Kirjoitukset avainsanalla työ

Uusi vuosi on hyvä alku kaikelle uudelle. Minä mietin asiakaspalvelun kulutustottumuksiani ihan uusiksi. Tein lupauksen olla entistä tarkkaavaisempi siinä, mitä minulle oikein myydään. Tässä en tarkoita sitä, että mietin tarkkaan pesukoneen laatua. Aion entistä tarkemmin katsoa, mitä, minkälaisia ja kenen palveluja minulle myydään.

Aiheen tähän sain siitä, kun eräs ystäväni kertoi, kuinka hänen opaspalvelujaan vuosia käyttänyt yhtiö nyt kertoikin yhtäkkiä, että eivät osta häneltä enää opastuksia. Syitä oli kaksi. Hän on liian kallis ja hän ei ole riittävän kuuluisa. Lähtökohta on se, että hän on hyvä opas ja sen lisäksi hän on laillinen eli tutkinnon suorittanut. Sen lisäksi hän nimenomaan elää tällä työllään. Hän tekee opastamista ammatikseen, ei harrastuksekseen, päästäkseen joskus matkalle. Hänestä ei ole tullut valituksia, päinvastoin. Mutta hän ei siis ole kuuluisa ja hän maksaa liikaa. Hän ei maksa sen enempää kuin kukaan ammattia harjoittava, laillinen opas, joka maksaa veronsa ja sosiaaliturvamaksunsa, kuten pitääkin.

Kyseinen yhtiö käyttää mieluummin harrastelijoita, aivan toisen alan ammattilaisia oppaina. He saavat heitä halvemmalla, sillä he vain haluavat silloin tällöin päästä matkalle jonnekin. He ovat varmasti mukavia ihmisiä, mutta ammattitaidon nimenomaan tässä matkanjohtamis- ja opastamisasiassa mieluummin jätän arvioimatta.

Toinen seikka on siis se, että hän ei ole riittävän kuuluisa. Tämä on surullinen tosi asia viime vuosien ajalta. Kunhan ihmisestä tulee julkisuuden henkilö, niin sen jälkeen hänen ajatellaan osaavaan, mitä tahansa. Julkisuus tekee päteväksi laulamiseen, näyttelemiseen, juontamiseen, uutisten lukuun, matkaoppaaksi ja antamaan tietysti asiantuntijalausuntoja yritysjohdosta laihduttamiseen tai hyvinvointiin. Odotan mielenkiinnolla, milloin lääkärin tai sillanrakennusinsinöörin pätevyys mitataan julkisuusarvon perusteella ei työn laadussa tai parannetuissa potilaissa.

Tämä suuntaus on kaikilla aloilla sama. Kuka kaipaa pätevää myyjää, onhan se kivampaa ostaa julkkikselta housut, auto tai matkalaukku. Sittenhän minä voin kehuskella lukeneeni julkkiksen kirjoittaman artikkelin, kirjan, olleeni hänen ´opastamallaan´ matkalla tai kuunnelleeni hänen luentonsa. Ei sillä sisällöllä niin väliä. Ihmettelin minäkin ihmisten hinkua myydä pelkästä viidestä minuutista televisiossa koko elämänsä, vartalonsa, pelkonsa ja toiveensa, kun alkoi tosi television aika. En ihmettele enää. Sehän pätevöittää kaikkeen. Miksi opiskella vuosikausia? Se on työlästä ja puuduttavaa. Minähän voin sitten julkkiksena kiilata kaikkien pätevien ohitse ammattiin kuin ammattiin. Olenhan minä kuuluisa.

Työnlaadusta viis, kunhan on halpaa ja tekijä on kuuluisa.

Minua oksettaa. Kuvottava on yhtiö, jonka työllistämispolitiikka on tällaista. Ärsyttää minua myös se ihminen, joka myy palveluitaan tietäen, ettei hän oikeasti osaa ja vie ammattilaiselta leivän. Näitä yhtiöitä on paljon ja kaikilla aloilla, sen me kaikki tiedämmekin. Toisaalta hullu ei ole se, joka myy, vaan se joka ostaa. Kuulin jotain aikoja sitten jutun, jossa asiakas oli mennyt kiinalaisia halpatavaroita myyvään liikkeeseen valittamaan, kun paristosta oli virta loppunut ennen aikojaan. Myyjä oli todennut: kiinalainen hinta, kiinalainen laatu. Varmasti Kiinassa tehdään hyvää ja laadukasta, sitä en epäile, mutta kyllä hinta on usein hyvä mittari laadusta.

Minun uudenvuodenlupaukseni onkin, että kiinnitän entistä enemmän huomiota siihen, ketä minä kuluttaessani oikein työllistän. Minulla kuluttajana on lopullinen ratkaisu käsissäni.

Kommentit (5)

Käyttäjä4333
Liittynyt18.12.2017
1/5 | 

Kiitos Liisa, puhut asiaa. On asiakkaana ilo ja elämys olla osaavan, ammattitaitoisen matkaoppaan matkalla. Siitä saa pitkäksi aikaa ajateltavaa ja hyvää mieltä tiedon lisäksi.

Reissunainen

Hyvä, kun kirjoitat asiasta. Vastuullisuus tarkoittaa sitä, että asiakas saa toivomansa elämyksen,  asiantuntijaopas saa arvoisensa palkan, verot ja kaikki viranomaismaksut maksetaan jne. Ryhmämatkojakin järjestävät erilaiset amatöörit. 1.7.2018 tulee voimaan uusi valmismatkalaki, joka velvoittaa jo kahden eri matkapalvelun paketoijan/myyjän olevan vakuuttamisvelvollinen Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimesta.

Harjoittelijat = uutta energiaa
2/5 | 

No, huhhuh. Kyllä mentiin nyt häijyyden puolelle tässä jutussa. Työntekijäkö siinä on 'syyllinen" siihen, että hakee työpaikkaa jonka vielä sai. Elantoahan hän työstä hakee ja työkokemusta kuten muutkin. Ei koulutus tee ihmisestä automaattisesti muita parempaa työntekijää, hänen luonteensa ja oppimiskykynsä ovat ratkaisevia työn ja työnantajan näkökulmasta. Asiakkaatkin pitävät innokkaasta, iloisesta työntekijästä, jollaisen uskon tässä olevan kyseessä, vaikken tapausta tunnekaan.

Käyttäjä1523
Liittynyt1.11.2016
3/5 | 

Hyvä Liisa! Tärkeästä asiasta puhut, kiitos siitä ja kiitos superopastuksistasi. Seuraavaa yhteistä reissua odotellessa😊
Pirkko Räty

Vintagelady
4/5 | 

Hyvä kirjoitus yhä enemmän ajankohtaisesta aiheesta. Laajemmin ajatellen olen miettinyt jo pitkään, mihin on kadonnut suomalaisen työn laatu etenkin juuri palvelusta. Onko tässäkin syynä surkean työllistämispolitiikan mörkö, joka viis veisaa kuka mitä osaa, tärkeintä tuntuu olevan, että nimenomaan suuryritykset käyttävät räikeästi hyväkseen työllistämistukia. Minäkin olen tämän ääliömäisen politiikan uhri. Olen monipuolinen osaava ihminen, mutta se ei auta jatkamaan työssä, josta todella pidän ja tunnen olevani hyväksytty ja jopa arvostettiin työyhteisössäni. Siitä kertoo hyvä palaute. Työni ei voi jatkua, koska työnantajakonsernini haluaa vain työllistämistukirahaa, ei hyvä työntekijä mitään sille merkitse. Minun tulevaisuuteen ja hyvinvointiin ei merkitse mitään ja siksi selkeästi näen, kuinka me pienet ahkerat ihmiset olemme hyväksikäytetttyjä. Samalla joutuu työn laatu romukoppaan. Voi, miten minä toivon, että romukoppaan joutuisi jo tuo ajastaan jälkeen jäänyt työllistämistukirahapolitiikka. Palataan entiseen pitkäjänteiseen työllistämiseen, jolloin saadaan takaisin se osaava ja sitoutunut henkilöstö. Ei se ollenkaan sulje pois nuorten työllistymistä, vaan nimenomaan avaa mahdollisuuksia hyvään ja kestävään yhteistyöhön. Arvostakaamme meitä pitkän ja laajan elämänkokemuksen hankkineet tekijöitä, jotka olemme valmiit jakamaan osaamista nuorten kanssa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla on tapana suhtautua intohimoisesti elämääni, myös työhöni. En osaa tehdä mitään puolittain. Niinpä löydän itseni jatkuvasti tilanteesta, jossa olen jaksamiseni äärirajoilla. Toisaalta olen onnekkaista onnekkaimpia. Saanhan tehdä työtä, jota rakastan. Toisaalta juuri se rakkaus on vaaratila. Ei ole turhaa,  että rakkaus oli sairausmääritelmä pitkälle 1800-luvulle saakka. Rakkaus saa tekemään hulluuksia sen tiedämme kaikki. Rakkaus työhön ei ole tästä poikkeus. Rakkaus työtä kohtaan saa valvomaan öitä ja olemaan syömättä päivisin. Rakkaus työhön saa meidät jopa laiminlyömään paitsi omaa itseämme ja kehoamme myös lähimmäisiämme.

Rakkaus työhön ajaa meidät yhä uudestaan ja uudestaan tilanteeseen, jossa oma terveys alkaa reistailemaan ja fysiikka huutaa kaikin keinoin: lopeta! Toivuttuamme neljännestä keuhkoputkentulehduksesta ja viidennestä vastahaavasta luulemme oppineemme jotain. Mitä vielä? Rakkaudesta ja intohimosta sairastunut pää taas odottaa seuraavaa kiinnostavaa työ ideaa. Kaikki vaivat unohtuvat ja intohimo kuljettaa valvotusta yöstä toiseen.

Elämä on tasapainoilua. Myös työelämä. Kiitos kaikille läheisille, jotka kaikesta huolimatta jaksatte rinnallani.

Kommentit (2)

Irene
1/2 | 

Olet ihan Super🌺 Ja hyvä esimerkki muille positiivisesta asenteesta! Hymyä päivään❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Menneellä viikolla luennoin paljon. Luennoinnin hienoja puolia on ääneen sanominen. Kun ajatuksia pyörittää omassa päässään, ne ovat toisinaan liian lähellä. Kun ajatukset pukee sanoiksi ja lausuu ulos, ne kuulee itsekin omilla korvillaan. Siten saa ajatuksiinsa etäisyyttä.

Olin syksyn ja talven jäljiltä aika väsynytkin. Onhan minulla ollut kaikenlaista terveysongelmaakin ja sen lisäksi paljon töitä. Kaikki vapaat ammatinharjoittajat tietävät sen ikuisen tasapainoilun töiden kanssa. Pitää hakea paljon ja osan saa. Tällä kertaa minulle oli käynyt niin, että olin saanut kalan jokaiseen laskemaani koukkuun. Töitä siis on ollut hieman liiankin kanssa, mutta hyvä niin. Väsymyksen kanssa käy helposti niin, että liekki alkaa hiipumaan. Meillä lienee kaikilla omat motivaatiomme tehdä työtämme. Minun motivaationi on aina ehdottomasti ollut intohimo tekemääni työhön. Se on kuin liekki, joka roihuaa sisällä. Väsymyksen hiipiessä kehoon ja mieleen oli liekkini alkanut hiipumaan: huomaamatta ja hiljaa.

Menin luennoimaan hieman epäröiden itsekin. Onkohan tämä nyt hyvä? Onko juuri tämä asia se tärkeä?

Siinä luennoidessani, kuunnellessani sitä, mitä sanoin innostuin itsekin. Kuin havahduin huomaamaan, että onhan se, mitä sanon tärkeää. Minä uskon tähän, mitä teen. Hiillokseen tuli puhallettua ja liekki roihahti taas. Mieleni täyttyi energiasta ja samalla mielenrauhasta.

Luennoin varhaiskasvattajille. Olin ajatellut luentoa ennen jo, miten onnellisia he ovat. Heidän ei koskaan tarvitse miettiä sitä, onko heidän työnsä tärkeää. Hehän luovat koko maailman tulevaisuutta jokainen päivä He kasvatuksellaan päättävät, mihin ihmiskunta suuntaa askeleensa. Jos se ei ole tärkeää, mikään maailmassa ei ole.

Minä löysin liekkini uudelleen ja olen siitä kiitollinen. Samalla halusin jakaa sen yksinkertaisen symboliikan, joka sai minut havahtumaan. Symbolit siirtyvät historiasta nykyaikaan, mutta kantavat silti vanhoja merkityksiä mukanaan.

coffee on Melvillen Moby Dick romaanin ensimmäisen perämiehen mukaan nimetty kahvilaketju, joka tarjoilee kahvia asiakkailleen ympäri maailmaa. Kahvilaketjun ensimmäinen liike perustettiin Seattleen, Pugetin salmen rannalla sijaitsevaan satamakaupunkiin. Nykyisin suositun kahvilan logo on tuttu kaikkialla. Harvoin, jos koskaan katselemme sitä tarkemmin ja mietimme, mitä se oikeasti esittää. in ensimmäisen kahvilan liikemerkissä näkyi hieman selvemmin, että se esittää kaksipyrstöistä merenneitoa eli seireeniä. 1970-luvun Amerikassa herätti paheksuntaa, kun kuvassa näkyivät seireenin napa, rinnat ja vielä häpy, jonka kohdalla pyrstö jakautuu kahtia. Logo sensuroitiin nykyisen kaltaiseksi. Hiukset peittävät rinnat ja napa ja pyrstön jakautuminen hävyn kohdalla jää katselijan mielikuvituksen varaan, kuva on rajattu ylempää. Kahvila valitsi tuotemerkikseen seireenin sillä omistajat näkivät niitä satamassa laivojen keulakuvina usein. Laivathan kahvinpavut Seattleenkin toivat.

Seireeni on ilmestynyt Eurooppalaisen kulttuurin mytologiaan jo ennen kristinuskoa. Antiikin merellä kulkevat sankarit, kuten Odysseus, saattoivat joutua seireenien lumoavan laulun houkuttamaksi ja päätyä tuhoon. Antiikin mytologiassa lumoavat seireenit ovat ylävartaloltaan ihmisiä, mutta alavartaloltaan vielä lintuja. Kristillisenä aikana yleistyivät kuvat seireenistä luomavan kauniina naisina, joilla on kaksi pyrstöä. Keskiajan luostarirakennusten sisäpihoilla kaksipyrstöinen seireeni on yksi kaikkien yleisimpiä kuva-aiheita. Seireeni symboloi kristityille valintaa. Laivojen rakentajat koipioivat merihenkiset pyrstölliset taruolennot laivojen keulakuviin. Sielläkin ne muistuttavat elämän ja kuoleman jatkuvasta läsnäolosta maailman merien myrskyissä. Merimiesten piti valita: tarttuvatko he houkutukseen vaiko valitsevat turvallisen tien: samoin kristityn pitää valita jokainen päivä hyvän ja pahan välillä. Lankeanko kiusaukseen vai pidättäydynkö hyvässä? Kohtalomme on omissa käsissämme, samoin kuin seireenit pitelevät käsillään omia pyrstöjään. Meillä on mahdollisuus päättää omassa elämässämme mitä teemme. Näin päättelivät kirkkoisätkin ja ottivat antiikin mytologisen merenneidon kirkkoihinsa. Kohokuva on keskiaikaisen piispanistuimen seinältä. 1700-luvulla kuvastoomme ilmestyvät yksipyrstöiset seireenit eli merenneidot. Niiden symbolinen käyttö on suoremmin yhteydessä vain kiusaukseen ja mielihyvään. Toinen pyrstö eli pelastus on niissä jätetty tarjoamatta. Nykyihmisenä me voimme vaikka kaupunkikuvassa logon nähdessämme aina muistaa, että valinta hyvästä tai huonosta elämästä on usein omissa käsissäni. Minun pitää tehdä valintoja, joskus jopa rohkeita.

Minä pitäydyn vanhassa: kaksipyrstöisessä merenneidossa, valitsemallani symbolitädin uralla. Kiitos luennoilla kävijöille, kun saan tehdä työtäni ja tuntea sen tärkeäksi.

Kommentit (2)

Marjut, varhaiskasvattaja
1/2 | 

Kiitos huippumielenkiintoisesta luennosta! Mikäpä sen vaikuttavampi aihe kuin sellainen, joka herättää kuulijoissa valtaisan keskustelutulvan kahvitauolla. Jotain uutta ja erilaista. Kiitos siitä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat