Taiteen vastaanottaminen on kielitaito laji. Jälleen kerran sen saimme todeta, kun kirkko laittoi miletä kiihdyttäviä mainoksia kaduille. Kuvat herättivät paljon keskustekua suuntaan ja toiseen. Näin kuvantutkijan kannalta ihmeellisintä on, että kukaan kommentoijista ei näyttänyt osaavan kuvan kieltä.

Siinä on nyt kuvissa kahta vierasta kieltä englantia sekä kuvankieltä. Englantia vielä osattiin, mutta kuva jäi tulkitsematta kokoaan. Niinpä tänään taidetiistain teemalla mennäänpä noiden kuvien juurelle. Taustalla on luonnollisesti Magdalan Marian, syntisen naisen kuva. Minun esille ottamani taideteos löytyy Sevillan katedraalista. Maalaus on Artemisia Gentileschin ja se esittää Magdalan Mariaa eli katolisen kirkon tulkinnan mukaan syntistä naista. Kun tämä kuva on maalattu 150 ja 1600-lukujen vaihteessa se oli yhtä rivo, kuin nämä nyt esillä olevat kuvat. Rivoksi sen teki paljas olkapää, noihin aikoihin aivan kauhistuttavaa ja vapaana olevat hiukset. Magdalan Marian symboli on öljypurkki, se näkyy taustalla. katolisen kirkon näkemyksen mukaan Magdalan Maria oli myös sama Maria, joka voiteli Jeesuksen jalat. Hahmo on siis kuvanlukutaitoiselle helppo tunnistettava. Kuvan sanoma on se, että syntinenkin saa anteeksi ja kelpaa Jeesukselle. Kuka haluaisi heittää ensimmäisen kiven?

Nämä mainokset toimivat selkeästi samalla teemalla. Kaikki kelpaavat. Henkilökohtaisesti minua ärsyttää näissä mainoksissa enemmän se, että niissä käytetään englantia, kuin se, mitä kuvassa sanotaan. Kuvan sanoma on armo vanhaan traditioonkin pohjaten.