Kirjoitukset avainsanalla Helsinki

Olen syntynyt ja kasvanut Helsingissä. Nuorena muistan miettineeni, miksi meihin helsinkiläisiin liitettiin epäluuloja. Toki me helsinkiläiset nuoretkaan emme olleet epäluulosta vapaita muuta Suomea kohtaan. Ehkä se kaikki johtui myös oman identiteetin rakentamisesta. Olin vastikään työmatkalla, jossa pääsin käymään Keski-Suomessa, Itä-Suomessa ja länsirannikollakin. Kyllä minun edessäni yhä oli hieman erilainen todellisuus, kuin se helsinkiläinen, johon samaistan itseni. Todellisuus ei luonnollisestikaan ollut parempi tai huonompi. Se oli vain erilainen. Pankkiautomaatti jonossa takanani olevat nuoret juttelivat. Yksi heistä oli muuttamassa opiskelujen tähden Itä-Suomesta Helsinkiin. Hän odotti lähtöään innolla. Hänen ystävättärensä totesi, ettei hän voisi lähteä. Hän sanoi ikävöivänsä perhettään ja poikaystäväänsä kiusallisen paljon jo viikon erossa olon jälkeen. He arvelivat ryhmässä sitä, millaiseksi hänen elämänsä Helsingissä muokkautuukaan. Lopulta he päätyivät ajatukseen, että arki lienee arkea ja opiskelu opiskelua missä vaan. Se mikä muuttuu, on läheisten piiri.

 Sitä kuunnellessani mietinkin ovatko nykyisten nuorten todellisuudet niinkään toisistaan poikkeavia, asuivatpahan he missä tahansa. Maailma on pienentynyt. Elämmehän tietoyhteiskunnan aikaa. Välimatka biteissä on ihan toista kuin kilometreissä. Omassa ikäpolvessani näen suurempia eroja, kuin nuorissa. Saattaahan kyse olla myös omasta rakennetusta identiteetistä. Identiteetit rakennetaan nuorena. Me tosiaan saatoimme rakentaa persoonallisuuttamme enemmän paikkakunnan mukaan.

Toisinaan maailman pienentyminen saattaa pelottaa. Pelon suurin syy lienee se, että traditiot tai erityislaatuisuus häviää. Samalla maailman pienentyminen antaa sellaisia mahdollisuuksia, joista minunkaan sukupolveni ei vielä voinut kuin haaveilla. Muistan, kuinka pelkästään Ranskaan opiskelemaan lähtö oli toivottoman hankalaa oleskelu ja opiskelulupineen, puhumattakaan yliopistojen välisistä kuiluista ja byrokratiasta. Kulttuurikin on lopulta kielitaito. Kun olen Espanjassa puhun espanjaa, Italiassa puhun italiaa, ja Suomessa puhun suomea. Samaa teen kulttuurin kautta. Etelässä puhun koskettaen toista ihmistä, Suomessa otan etäisyyttä. Helsingissä voi olla enemmän helsinkiläinen, mutta ehkä ne toisia eniten  ärsyttävät helsinkiläisyyden piirteet voin unohtaa matkustaessani muualla Suomessa. Traditioiden ja tapojen häviäminen tai säilyttäminen ei ole maapallon koosta kiinni. Se on meistä itsestämme ja omasta sopeutumiskyvystämme kiinni.

Taannoin Italian pääministeri sanoi puheessaan, että hänestä valtioiden väliset ja sopimukset ja mallit valtiosuhteissa ovat menettäneet merkityksensä. Se johtuu siitä, että ihmiset ovat luoneet niin paljon henkilökohtaisia suhteita matkojen, ystävyyden, perhesuhteiden ja internetinkin kautta. Valtion epäluulo tai vihapropagandalla on vähemmän merkitystä, kun vahvat tunnesuhteet sitovat meitä toisiimme. Se on hyvä niin!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat