Mihin tahansa yhtiöön olen yhteydessä tai näen yritystietoja, silmiini pistää yksi asia. Kaikissa on töissä enää vain johtajia tai päälliköitä. Ennen lehdissä oli iso rivi toimittajia ja päätoimittaja, mahdollisesti toimituspäällikkö. Nyt ei ole toimittajia on vain toimituspäälliköitä ja se päätoimittaja tietenkin. Matkailualanyhtiöissä oli ennen myyntivirkailijoita, varausvirkailijoita, mahdollisesti toimistotyöntekijöitä. . Nykyisin siellä on vain tuotanto ja myynti-päälliköitä. Kirjankustannusalaa seuratessani huomaan myös, että kustannustoimittajat saavat yhtiöstä kuin yhtiöstä potkut, mutta kustannuspäälliköt jäävät taloon. Olen sivusilmällä seurannut Suomen suuren televisio ja radiokanavan YT-neuvotteluja. Ainakin näin ulkopuolisesta näyttää, ettei sieltä päällikkö- ja johtotasoa ulos laiteta. Sieltä lähtevät sen varsinaisen työntekijät. Se lienee yleinen suuntaus. Johtoporras jää, tuottavan työntekijä ulkoistetaan. Hän joutuu perustamaan yhtiön saadakseen tehdä oman alansa töitä.

Jossain vaiheessa 1980-luvulla oli tapana nimittää paljon päälliköitä. Sillä toki vältettiin monta palkankorostustakin. Päälliköiden määrä yhtiöissä kasvoi kasvamistaan ja ainakin minusta jo silloin tuntui, että itse työn tekijöiden määrä väheni vähenemistään. Nyt alkaa suhde luku olla kymmenen päällikköä ja tasan nolla työntekijää.

Kuka täyttää kenen kassakaappia?

Se näyttää samalta, mitä historiassamme on tapahtunut siirtomaa vallan aikana. Miksei kuulemani mukaan myös vaikka maatalouspuolella nykypäivänäkin. Tuottajalle ei jää juuri mitään käteen, kun kaikki tuotto menee väliportaisiin. Yhteiskunta rakenteemme on sellainen, että me arvostamme helposti paitsi titteleitä, myös sitä, joka pyörittää rahaa. Mitä enemmän rahaa, sen isompi on arvostuksemme. Taivaan tosi on vain se, että lehti ei synny ilman toimittajia, jotka kirjoittavat. Yhtä vähän matkapaketti on valmis sitä virkailijaa, joka tekee varaukset. Kirjatakaan eivät luettavia ole ilman kustannustoimittajia. Tekee ihan mieli kysyä provosoiden, että, mitä ne päälliköt tekevät ilman sitä perustuotantoa, Ketä he johtavat? Kyllä johtaakin asioita pitää ja päällysmiehiä tarvitaan, mutta onko suhdeluku nykyaikana oikein? Kuinka monen ihmisen pitää elää yhden tuottavan ihmisen työllä? Se usein ihmetyttää, että miten voi olla niin, että, kun menee huonosti ja pitää irtisanoa, niin miksi juuri se tuottava tekijä laitetaan talosta pihalle?

Usein olemme myös mielikuviemme vankeja. Minulla on ystäviä, jotka ovat ensi riemuinneet ylennyksestään. Jonkin ajan kuluttua olen saanut seurata heidän pettymystään. He eivät saakaan tehdä enää sitä, mistä olivat pitäneet. Useimmathan meistä hankkiutuvat ammattiin, josta pitävät ihan työnä. Johtajana ja päällikkönä meistä tulee helposti paperinpyörittäjiä, emmekä saa enää samaa mielihyvää, mitä saimme itse tuottamisesta. Julkisuudessakin näemme monen professorin lähteneen yliopistosta pois, kun heidän aikansa kului tilastointiin ja työvuorojen seuraamiseen eikä enää oman alueensa ydinosaamiseen eli tutkimustyöhön.

Filosofinen kysymys: kumpi edellä on hyvä kulkea: johtaminen vai itse tuotteen tekeminen? Siis sisältö vaiko paketti?

Pakkohan tähän on muutos tulla. Luulen aika piankin. Miten voi toimia sokeritehdas, jossa kukaan ei osaa edes tehdä sokeria. Ehkä se hiukan aikaa voikin, mutta entäs, kun se todellinen osaaja perustaa oman tehtaansa. Kenen tehdas on sitten uskottavampi? Ei noilla nimityksillä kauaa ketään voida hämätä. Minä ainakin ostan mieluummin matkani osaavalta virkailijalta kuin myyntipäälliköltä ja luen lehteä, jossa on toimittajia eikä vain toimituspäälliköitä. Nykyinen yritysmaailma tuntuu toisinaan suurelta illuusiolta. Illuusioiden kuplilla on tapana puhjeta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

-valone-Käyttäjä698
Liittynyt11.3.2016
1/4 | 

Jospa asian kääntää toisin, eli titteleitä jaetaan tavallisille työntekijöille. Nyt  joutuukin tekemään saman työn kuin ilman titteliä! Hän sai johtajan nimikkeen, mutta ei työ muuttunut, ehkä lisääntyi.. Ehkä titteli kuitenkin annetaan hyvälle duunarille ja hieman palkka lisää. Ja kun duunari on vastuuntuntoinen, hän kyllä oppii johtajankin hommat ajan kanssa:) Eli hän nöyrästi tekee, duunaa ja johtaa, itseään!  Näin ihmisestä tehdään ylikuormitettuja ja tressaantuneita jokapaikan höyliä. Jokainen työssäkäyvä on huomannut kuinka työtehtäviä ja vaatimuksia on kasvatettu. Josko myös ennen palkattiin liikaakin väkeä, mutta nyt ollaan menossa toiseen äärimmäisyyteen.

Movielunatic
Liittynyt23.4.2016
2/4 | 

Justiinsa näin! Samaa olen pohtinut, sillä yrityksiin näyttää lopulta jäävän vain johtajia ei niitä jotka tuottavat ja osakekurssit vain nousevat. Omituinen yhtälö!

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/4 | 

Kaksi sanaa: automatisaatio ja globalisaatio. Ja kolmas: digitalisaatio. Kun koneet tekevät työn, ei suorittavaa ihmisporrasta enää juuri tarvita. Jopa toimittajien työtä tekevät jo tietokoneet. Tällä on tietysti sekä hyviä että huonoja seurauksia, mutta kuplan puhkeamista on turha odottaa. Kyseessä on saman tason muutos kuin kutomakoneiden käyttöönotto. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat