G7 kokous Taorminassa oli ja meni. Lehdet ovat käsitelleet sitä paljonkin. Luonnollisesti minäkin seurasin kiinnostuneena sen tapahtumia. Yksi pieni sivulause oli sellainen, joka sai minut ajattelemaan ystävyyden voimaa. Italian pääministerin Paolo Gentilonin loppupuhetta on esitelty, tulkittu ja spekuloitu kaikkien maiden lehdistössä. Minuun teki vaikutuksen hänen ohimennen mainitsemansa aisa, joka ei lehdistöä kiinnostanut. Olihan siinä esillä isompiakin asioita: ilmasto, talous, terrorismi ja muuta ajankohtaista.

Gentiloni sanoi, että valtiot yhä ajattelevat olevan tärkeää tehdä kahden välisiä sopimuksia ja valtiot puhuvat suhteistaan. Valtioiden välisissä suhteissa sivuutetaan se seikka, että valtioiden keskinäiset sopimukset ovat menettäneet merkitystään sitä mukaan kun ihmisten kahdenkeskiset suhteet ovat globalisoituneet. Niillä on nykymaailmassa enemmän merkitystä kuin valtioiden sopimuksilla.

Kuinka oikeassa hän olikaan. Pelkästään jo sosiaalinen media ei tunne valtiorajoja. Ihmiset matkustavat entistä enemmän. Ihmiset menevät avioon ja ystävystyvät valtiorajoista riippumatta. Meillä on useimmilla henkilökohtaisia kokemuksia ja henkilökohtaisia suhteita vaikka mihin maailmankolkkaan. Sosiaalinen piirimme ja ystäväkuntamme on yhä laajempaa ja kansainvälisempää. Ystävyys ylittää valtiorajat, henkilökohtainen kokemus ylittää julkisen tiedonvälityksen. Ystävyyden side on mitä vahvin. Se antaa toivoa maailmassa, sillä se vähentää välinpitämättömyyttä. Ystävyys on uskomaton voimavara. Se vaikuttaa varmasti käyttäytymiseemme enemmän kuin valtioiden kapulakieliset sopimukset.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ystävyydellä,

Liisa