Kirjoitukset avainsanalla tarkoitus

Viime aikoina on terveyteni reistaillut. Kaksi kertaa ambulanssikyydillä kahden viikon sisällä palauttaa taas arvoja toisenlaisiksi. Arvoista en ole vielä valmis puhumaan. Asioiden käsittely vie aikaa. Sen sijaan kommunikoinnin tärkeys tuli jälleen kerran selväksi. Minun häiriöni ovat verenkierronhäiriöitä. Ohimeneviä, sillähän minä niistä nytkin tässä kommunikoin.

Kokemuksina ne ovat toki pelottavia. Sen lisäksi ne todella laittavat ajattelemaan, miten ensiarvoisen tärkeää ihmisille on kyky kommunikoida. Minulle käy siten, että kuulen ja ymmärrän, mutta en näe enkä pysty puhumaan. Se on hurja tunne. Kuulen, kuinka ympärilläni olevat ihmiset arvelevat: mikä hänelle tuli. Ajatus vastaukseksi muotoutuu aivoissani, mutta suuni, kieleni, puhekykyni ei tottele käskyjä. En pysty kertomaan, mistä kiikastaa, ja että näin on tapahtunut ennenkin. En voi kertoa, että ottakaa puhelin laukustani ja siellä on numero, voi soittaa siihen ja siihen numeroon. Se on ahdistavaa. Kuulen hätäännyksen ihmisissä. Itsekin olen peloissani. Silti haluaisin sanoa, jotain rauhoittavaa ympärilläni oleville, mutta en vain kykene.

Samoin minulle, yleensä näkevälle, näkökyvyn menetys on eristävää. Tunnen uppoavani johonkin aivan omaan maailmaani. Silloin, kun en näe ulospäin, näen jotenkin selvemmin omaan itseeni. Aivan kuin minun olisi pakko katsella, ja kun se ei onnistu ulkopuoliseen maailmaan, katselen sitten omia aivoituksiani. Ympärilläni tapahtuu, kuulen sen äänien perusteella, mutta en koe voivani olla osallisena siitä. Minähän en näe enkä pysty sanomaan mitään.

Totta kai mielessä käy myös ajatus, että palautuuko kaikki tällä kertaa. Jos ei palaudu, olenko sanonut jo kaiken, mikä minun on pitänytkin sanoa tässä maailmassa. Sitten alkaa huoli läheisistä. Toivottavasti he ei nyt heti soita kaikille. Jos kaikki menee ohi, niin huolestuvat turhaan.

Kun kaikki pikkuhiljaa palautuu, tulee sijalle kiitollisuus. Samalla ihmetys ja kysymys: miksi? Miksi minä taas pelastuin? Itse olen sen verran kohtalouskoinen, että olen vakuuttunut siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Mutta sen tarkoituksen ymmärrys minulta puuttuu. Oliko se varoitus, muistutus vaiko kehotus, että näin kävi?

Varoitus olisi: saat vielä jatkaa, mutta muuta jotain elämässäsi. Kehotus on: sinun pitää tehdä vielä jotain. Tehtäväsi ei ole valmis. Muistutuksena se toimii sanomalla vahvasti: arvosta sitä, mitä sinulla on. Näkökyky ja puhekykykään eivät ole itsestään selvyyksiä.

Jäljelle jää aina arvoitus ja paljon kysymyksiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

-valone-Käyttäjä698
Liittynyt11.3.2016
3/6 | 

Ihailen suuresti taitoasi tutkia ja kirjoittaa! Uskon, että sinulla on vielä paljon tehtävää. Olet viisas ja ymmärrät mikä merkitys on levolla, kun vain maltat!  

Katson kuvaasi, kauneuttasi! Pidäthän huolta itsestäsi, että saamme taas lukea tutkimuksistasi :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat