Antiikin Rooma oli patsaiden suurta aikaa. Roomalaiset tekivät patsaita jumalista, sotilaista ja keisareista. Heille patsaan tekeminen oli kunnioittamista ja se ehdottomasti täytti taiteen tehtävän historian tapahtumien siirtämisessä ajasta toiseen. Patsas oli kuin ikuinen muisto tapahtuneesta tai ihmisestä. Rooman patsaiden tekemisen tekniikka opittiin Kreikasta. He tosin kehittivät sitä paljon teknisemmäksi ja jopa käsityöteolliseksi. Roomalaiset eivät missään tapauksessa vain kopioinee. He kehittivät tekniikkaa ja ilmaisua. Marmorin veistämiseen menee aina aikansa. Toiset marmoripatsastyöpajat tekivät jopa patsaiden vartaloita valmiiksi. Heillä oli muun muassa sotilasasuisia tai ratsastavia kehoja. Kun tilaaja halusi patsaan itsestään, häneltä kysyttiin: haluatko olla vaikkapa sotilasasuinen. Tilaajalle valittiin sopiva ja hänelle mieleinen keho. Sen jälkeen tehtiin mallin mukaan pää ja kasvot. Se istutettiin patsaan pääksi. Tämä on selvä merkki jo varhaisesta taideteollisuudesta.

Roomassa patsailla oli eräs tärkeä tehtävä, jota taiteella on useissa kulttuureissa hoidettu kautta aikain. Läheskään kaikki roomalaiset eivät osanneet latinaa. He eivät osanneet puhua sitä, saati kirjoittaa. Patsas myös opetti ja välitti viestejä lukutaidottomille. Niinhän kuvat ovat tehneet ja tekevät yhä. Tärkeää on muistaa myös, että vaikka meille antiikin patsaat näyttäytyvät valkeina, ne eivät sitä olleet omana aikanaan. Patsaat maalattiin voimakkailla väreillä, samoin kuin ne oli maalattu myös Kreikassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat