista jotain oleellista. Ensinnäkin siinä valo ei enää ole tasavalo. Osin varjoon jäävät kasvot ja toinen ja käsivarsi ennakoivat jo barokin valomaailmaa. Myöskään asento ei ole samalla tavoin tasapainossa kuin renessanssissa oli tapana tehdä. Manierismiin kuuluvat kierteiset ja epätavallisetkin asennot sekä normaalista poikkeava värimaailma. Rosso Fiorentino teosten kromatiikka on poikkeuksellisen hieno. Tässäkin hän on käyttänyt samaa punaista enkelin siivissä sekä kasvoissa. Rosso Fiorentinolle ja yleensäkin manieristimaalareille tärkeintä ei ole luonnonmukaisuus vaan vaikuttavuus. Värit oatkin usein tavallisuudesta poikkeavia ja huomiot herättäviä. Väreillä rakennetaan teosta samoin kuin muodoilla ja ääriviivoilla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat