Eeva ja omena on klassinen aihe, jos mikä. Tämä Juan Barbero Martinezin vuonna 1945 maalaama on moderni ja perinteisimmistä poikkeava avoimuudessaan. Se ei myöskään tunnu samalla tavoin viattomalta, kuin useimmat Eevaa esittävät kuvat. Kuvassa esiintyvä nuori tyttö on eri tavoin ja avoimemmin alaston, kuin monet edeltäneen Eevat maailman ja länsimaisen taiteen historiassa. Aiheellinen kysymys jälleen kerran tämänkin kauniin teoksen edessä on: jos kuva aihe on Eeva, niin mikä on sen sanoma. Mitä taidemaalari halusi kertoa kuvatessaan meille Eevan. Tyttö on selvästi juuri teiniän saavuttanut. Hänen rintansa ja kehonsa ovat juuri sukukypsyyden saavuttaneen nuoren naisen. Hänen katseensa on hieman unelias, haaveileva. Hänen takanaan aukeaa uusi maailma. Teoksen avain löytyy jälleen kerran teoksen keskeisestä symbolista, joka tässä syntiinlankeemuskertomuksen tapauksessa on luonnollisesti omena. Tarkastelkaamme omenaa siis tarkemmin. Se on toiselta puolen punainen ja toiselta valkea. Valkea viittaa viattomuuteen, lapsuuteen punainen aikuisuuteen, seksuaalisuuteen, viattomuuden menettämiseen aikuistuessa. Tytöllä on punainen puoli jo itseensä päin, lapsuus on mennyttä. Kaiken lisäksi omenassa näemme hänen vasemman käden nimettömän sormensa kohdalla omenassa pienne madon reiän. Viattomuus on lopullisesti mennyttä. Paluuta lapsuuteen ei enää ole. Näiden symboliavaimien tähden onkin aiheellista pohtia sitä halusiko taiteilija kertoa mielle Raamatun tarinan, vai halusiko hän ennemminkin kertoa nuoren tytön kehittymisestä naiseksi vain ottamalla Raamatun kertomuksensa kehykseksi?