Kirjoitukset avainsanalla onni

Koiran ja kissan omistajat tietävät, kuinka lämmin on lemmikin keho omaa vasten.  Omistajat tietävät myös, kuinka raivostuttavaa ja rasittavaa on vinkuna tai naukuminen kello 03.00 yöllä, kun karvakaverin on pakko päästä ulos. Lämmin peitto saa jäädä, tohvelien etsintä, mihin se aamutakin laitoinkaan? Meteli käy kovemmaksi: haluan ulos justiinsa nyt! Manaten lemmikkejä ja omaa elämää, aivan unisena raahaudut ulko-ovelle ja avaat sen. Eläin livahtaa ulos alta nanosekunnin. Ilma tuntuu viileältä, suorastaan kylmältä, mutta kuun valo houkuttaa astumaan ovesta ulos. Taivas kaikkine tähtineen aukeaa yllä. Kuunvalo on toisinaan niin voimakas, että se tuntuu valaisevan koko pihan ja lähiympäristön. Valo on samalla tavoin voimakas kuin hieman pilvisenä päivänä. Jäät katselemaan tähtiä. Niitä on loputtomasti.

On helppo ymmärtää, miksi kautta aikain ihmiset ovat tuijottaneet taivaalle ja etsineet sieltä vastauksia oman elämänsäkin kysymyksiin. Olipa kyse astrologiasta, astronomiasta, merenkulusta, kosmologiasta tai teologiasta näinä maagisina hetkinä taivas kiehtoo ja tuntuu tarjoavan vastauksia ja kysymyksiä ratkaistavaksi yhtä paljon kuin tähtiä on taivaalla. Kun taivaalla erottuu linnunmaidonvalkeana linnunrata, onni lähes jo pakahduttaa hengityksen.

Tähtitaivas on syvä ja puhutteleva. Osa tähdistä vilkkuu, osa tuntuu pysyvän paikoillaan. Tunnettujen tähtikuvioiden lisäksi on kiehtovaa etsiä omia yhdistelmiä, kuin lapsena vetäessä viivoja paperilla olevien pisteiden välille, niin, että lopulta niistä muodostui joitain tunnistettavissa olevaa. Karvakaveri on jo aikaa sitten livahtanut takaisin sisään. Kun vihdoin maltat jättää huimaavan näkymän arvoituksineen ja menet sisään sekä asetut takaisin samaan sänkyyn, puristat kiitollisena lemmikkiäsi: ilman sitä, tämäkin kauneuden kokemus olisi jäänyt saamatta. Kiitos kaikille elämäni karvakamuille!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Usein se, miten näemme kuvan, heijastuu omaan ajattelutapaamme ja taustaamme. Tässä kuvassa, minä en voinut ensimmäisenä olla ajattelematta sitä, kuinka porras on korkea ja seinällä on luku 17.

Luku 17 on Välimeren maissa pahanonnen numero, samaan tapaan, kuin vaikka Suomessa se saattaa olla 13. Miksi 17 tuo huonoa on historiallinen, ja syitä on lukuisia. Jo Pythagoras karsasti alkulukuja. Numero 17 on alkuluku, eli luku, joka ei ole jaollinen millään muulla kuin itsellään ja ykkösellä. Sitten, kun roomalainen 17. legioona hävisi Teutoburgin taistelun germaaneja vastaan, lopetettiin 17 legioona kokonaan. Kun vielä hautakivissä luki usein VIXI, eli menneessä aikamuodossa elää verbi: eli. VIXI on anagrammi luvusta XVII, niin sitten luku 17 tuomittiin huonoksi. Yhä edelleenkään ei esimerkiksi Al Italian lentokoneissa ole penkkiriviä 17. Kun näin tämän kuvan, minun huomioni kiinnittyi aivan ensin juuri siihen, Siinähän on luku 17. Kuva on otettu Etelä-Italiasta eli alueelta, jossa numeroon liittyy vahvoja uskomuksia.  Huomattuani numeron en voinut olla katselematta korkeita rappuja ja miettimättä, onkohan niissä joku joskus taittanut niskansa.

Kuvat kertovat tuhansia tarinoita. Me kaikki näemme niissä myös omamme. Mitä sinä näet kuvassa?

Kommentit (2)

jtl
1/2 | 

talon ovi kiinni ja siinä lukko että pystyy klosuttaa, siinä herätää sellainen tunne reaktio että verrannollinen kuva ihminen on sulkeutunut kuoreensa eikä pääse ulos on enkä arka ei osaa tulla ihmisten kanssa tekemisiin tai muuten vain haluaa pois omiin oloihin, pois työntävä, sukeutuva asia että ei sinne päästä asia tai muu sellainen,siellä salaisuus mutta ei tiedä mikä,on itseensä sulkeutuva, vanki talossa tai vanki  muuten vaan ,tai onnellinen koti-ovi josta pääse pitkälle elämässä jos oivaltaa oikein elämän langan

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kiitollisuus on vaikea laji. Näin ohjelman, joka taas muistutti sen tarpeellisuudesta. Ohjelmassa kuvattiin Espanjalaisia laman uhreja. Ihan tavallisia ihmisiä, kuten minä tai sinä, jotka olivat menettäneet työnsä, kotinsa, elinmahdollisuutensa. He näyttivät, miten ovat löytäneet paikkansa peseytyä ja nukkua. He yrittivät pitää itsestään huolta. Usein sitä ajattelee, että kadulle joutuminen on ihmisen oma vika tai että kadulla asuu vain päihdeongelmaisia tai jollain tavoin toisenlaisia, ei minunkaltaisiani ainakaan. Oli ihmeellistä nähdä tavallisten, ei syrjäytyneiden kadulla asuvien ihmisten elämää. Suurimman vaikutuksen teki erään miehen tyyneys suhtautua asioihin. Hän ei uhriutunut. Hän ei syytellyt. Hän vain totesi, tilanne on nyt tämä. Hän ei ollut epätoivoinen ja jopa määritteli itsensä onnelliseksi.

Hänen sanojaan lainaten: en minä ole ollenkaan varma, että kaikki kenellä on koti ja katto päänsä päällä ovat välttämättä minua onnellisempia tai onnellisia lainkaan. Onni ei tule katosta eikä palkasta tai rahasta. Onni kumpuaa sisältäsi, kiitollisuudesta elämää kohtaan. Joko sinulla on sitä tai ei ole. Kyllä minulla varmasti moni asia voisi paremminkin olla, mutta kyllä minä onnellinen olen.

Näin se on: onni on minussa ja on hyvä muistaa elämää kiitollisin ajatuksin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hevosenkenkä tuo onnea. Sen tietävät kaikki. Miksi se tuo onnea? Sen tietää harvempi. Siihen on taustalla useampiakin syitä. Ensinnäkin hevosen kenkä suojeli hevosen kaviota. Se oli siis suojeleva elementti. Sen lisäksi se taottiin raudasta tulen avulla. Tulen jumala oli yksi voimakkaimpia jumaluuksia. Siihen siis siirtyi suojelevana voimana jopa vahvan tulen jumalan voima.

Miten päin se sitten seinään tai oven yläpuolelle laitetaan? Sillä on muuten vanhan symboliuskomuksen mukaan paljonkin väliä. Hevosenkengän pitää aueta ylöspäin. Näin on ajateltu, että kaikki suojeluvoima ja onni pysyy sen sisällä. Jos se aukeaa alaspäin on vaara, että onni valuu siitä pois.

Ainut poikkeus on, jos sen sisälle laitetaan joku paholaiseen tai paholaisen sarviin viittaava esine. Silloin hevosenkenkä laitettiin alaspäin, paholaisen sarvi sen sisään. Näin se painaa paholaisen alas.

Tarkkana sen hevosenkengän kanssa!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat