Vapaus on niin hieno sana, että siitä on heti  ensi ajattelemalla vaikea löytää mitään negatiivista tai pahaa! Vapaus ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen ja yksiselitteinen. Tietenkin jo siksi, että kunkin vapaus alkaa siitä, mihin toisen loppuu. Vapaalla kasvatuksellakaan ei ole enää niin hyvä maine, kun sillä oli aikoinaan. Juuri siksi, että liian vapaakasvatus unohtaa kunnioittaa muiden kanssaeläjien vapautta.

Orjuudesta vapautuminen on hyvä asia. Kuvassa orjuudesta vapautumisen muistomerkki Senegalissa.

 

Tällä hetkellä tapetilla on ollut paljon myös vapaakauppasopimus Yhdysvaltain ja Euroopan välillä. Siinä vapaudessa puhuttaa se, että voimakkaammat saattavat saada liian suuren vapauden sortaa tai ryöstää heikompiaan. Liian suurelta vapaudelta on syytä suojellakin.

Erittäin voimakasta keskustelua on käyty myös sananvapaudesta. Sana sensuuri kuulostaa heti pahalta, vapaus kuulostaa upealta. Jos sanan vapaus loukkaa syvästi toista se aiheuttaa myös sosiaalista syrjäytymistä ja jopa väkivaltaa.  Kysymys kuuluukin, voiko sananvapauden nojalla julkaista loukkaavia tekstejä, mutta myös voiko sananvapauteen vedoten syöttää valheita, muunnella totuutta tai häiritä yhteiskuntarauhaa?

Absoluuttinen vapaus voinee toimia vain sellaisessa unelmayhteiskunnassa, jossa aivan kaikilla kansanjohtajilla sekä kansalaisilla on korkea etiikka. Tällainen vapaus vaatisi meiltä täydellisen toisen ihmisen ja hänen tarpeidensa ymmärtämisen ja kunnioituksen niitä kohtaan.

Reservaatti ei ole eläimille vapautta, mutta voi suojella niitä.

 

Sensuuri ei ole ongelmatonta. Ensimmäinen kysymys on luonnollisesti, kuka saa sensuroida. Antamalla jollekulle sensuurioikeuden, myönnän samalla, että jossain kohtaa hänen täytyy olla keskimääräistä pätevämpi. Samalla tiedämme senkin, että sensuuri on hyväkin asia, jos se hoidetaan oikein. Kukapa haluaisi esimerkiksi lapsensa näkevän hillitöntä väkivaltaa tai julmaa ihmisoikeuksia loukkaavaa pornoa. Sensuuri suojelee lapsia esimerkiksi laittamalla alaikärajan elokuviin tai televisio-ohjelmiin. Kaikilla vanhemmilla ei kuitenkaan voisi olla pätevyyttä tähän.  Vanhempienhan pitäisi aina nähdä kaikki materiaalit ennen lastaan, voidakseen päättää, onko tämä hyväksi hänelle vaiko ei. Kaiken lisäksi me kaikki tiedämme, että aina äidit ja isät eivät ole parhaita päätöksentekijöitä lastensa puolesta.

Onko vapaus ja vankeus aina vastakkaisia? Alkaako toisen vapaus, siitä, mistä alkaa toisen vankeus?

 

Kaupan vapauden kohdalla nousee yhdeksi ongelmaksi se, mitä saa myydä? Vapautta rajoitetaan esimerkiksi sen tähden, että esineet saattavat sisältää myrkyllisiä aineita, irtoavia pieniä osia tai olla vaarallisia tai epäterveellisiä käyttäjälleen. Suomen kanssa kiihdyttää suuntaan jos toisenkin aina myös erilaisten päihteiden vapaus tai kielto: olipa kyse huumausaineista, tupakasta tahi alkoholista. Toisaalla on kanta, joku sanoo, että kyllä kullakin on vapaus tappaa tai sairastuttaa itsensä, miten haluaa. Kun yhteisistä verorahoista maksetaan sairaskuluja, kyse ei enää ole vaan yksilönvapauden ongelmasta vaan yhteiskunnallisesta asiasta.

Onko kulkurin vapaus aina hyvää vapautta?

 

Ympäri Eurooppa on noussut äänekkäitä kansanliikkeitä ja puolueita, jotka vaativat suoria kansanäänestyksiä, milloin mistäkin asiasta. He kyseenalaistavat edustuksellisen demokratian, jossa kansa äänestää edustajansa ja sitten he päättävät. Nämä liikkeet vaativat, että joka kerta kansa saisi äänestää kaikesta erikseen. Paitsi, että se on edustuksellista demokratiaa heikentävää, on myös nähty, että se on aikaa ja rahoja vievää. Italiassa lienee pidetty Euroopassa eniten kansaäänestyksiä, milloin mistäkin. Niiden kanssa on käynyt huonosti useasta syystä. Ensimmäiseksi usein kansa ei tiennyt koko asiasta mitään tai ei ymmärtänyt, mistä he äänestivät. Toisaalta poliitikoille maksetaan  työstä, johon liittyy päätöksenteko. Kun järjestetään kansanäänestyksiä, sen voi nähdä niinkin, että he pakenevat vastuutaan, eivät siis hoida hommiaan. Silloin voin kysyä, mistä he saavat palkkansa? Sen lisäksi Italiassa on jouduttu huomaamaan, että kansa ei jaksa käydä kuukausittain uurnilla. Äänestysprosentit ovat jääneet niin alhaisiksi, että kansanäänestys ei ole ollut lopulta pätevä. Äänestysten järjestäminen maksaa työtä ja rahaa. Kun äänestys ei edes ole pätevä, on siis kaikki mennyt hukkaan. Onkin aiheellista kysyä, onko vapaus äänestää joka asiasta erikseen mielekästä.

Ei ole absoluuttisesti hyviä asioita. Myöskään vapaus ei ole sitä. Kuinka paljon mieliimme vaikutetaankaan juuri mielikuvien avulla. Vapaus on mielikuvana positiivinen asia. Minusta sitä kannattaa miettiä hieman pidemmälle, ennekuin huutaa täyden vapauden puolesta!

Yhdysvallat käyttää sanaa vapaus usein propagandistisiin tarkoituksiin, milloin missäkin yhteydessä.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat