Kirjoitukset avainsanalla renessanssi

Domenico Ghirlandaion vuonna 1487 maalaama teos Kuninkaiden kumarrus on mitä tyypillisin renessanssin teos. Renessanssi nimenomaan tuo muotiin pyöreät teokset.

Sommitelma toimii siten, että huomio on teoksen keskellä ja ideaalinen maisema on taustalla. Huomattavaa on sekin, että renessanssissa on lopullisesti hylätty kultainen tausta. Taivas on sininen. Se on yksi tapa tavoitella realismia.

Madonna ja lapsi muodostavat pyramidimaisen sommitelman teoksessa. Pyramidi oli yksi renessanssin käyttämiä asetelmia sommittelussa. Madonnan ja lapsen edessä on kaksi kuningasta. Toinen heistä on kääntynyt hieman meihin katsojiin päin kuin kutsuen meidät kuvaan mukaan. Madonnan alla on hieman sarkofagia muistuttava jalusta. Se viittaa jo Jeesuksen tulevaan kuolemaan. Vasemmalla, hieman kauempana on Joosef. Hänen erottamisensa muusta ryhmästä erilleen muistuttaa siitä, että hänen roolinsa oli lähinnä suojeleva ja tavallaan tarkkailevakin. Kysymys ei ole tavallisesta perheestä. Vasemmalla on kuninkaiden kulkue. Etunenässä on tummaihoinen palvelija, joka ottaa kruunua nuorimman Itämaan tietäjän päästä. Yleensä renessanssin aikana tietäjät kuvattiin edustamaan kaikkia ihmisen ikiä: nuoruus, keski-ikä ja vanhuus. Tässäkin tietäjät ovat kaikki eri-ikäisiä. Taustalla näkyy ylhäisiä miehiä renessanssi asuissaan. Ghirlandaiossa ihailtiin häneen tapaansa maalata haarniskat niin kirkkaiksi, että ne ovat lähes peilin kaltaisia.

Oikealla puolella heti Itämaan tietäjän takana olevat tarkkaan maalatut miehet ovat teoksen tilaajia Tornabuoni-perheestä. Aivan teoksen edesä on hieno Ghirlandaion kunnianositus aikansa flaamilaisille taiteilijoille, jotka tekivät jo asetelmia. Edessä on kivi, johon taiteilija on laittanut valmistumisvuoden. Sen vieressä ovat juomaleili ja karkeasta kankaasta sidottu säkki. Ne ovat jyrkässä vastakohdassa teoksen kuninkaallisuuden ja loistokkuuden kanssa. Jumala ja kuningas on tosiaan tullut ihmiseksi.

Tallin vaatimaton katto sijaitsee rapistuvan vanhan temppelin alla. Talliin syntyy uusi kuningas ja kristinusko voittaa pakanamaailman jumalat. Tuomaan lapsievankeliumin kertoman mukaan Jeesusta lämmittivät vain aasi ja lehmä. Nekin näkyvät tallinkaton alla. Kaukana taustalla vasemmalla enkelit ilmoittavat paimenilla tapahtuneesta.

Renessanssi tosiaan kertoo. Se kertoo yksityiskohtaisesti ja jäljittelee todellista maailmaa. Se hakee myös mahdollisimman rauhalista ja tasapainoista sommitelmaa. Renessanssin teokset ovat ideaalikauniita. kenelläkään ei ole vaatteissaan tahroja eivätkä viitat ole ryppyisiä. Juuri synnyttänyt Mariakin on kovin levänneen oloinen. Todelliseen realismiin on vielä vuosisatainen matka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Renessanssi alkaa taidemaalauksessa noin 1420-luvulla. Se on noin 100-vuoden mittainen ajanjakso, joka yleensä taidehistoriassa jaetaan varhaiseen renessanssiin ja täysrenessanssin. Renessanssin yksi suurimpia keksintöjä oli perspektiivi. Sillä tarkoitetaan matemaattista kaava, jonka mukaan asioita pienennetään taulussa siinä suhteessa, kuin niiden keskinäisen etäisyyden ajatellaan olevan. Perspektiivin matemaattisen kaavan kehitti Brunelleschi niminen taiteilija ja matemaatikko Firenzessä aivan 1400-luvun alussa. Perspektiivi tarjosi aivan uudenlaisen tavan käsitellä tilaa maalauksessa. Todellisuuden kolmiulotteisen maailman tallentaminen kaksiulotteiseen teokseen oli aina ollut suuri ongelma ja nyt siihen tarjottiin vallankumouksellinen keino: perspektiivi. Ihmekös tuo, jos joku hullaantui siihen täydellisesti. Paolo Uccello täytti kaikki päivänsä perspektiivi harjoitteluihin. Anekdootti kertoo, jotta jopa yönsä. Väitettään vamon huudelleen: Paolo, tule jo nukkumaan ja Paolon huutaneen takaisin: Kuinka ihana asia perspektiivi onkaan. Hän maalasi San Romanon taistelua kuvaavan maalauksen täyteen perspektiiviä. Pitkä seipäät ovat perspektiivissä osoittivat ne ylös, taakse tai sivuille. Kaatuneet hevoset jalkoineen ja kehoineen ovat perspektiivi kokeiluja. Eikä tämäkään riittänyt. Jopa suuret hatut ruutukuvioineen ovat perspektiivissä. Kaiken taistelun hulinan keskellä voimme vielä seurata taustan maisemassa tapahtuvaa ajoa, jossa metsästyskoirat ajavat takaa jäniksiä. Rajatut peltotilkutkin ovat perspektiivissä, kuinkas muutoinkaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Bronzino maalasi Pygmalionia ja Galateéta kuvaavan teoksensa vuonna 1530. Teos kuvaa kohtausta, jossa Kyproksen kuningas Pygmalion uhraa rakkauden jumalattarelle Venukselle, jotta tämä herättäisi henkiin Galateéta kuvaavan patsaan, jonka hän oli itse veistänyt. Pygmalion oli taitava kuvanveistäjä. Hän teki niin kauniin patsaan, että hän rakastui lopulta siihen itse. Lopulta hän pyysi Venusta antamaan elämän tekemälleen patsaalle. Näemme teoksessa härän, joka palaa taustalla, uhripöydällä. Pygmalionin hahmo on ajalleen tyypillisessä, kristillisessä rukousasennossa. Hän on polvistunut ja hänen kätensä ovat ristissä. Hän anoo vahvasti ja koko kehonsa voimalla jumalatarta antamaan hengen patsaalle. Pygmalionin edessä on hänen veistäjän vasaransa. Galateé-patsaan, joka vielä seisoo alustallaan, mutta on jo muuttumassa naiseksi, takana on pöytä, jossa ovat veistämiseen käytetyt taltat. Venus-jumalattaren alttarin reliefeissä eli kohokuvissa näemme Pygmalonin patsaansa kanssa.

Kun maalauksen katsoja on tunnistanut aiheen, on aika siirtyä sen sanoman tulkitsemiseen. Tällä kertaa sanoman jäljille johdattaa meidät teoksen maalaamisajankohta. Renessanssi on aikaa, jolloin taide muuttuu käsityöstä tieteen kaltaiseksi, arvostetuksi alaksi. Käsillään töitä tekeviä kuvanveistäjiä alettiin pitää enemmänkin ajattelijoina. Todellinen taideteos syntyi päässä, kädet tekivät ajatuksen vain konkreettiseksi. Renessanssi oli aikana jolloin ihmisen tärkeimpänä kykynä pidettiin juuri hänen kykyään ajatella ja luoda.

Ensimmäinen taideakatemia perustettiin Firenzeen seuraava Bolognaan. Niissä koulutettiin taiteilijoita, joita aiemmin oli koulutettu kisälleinä pajoissa. Nyt heistä tulikin yliopistokoulutuksen saaneiden kaltaisia. Vuonna 1530, jolloin tämä teos on tehty, ensimmäisen  Akatemian perustamiseen kului vielä hieman  aikaa, mutta ajatus taiteilijoiden oppineisuudesta oli jo ilmassa.

Tämä teos onkin taiteilijan tekemää propagandaa taiteilijoiden puolesta. Taiteilijat ovat niin taitavia, että he kykenevät luomaan lähes jumalan kaltaista. Tässäkin ihminen kuitenkin muistaa vielä nöyryytensä. Tästä muistutetaan aiheenvalinnalla ja sen esityksellä. Pygmalionkin joutuu pyytämään jumalattaren apua lopulliseen henkiin herättämiseen. Ihminen, taiteilijakaan ei pyri kilpailemaan jumalan kanssa, vaikka teos ylistääkin ihmisen luovuutta ja kykyä. Ihminen on jumalan kaltainen, mutta jää ihmiseksi. Nöyryys elämän ihmeen edessä säilyy.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Michelangelo Buonarottin David patsas kuvaa loistavasti koko renessanssin aikaa. Siinä ajassa on kyse ihmisen luottamuksesta itseensä ja omaan älyynsä sekä kykyihinsä. Renessanssi on aikakausi, jolloin syntyy humanismi. David kuvaa juuri sitä. David oli tavallinen paimen, joka ainoana uskoi riittävästi omiin voimiinsa, niin, että uskalsi lähteä jättiläismäistä goljattia vastaan. Sen lisäksi hän voitti Goljatin järkensä avulla, ei voimalla. Hän tainnutti Goljatin linkoamallaan kivellä.

Michelangelon teos on monessa mielessä nerokas. Nerokas se on jo siksi, että hän teki sen pilatusta marmorista. Marmori oli erään toisen kuvanveistäjän pilaamalla. Hän oli vahingossa lohkaissut lohkareesta liian syvälle menevän palan. Sitä pidettiinkin käyttökelvottomana. Michelangelo harkitsi Davidin asennon tarkasti. David on juuri sellaisessa asennossa, että hänen kylkeensä tulee sellainen kurvi, että hänen kehonsa mahtui lohkeaman pilaaman kiven sisään.

Myös hetki on hyvin valittu. David ei ole vielä voittanut Goljatia. Patsaassa on kuvattu päätöksen hetki. Hänen katseensa on päättäväinen. Se kertoo, että nyt minä lähden taisteluun. Se, mihin mielestäni tässä patsaassa ja Michelangelon teoksissa ehkä liian harvoin kiinnitetään huomiota, on pinnan käsittely. Perinteisesti kuvanveistäjät tekivät vain muotoa. Michelangelo on ensimmäinen kuvanveistäjä, joka kiinnitti huomion myös pinnan käsittelyyn. Kuinka kiiltävä patsaan pinta on mistäkin kohdasta. Se tekee hänen teoksistaan entisitäkin mielenkiintoisempia. Kun hän halusi kiiltävää pintaa, hän hankasi sitä oljilla ja rikillä. Kun hän halusi himmentää pintaa, hän loi siihen taltalla ristikkäisvetoja. Davidissa muun muassa kasoihin on saatu varjo tällä mestarillisella tekniikalla.

Kuvassa on kopio Michelangelon patsaasta Firenzen kaupungintalon edessä. Alkuperäinen on Akatemian museossa.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat