Kirjoitukset avainsanalla suomi

Näin tällaisen kansainvälisen  tilaston, jossa oli mitattu eri Euroopan kansojen tahtoa puolustaa aseellisesti Isänmaataan. Suomessa luku oli yli 70%. Muissakin Itä-Euroopan maissa luku oli hyvinkin 50% puolella. Läntisessä Euroopassa luvut olivat noin 20% luokkaa. Ero oli selkeä. Siihen on taatusti historialliset syynsä. Artikkelin  kommentointi oli yksimielisen ylistävää. Suomalaiset pitivät sitä hienona asiana.  minussa se sen sijaan herätti valtavasti kysymyksiä. Minä en kyseenalaista II-maailmansodan tapahtumia. En oikeastaan halua edes pohtia asiaa siltä kulmalta. Minä haluaisin nähdä asian ihan nykypäivän kannalta. Harvinaista ihmiselle, joka on erityisen kiinnostunut historiasta. Joskus näkökulmia lienee syytä vaihdella itse kunkin.

Ensimmäinen ajatukseni oli se, että sotia ja kuolemia ei olisi, jos kukaan ei sotisi. Niinhän niissä käy, että joku ylempi päättää ja sitten he, jotka eivät sodasta ensitilassa edes päättäneet, kuolevat. Mutta, jos kukaan ei tarttuisi aseisiin, mitä sitten tapahtuisi? Sodasta päättäneet jäisivät pelaamaan sakkia keskenään? Tätä ajatuskulkua seuraten luku yli 70% näyttää pelottavalta. Suomi on paljon suuremmassa vaarassa, kuin Läntiset naapurimme.

Toinen ajatus, joka minulle siitä nousi, oli: miksi Suomi lähes jokaisen tilaston varjossa, on enemmän Itä- kuin Länsi-Eurooppaa? Ikkunat auki länteen on ajatuksena vanha Suomessakin, mutta ei se toteudu. Ymmärrän geopoliittisen aseman, mutta silti ihmettelen. Minusta läntisyys globaalistuvassa maailmassa on ajatusmalleja maantieteen lisäksi. Kuulen mielelläni mielipiteitä siitä, miksi suomalainen ajattelu lähenee Itä-Eurooppaa? Voiko pelkkä maatiede olla siihen riittävä peruste? Vai opitaanko ajatusmalleja koulutuksen ja kasvatuksen kautta?

Kolmas ajatukseni on nationalismi. Toki Suomi tuli paljon myöhemmin Euroopan Unioniin, kuin suurin osa Läntisistä Euroopan maista. Unionihan levisi lännestä kohden Itää ja pohjoista. Minusta nimittäin tilasto kertoo siitäkin. Kansallistunne voi kohdistua omaan maahan ja kansaan tai Eurooppaan yleensä. Jos kiinnekohta on Eurooppa jää väkisin nationalismin tunteet vähemmälle.

Sitten palaan historiaan. Minun tulkintani mukaan sodat ovat lähes järjestään, jos ei aina, aiheutuneet nationalismista. Onko se siis mielekästä? Nationalismi ei luonnollisestikaan ole kulttuurin säilyttämistä. Sen voi tehdä ilman nationalismiakin, ihan vaalimalla sitä. Liian usein näen heidän, jotka perustelevat nationalismiaan kulttuurin puolustamisella käyvän aniharvoin kuluttamassa suomalaista kulttuuria: taidetta, musiikkia, kirjallisuutta, teatteria.

Kuulen mielelläni mielipiteitänne: asiallisia, kiihkottomia, perusteltuja. 

Lähde: http://brilliantmaps.com/europe-fight-war/

Kommentit (3)

Nationalisti
1/3 | 

Kirjoittajan tulkinta sodista on räikeän yksipuolinen. Jos sodat johtuisi nationalismista, nationalismi aiheuttaisi sotaa. Nationalismi on kansallisaate, jonka pyrkimyksenä on, että jokaiselle valtiolle olisi oma maansa. Esimerkiksi Suomen kohdalla itsenäistyminen ei aiheuttanut sotaa, vaan Neuvosto-Venäjän laajentumaan pyrkinyt sosialismi. Ukrainassa, jossa jossa kansallinen puolustustahto on tilaston toiseksi korkeinta tilanne oli kaukana historiassa pitkälti samanlainen.

Sota voi toki johtua nationalismista, mutta se edellyttää, että ilman sotaa tilanne olisi huonompi. Tämä tilanteissa, joissa esimerkiksi suurvalta riistää pienempää maata, joka on liitetty. Ensimmäinen maailmansota laajeni monarkioiden muodostamien liittoumien takia, tokikin se alkoi serbialaisen nationalistin iskusta, joka koki Itävalta-Unkarin tyranniaksi.

Toinen maailmansota kuitenkin johtui kansallisSOSIALISTIsesta tyranniasta.

Tyrannia on pitkälti se joka sotia aiheuttaa, ei nationalismi.

Alankomaalaainen
2/3 | 

Kun Suomesta tulee vierailijoita Alankomaihin ja vien heitä ravintolaan illalla syömään, tapahtuu usein, että vierailijat pukeutuvat juhlallisesti. Näin tehdään vaikka olen kertonut maan pikeutimistavan olevan rennon. Siist vapaa-ajan asu riittää. Sitten pidetään kiinni tavasta tilata ryyppyjä kaikille alkajaisiksi ja kilistää seisoen. Varsinkin ryhmissä matkustavat miehet haluavat tehdä näin. Aika itä-Eurooppalaista! Voisivatko ihmiset vähän katsella ympärilleen ja tarkkailla länsi - Eurooppalaista elämänmenoa. Ehkä tämä on ikäkysymys vai käyttäytyvätkö myös nuoret näin?

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Useille meistä 1960-luvulla syntyneelle suomalaislapselle opetettiin jo kansakoulussa, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Muistan myös väitetyn, että Suomessa syntyminen on sama kuin syntyä kultalusikka suussa.
Nyt asuttuani kolmekymmentä vuotta poissa Suomesta, lukuisissa eri maissa, näen synnyinmaani toisenlaisin, ulkopuolisin, kriittisinkin silmin . Näen Suomen yhtenä maana monista muista. Minua hämmentää, kun luen toistuvasti tekstejä, joissa vakuutetaan Suomen olevan maailman paras maa. Koko ajatus maailman parhaasta maasta on minusta täysin absurdi. Kritiikitön synnyinmaanrakkaus on vinoutunutta.

Usein Suomessa julkisesti vakuutetaan Suomen terveydenhuoltojärjestelmän olevan maailman parhaita, jos ei jopa se kaikkein paras. Se ei ole sitä! Maailmallakin uutisoidaan jatkuvasti, kuinka Suomi romuttaa järjestelmäänsä koko ajan. Maailmassa on totta kai paljon huonompiakin järjestelmiä terveydenhuollossa, mutta Suomen julkinen terveydenhuolto ei ole edes eurooppalaista keskitasoa. Joka kerta, kun sanon tämän ääneen, kimppuuni hyökkää suomisusien vihainen lauma. Kuulen upeita kokemuksia. Minua hoidettiin hyvin, minulla on vain hyviä kokemuksia. Suomen hoitajat ovat hyvin, anteeksi, maailman parhaiten koulutettuja. Hyvä niin! Kaikilla ole yhtä hyviä kokemuksia. Alueelliset erot Suomessakin ovat valtavia. Tilanne on ulkopuolelta asiaa seuraavan silmin suorastaan outo. Ensin luotiin yksityiset struktuurit valmiiksi kuin vaivihkaa. Nyt julkinen järjestelmä tyrkätään niiden syliin. Näin se muualla nähdään, mutta ei toki Suomessa. Suomi on nimittäin maailman vähiten korruptoitunut maa. Vai onko? Joka kerta, kun Suomi on viime aikoina ollut Euroopan lehdissä, siellä kerrotaan poliitikoista, jotka pelaavat omaan pussiinsa. Minusta ihan aiheellisesti voi kysyä: onko Suomi vähiten korruptoitunut maa vai onko Suomessa vähiten kiinni jääneitä? Pitäisikö asiaan puuttua nyt, kun vielä ilmiö toivottavasti on aluillaan vaiko odottaa sen pahenemista hokien: meillä ei ole korruptiota. Muissa maissa on paljon huonompi tilanne.
Muiden maiden veronkiertoon en minä suomalaisena ole ottanut kantaa, sen jälkeen, kun jotain vuosia sitten kysyin usealta suomalaista catering-yhtiöltä palvelun hintaa. Kaikki vastasivat: laskulla vai ilman? Voisinhan toki paeta aina sen taakse, että jankutan silmät sokeina: Suomessa ei ole veronkiertoa tai ainakin muissa maissa on sitä enemmän.

Olen vapaa ammatinharjoittaja ja myyn palvelujani useisiin maihin. Oma kokemukseni on, että suomalaiset maksavat hitaasti, tuskin koskaan eräpäivänä. Mietin, että varmaan minun alallani se kuuluu asiaan, kunnes näin tilastoja lehdissä: Suomi on rankattu Euroopan hitaimmin maksavaksi: eniten myöhästymisiä laskuissa koko Euroopassa. Mainitsin siitä Suomessa. Johan sain selityksiä. Suomessa pankit ohjaavat kulujen vähentämiseksi yritykset maksamaan vain kerran kuussa. Ai jaa, no eihän sitä sitten lasketa, vai?
Suomi on Euroopan hitaimmin maksava maa. Miksiköhän muualla ei ole tätä ongelmaa pankkien kanssa?

Junat ovat aina Välimeren maissa myöhässä. Suomessa käydessäni joudun aina lähtemään paria junaa varhemmalla junalla ainakin talviseen aikaan, silti saatan myöhästyä. Helsingissä lähijunien peruuntuminen on sääntö. Helsingin ratapiha on liian ahdas ja junat ovat italialaisia, eivät ne osaa tehdä junia. Ai niin, tietenkin. Ei sitä sitten lasketa. Jokuhan ne junat tänne kuitenkin osti. Mutta ei syytetään niitä ulkomaalaisia, eivät ne osaa mitään. Miksiköhän suomalaiset ei sitten tee itse omia juniaan?

Muualla ei osata luoda lunta. Helsingin kadut ovat minusta täysi talvisin täysi katastrofi. Kun ne talonmiehet lopetettiin, siihenkin on siis syy. Kaikki onkin ihan hyvin, ei saa valittaa!

Suoraan sanottuna, minua ärsyttää asenteena uhriksi heittäytyminen. Selityksiä aina on: Suomen geopoliittinen sijainti, Suomen se ja tämä. Mutta meissä suomalaisissa ei ikinä ole mitään vikaa. Syyllisyys on saatava ulkopuolelle hinnalla millä hyvänsä.

Me suomalaiset olemme maailmanmestareita. Selittämisen sekä ulkopuolisen syyllisen löytämisen raskaansarjan vyö kuuluu meille. Asiat eivät korjaannu, jos niitä ei myönnä. Ongelman tunnustaminen vasta johtaa tekoihin.
Omat ongelmat eivät vähene sillä, että osoitan sormella muita ja sanon, mutta katsokaas mitä tuolla tapahtuu! Minulla on huono ryhti, mutta ei minun ryhtini parane ja selkäni siitä parane, että etsin muita vielä huono ryhtisempiä. Minun täytyy aloittaa oman selkäni kanssa työskentely.
Ennen kuin taas haukutte epäisänmaalliseksi, niin kerron tämänkin. Ei, ei muuallakaan kaikki toimi loistavasti. Ei ole maanpäällisiä paratiiseja. Isänmaallisuus ei ole sitä, että kieltää ongelmat. Todellinen rakkaus on sitä, että pyrkii korjaamaan ongelmia.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Ihan näppärä kirjoitus, mutta totesit blogissasi:
”.. kunnes näin tilastoja lehdissä: Suomi on rankattu Euroopan hitaimmin maksavaksi: eniten
myöhästymisiä laskuissa koko Euroopassa.”

Tämä on kiinnostava väite.
Voisitko ystävällisesti vähän avata tätä kohtaa eli kenen laatimiin tilastoihin viittaat.
Pohjautuvatko nämä tilastot joihinkin tutkimusten tuloksiin vai joihinkin lehtien tekemiin
kyselyihin?

Eli lähteitä peliin, kiitos.

Liisa Väisänen
Liittynyt15.2.2016

Kiitos kommentistasi. Olen tyomatkalla ja kannykan varassa, mutta nain nopeana vastauksena. Mina luin uutisen Le Mondesta ja El Paisista ( ovat ne lehdet, joita yleensa luen). Nyt en voi menna vannomaan, kun mitaan ei ole kasilla, mutta yleensa kayttavat lahteinaan eurostatia.
Suomessa uutinen oli samoihin aikoihin. Kun muistaisin paivan, paasisit varmaan tarkistamaan sielta kasin. Olin luennoimassa Suomessa 21.11-2.12. Se oli silla valilla YLE ykkosen teksti uutisissa seka paauutislahetyksissa televisiossa. En muista tarkkaa paivaa. YLEsta en osaa sanoa, ehka kayttavat myos Eurostatia.

Liisa Vaisanen

Vierailija

Mielenkiintoista..
Tietysti on kirjoittajan oma valinta, miten lähteiden esittämiseen
blogeissa suhtautuu. Omat fiilikset/tuntemukset/fiktiiviset tekstit ovat asia erikseen,
mutta yleensä, jos vaikkapa tutkimuksista tehdään popularisoituja tekstejä, niin lähteet
on tapana mainita.

Mikko
2/5 | 

Täältä löytyy sivulta 14 selvitys eurooppalaisista maksuajoista: https://www.intrum.com/globalassets/countries/norway/documents/2016/euro....

Suomen maksuajat ovat kuluttaja- ja yrityskaupassa sekä julkisella puolella Euroopan lyhimpien joukossa.
Täältä löytyy tilastoja Euroopan junaliikenteestä: http://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:d261b1f8-f5f4-11e3-831....

Sivulta 50 näkee, että Suomessa kaukojunat ovat Euroopan täsmällisimmät ja paikallisjunat ovat Euroopan viidenneksi täsmällisimmät.

Mihin tuo väite "Suomen julkinen terveydenhuolto ei ole edes eurooppalaista keskitasoa" muuten perustuu? Jotenkin tuntuu vaikealta uskoa.

Olen kyllä kriittinen montaa asiaa kohtaan täällä Suomessa, mutta tässä kirjoituksessa oli mielestäni haettu epäkohtia vääristä paikoista.

Timo K
Liittynyt1.1.2017
3/5 | 

Eihän täällä kaikki ole hyvin, muttei kovin huonostikaan :) Ja vähän huonoon suuntaan on viime vuosina jotkut asiat Suomessa menneet. VR on viime vuosina hieman parantanut palveluaan. Junat eivät enää niin myöhästele kuin vielä jokin vuosi stten ja lippujen hinnatkin ovat laskeneet.  Tosin junat eivät enää pysähdy niin monilla asemilla kuin ennen.

Laskujen maksamiset. Nykyään vähänkään isommat firmat vaativat sopimuksiin pitkät, jopa 60 päivän maksuajat. Siinä onkin pienemmälle firmalle kestämistä kun urakan kulut juoksee, mutta maksua ei tule ennen kuin parin kuukauden päästä.

Timo Kantola

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onko 99 vuotta valtiolle paljon vaiko vähän? Aika on suhteellista. Aika on mitattavissa vain suhteessa siihen, mitä sinä aikana tapahtuu.

Ranskan valtio on syntynyt 800-luvulla, nykyinen kotimaani Espanja 1400-luvun lopussa. Siihen nähden Suomineito on mitä nuorin. Silti me loppujen lopuksi tiedämme kovin vähän edes lähihistoriastamme. Jos menisin suoraan alenevassa polvessa isoisiäni ja äitejäni taaksepäin vaikkapa vain 1700-luvulle saakka, siitä tuskin saisi aikaan edes kunnollista koululuokkaa. Ja silti: mitä minä tiedän heistä?  Noin vähäisestä määrästä omia lähisukulaisiani?

Havahduin tähän ajatukseen jutellessani joitain aikoja sitten noin 10 vuotta nuoremman sukulaisnaisen kanssa. Hän kertoili ystävättärelleen säälinsekaisesti kauhutarinoita minun, itseään vanhemman sukulaisensa lapsuudesta ja vanhemmistani. Kuinka kammottavan köyhissä oloissa olimmekaan eläneet. Nykyajan mittapuulla kyllä toki näin onkin.  Sen sijaan 1960-luvulla, kun minä synnyin, oli enemmänkin tavallista esimerkiksi se, että taloissa oli porakaivo. Minä saatoin itseasiassa lapsena olla jopa onnekas verrattuna moneen muuhun lähiseudun lapseen. Jälleen kerran tämä todistaa kaksi asiaa. Me tiedämme menneestä vähän ja unohdamme nopeasti. Sen lisäksi köyhyys tai vauraus on aina suhteessa vain ja omaan aikaansa.

Ei siitä ole kauaa, kun äitini syksyn tullen säilöi ja valmisteli kellariin koko perheen talvivaran. Nykypäivänä me tuskin osaamme arvioida edes sitä, mitä viikonloppuna kulutamme. Nykyajan mukavuuksien myötä me unohdamme myös monia taitoja.

Keskustelu sai minut myös miettimään aikaa, miten paljon on paljon tai vähän. Kymmenen vuotta ei ole juuri mitään ihmisen iässä, mutta sinä aikana saattaa ehtiä tapahtua kummallisen paljon. Meille 1960-luvun alkupuolella syntyneille on ollut tavallista, että omakotitaloissa oli porakaivot ja koteihin veivät hiekkatiet, Helsingissäkin. 1970-luvulla oli jo kaikki toisin. Taloudellinen nousu ja sen myötä elämän mukavuuksien lisääntyminen on ollut Suomessa valtava juuri tuolloin 1960-luvulla.

Toisaalta muistan senkin, kuinka opiskeluaikanani 1980-luvulla minä olin töissä pankissa. Me siirsimme ihmisten tilitietoja pankkikirjoista tietokoneille. Tietokoneet olivat huoneen kokoisia ja hitaita kuin mitkä. Kaikki tuntui silloin silti niin edistykselliseltä. Mietin omaa, jo edesmennyttä isoäitiäni. Hän oli syntynyt Venäjän tsaarin alla, nähnyt molemmat sodat, sisällissodankin ja tietenkin Suomen itsenäistymisen. Muutokset ovat olleet hänenkin aikanaan valtavia ja suuria. Moni asia, jonka hän oli elänyt, tuntui minusta kummalliselta.

Tämäkin todistaa, että menneisyyteen on hyvä perehtyä. Juoksevaa vettä, nykyajan mukavuuksia ja Suomeakin on helpompi arvostaa, jos muistaa, että ei niin kauan sitten oli kaikki toisin. Itsestäänselvyydet eivät ole itsestäänselvyyksiä.

Suomineito on 99 vuotta nuori, mutta se on jo paljon kokenut neito. Sydämestäni toivotan Suomineidolle hyvää syntymäpäivää. Toivon samalla, että monia asioita ei enää tarvitsisi uudelleen kokea. Meidän kaikkien velvollisuutemme lienee, se, että me emme unohtaisi. Sillä vain muistamalla osaamme pitää katseemme kohden tulevia, uusia 99 vuotta.

Kiitos 99-vuotiaalle Suomi neidolle. Odotan ilolla ja innolla 100-vuotissyntymäpäiviäsi.

Tyttäresi,

Liisa

Kuvituksena kauniita kuvia hehkeästä Suomineidosta

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat