Koiran ja kissan omistajat tietävät, kuinka lämmin on lemmikin keho omaa vasten.  Omistajat tietävät myös, kuinka raivostuttavaa ja rasittavaa on vinkuna tai naukuminen kello 03.00 yöllä, kun karvakaverin on pakko päästä ulos. Lämmin peitto saa jäädä, tohvelien etsintä, mihin se aamutakin laitoinkaan? Meteli käy kovemmaksi: haluan ulos justiinsa nyt! Manaten lemmikkejä ja omaa elämää, aivan unisena raahaudut ulko-ovelle ja avaat sen. Eläin livahtaa ulos alta nanosekunnin. Ilma tuntuu viileältä, suorastaan kylmältä, mutta kuun valo houkuttaa astumaan ovesta ulos. Taivas kaikkine tähtineen aukeaa yllä. Kuunvalo on toisinaan niin voimakas, että se tuntuu valaisevan koko pihan ja lähiympäristön. Valo on samalla tavoin voimakas kuin hieman pilvisenä päivänä. Jäät katselemaan tähtiä. Niitä on loputtomasti.

On helppo ymmärtää, miksi kautta aikain ihmiset ovat tuijottaneet taivaalle ja etsineet sieltä vastauksia oman elämänsäkin kysymyksiin. Olipa kyse astrologiasta, astronomiasta, merenkulusta, kosmologiasta tai teologiasta näinä maagisina hetkinä taivas kiehtoo ja tuntuu tarjoavan vastauksia ja kysymyksiä ratkaistavaksi yhtä paljon kuin tähtiä on taivaalla. Kun taivaalla erottuu linnunmaidonvalkeana linnunrata, onni lähes jo pakahduttaa hengityksen.

Tähtitaivas on syvä ja puhutteleva. Osa tähdistä vilkkuu, osa tuntuu pysyvän paikoillaan. Tunnettujen tähtikuvioiden lisäksi on kiehtovaa etsiä omia yhdistelmiä, kuin lapsena vetäessä viivoja paperilla olevien pisteiden välille, niin, että lopulta niistä muodostui joitain tunnistettavissa olevaa. Karvakaveri on jo aikaa sitten livahtanut takaisin sisään. Kun vihdoin maltat jättää huimaavan näkymän arvoituksineen ja menet sisään sekä asetut takaisin samaan sänkyyn, puristat kiitollisena lemmikkiäsi: ilman sitä, tämäkin kauneuden kokemus olisi jäänyt saamatta. Kiitos kaikille elämäni karvakamuille!