
Cagnaccio di San Pietron vuonna 1913 maalaama teos Ilta on monimerkityksinen. Teos kuvaa paitsi iltaa myös ihmisen elämän iltaa kahden iäkkäämmän rouvan kautta. Kuva on syvässä uskonnollisuudessaan kovin lohdullinen. Seinän rapautuminen kertoo lähenevästä kuolemasta, mutta valon takana oleva Madonnan kuva muistuttaa íkuisen elämän mahdollisuudesta. Toisella rouvista on rukousnauha kädessään. Hiukan luonnottomasti maisemaan istuva horisontti näyttäytyy tätä tulkintaa vasten, ei maiseman todellisena merenä vaan uuden elämän horisonttina, joka on meren takana. Erittäin voimakas valoneliö talon seinässä vasemmassa yläreunassa on kuin viimeinen ilta-aurinko ja samalla Jumalan kirkkaus.