Minulla on tapana suhtautua intohimoisesti elämääni, myös työhöni. En osaa tehdä mitään puolittain. Niinpä löydän itseni jatkuvasti tilanteesta, jossa olen jaksamiseni äärirajoilla. Toisaalta olen onnekkaista onnekkaimpia. Saanhan tehdä työtä, jota rakastan. Toisaalta juuri se rakkaus on vaaratila. Ei ole turhaa, että rakkaus oli sairausmääritelmä pitkälle 1800-luvulle saakka. Rakkaus saa tekemään hulluuksia sen tiedämme kaikki. Rakkaus työhön ei ole tästä poikkeus. Rakkaus työtä kohtaan saa valvomaan öitä ja olemaan syömättä päivisin. Rakkaus työhön saa meidät jopa laiminlyömään paitsi omaa itseämme ja kehoamme myös lähimmäisiämme.
Rakkaus työhön ajaa meidät yhä uudestaan ja uudestaan tilanteeseen, jossa oma terveys alkaa reistailemaan ja fysiikka huutaa kaikin keinoin: lopeta! Toivuttuamme neljännestä keuhkoputkentulehduksesta ja viidennestä vastahaavasta luulemme oppineemme jotain. Mitä vielä? Rakkaudesta ja intohimosta sairastunut pää taas odottaa seuraavaa kiinnostavaa työ ideaa. Kaikki vaivat unohtuvat ja intohimo kuljettaa valvotusta yöstä toiseen.
Elämä on tasapainoilua. Myös työelämä. Kiitos kaikille läheisille, jotka kaikesta huolimatta jaksatte rinnallani.
Olet ihan Super🌺 Ja hyvä esimerkki muille positiivisesta asenteesta! Hymyä päivään❤️
Kaunis kiitos ja samoin: iloa!