Yksi asia, joka jaksaa ihmetyttää on sivistymättömyydellä rehvastelu. Minusta yksi tyypillinen tapa on kehua, ettei koskaan lue muuta kuin tekstejä, joissa on alaviitteet. Ihan varmasti kaikki meistä olemme kuulleet lauseen: Minun elämäni on niin lyhyt, ettei se riitä sellaisten tekstien lukemiseen, joissa ei ole alaviitteitä. Uskomattominta on se, että kyseisen asian esittäjät luulevat tekevänsä oppineen ja sivistyneen vaikutuksen näin sanoessaan. Toki jokainen lukee tai on lukematta juuri sitä, mitä itse haluaa. Mutta että ylentää itsensä lauseella, joka minusta itsessään on riittävä klassisen sivistymättömyyden määritelmäksi.

Minulla on ollut elämässäni aikoja, jolloin valitettavasti ei ole ollut aikaa lukea, muuta, kuin niitä alaviitteellisiä tekstejä. Se oli surullista. Tietenkin niillä on arvonsa. Se nyt puuttuisi, että sen kieltäisin. Alaviitteet auttavat tarkistamaan tietoa ja luovat turvallisuuden tunnetta. Mutta sitten on tekstejä, joissa lukijan oletetaan olevan niin fiksu, että hän osaa itse löytää rivien väliin piilotetut alaviitteet. Uskallankin väittää, että vaikkapa Umberto Econ, Nabokovin tai vaikkapa Calvinon kaltaiset kirjailijat luottavat yleisönsä sivistykseen ja älykkyyteen niin vahvasti, että he voivat jättää alaviitteet ja alluusiot merkkaamatta luvun loppuun. He uskovat, että lukija huomaa ja tunnistaa ne heidän tekstistään. Siinä mitataan lukijan todellinen tieto ja havaintokyky. Puhumattakaan siitä, että tällaisen alaviitteettömän kirjallisuuden kautta ihminen oppii parempaa ja värikkäämpää sekä rikkaampaa kielenkäyttöä ja sen lisäksi tunneälyllistä osaamista. Kaunokirjallisten teosten kautta ihminen pääsee nimittäin eläytymään toisten elämäntilanteeseen ja tulee osalliseksi erilaisten ihmisten maailmaa ja tapaa ajatella.

Näiden tekstien joukkoon kuuluvat kuvataideteokset. Niissä on alaviitteet piilotettuna tekstuuriin. Kuva ei synnyt tyhjästä. Taiteilijan mieli ei ole valkea taulunpohja. Viittaussuhteiden löytäminen auttaa ottamaan viestin paremmin vastaan. Kun ensi kerralla olet vaikkapa Tampereen Tuomikirkossa ja kastelet Hugo Simbergin köynnöstä kantavien poikien edessä lentävää mustavalkeaa lintua ja muistat nähneesi saman linnun Hieronymos Boschin teoksessa, olet aivan oikeilla jäljillä. Simberg ei kirjoittanut teoksensa alareunaan: 1) H. Bosch: Pyhiinvaeltaja. Hänen ei tarvinnut. Hän luotti siihen, että hänen yleisönsä on riittävän sivistynyttä huomaamaan sen ilmankin.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat