Kirjoitukset avainsanalla rakkaus

Osaatko ajatella, mitä kuvan kuvio symboloi? Siinä on puuoveen tehtynä aika piirustuksellinen ruusu keskellään miekka. Itselleni tulee mieleen sarjakuvat ja tatuoinnit,

Sellaisissa yhteyksissä se aivan taatusti kuvastaa pettymystä rakkaudessa. Mutta, mikä on kuvion historiallinen tausta. Tässä siihen antaa vihjettä jo se, että kyseessä on jälleen kerran kirkon ovi. Se on hämmästyttävä määrä symboliikkaa, joka meillä juontaa kristillisestä symboliikasta Tai ehkä eurooppalaista taustaamme vasten määrän ei pitäisi hämmästyttää. Kulttuurimme pohjaa luotiin vuosisatojen ajan kristilliselle ajattelulle.

Keskiajan suosituin kirjallisuuden muoto oli ritarirunous Ritarirunoja lauloivat hovista hoviin kiertävät trubaduurit. Noihin aikoihin ajatus maallisesta ja toisaalta taivaallisesta rakkaudesta askarrutti. Niitä ei nähty aivan niin erilaisina, kuin nykyisin ihmisen viettimaailmaa tutkivassa kulttuurissa, joka pohjaa rakkauskäsityksen pitkälle pariutumiseen ja ihmisen seksuaaliviettiin.

Kaikkien naisten esikuvana pidettiin Neitsyt Mariaa. Naisihanne oli tavoittamaton, ylimaallinen ja puhdas. Naiseuden symbolina, monessa mielessä käytettiin ruusua.. Toisaalta ruusu saattoi kuvata vulvaa, toisaalta taas se oli tahrattoman, kaikkein kauneimman naisen eli Marian symboli. Maallinen ja seksuaalinen sekoittui taivaalliseen jatkuvasti.

Tässä ruusussa näemme viisi terälehteä, sen sisällä kolme ja sisimpänä yhden keskuksen, jonka lävitse menee miekka. Koska symbolikielessä pitää aina lukea koko lause, ei tyytyä yhteen symbolisanaan, on katsojalle tärkeä tietää, mikä se lause on. Lause muodostuu siitä  tosiasiasta, että tämä on kirkon ovi. Meille jää vain yksi ainut tulkinta mahdollisuus,. Viisi viittaa Kristuksen haavoihin, kolme Pyhään Kolminaisuuteen ja yksi Jumalaan. Ruusu viittaa Mariaan ja miekka kärsimyksiin, joita hänellä oli elämänsä aikana.

Jos sen sijaan kyseessä olisi vaikkapa tatuointi miehen olkavarressa olisin valmis tulkitsemaan symbolin onnettomana rakkautena tai jopa avoimen seksuaalisesti vulva ja fallossymboleina.

Kommentit (3)

jtk
3/3 | 

tuo mieleeni kiihkeää rakkautta jopa mustasukkaisuutta ,tuo mieleen entisajan hovissa kun neulottiin pitsiä ja merkki tuo mieleen vielä vanhan kunnon ritalisuuden v-1800- luvulla tai sitten sodan merkkikin voisi olla

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vappuna meillä on tapana heittää serpentiiniä muiden päälle. Mutta tiedätkö, mitä symboliikkaa tapaan sisältyy. Vapun symbolisunnuntaina se selviää.

Venuksen, rakkauden jumalatar sai lapsen Adoniksen kanssa. Heidän lapsensa on se pieni ilkikurinen poika jousiaseen kanssa, joka ampuu nuolia sydämiin saaden ihmiset rakastumaan toisiinsa. Myöhemmin kukanlehtien heittämisestä toisen päälle tuli tapa osoittaa rakkautta ja pyytää huomiota. Ne korvasivat nuolet. Karnevaaliriehoissa, joissa rakkauskin oli vapaata, heitettiin aluksi makeisia ja sokerikuorrutettuja manteleita sen neidon päälle, jonka huomion he halusivat. Tapa jäi muutamaksi sadaksi vuodeksi unholaan, kunnes vuoden 1770-vuoden karnevaali kuvauksissa kerrotaan, että sokeroitua, kuivia hedelmiä heitettiin ihmisten päälle, kunnioituksen ja rakkauden osoitukseksi. Kun ne todettiin liian painavaksi, keksittiin tehdä kevyitä ja pieniä palasia kananmunanvalkuaisesta ja sokerista. Goethe kertoo nähneensä niitä Roomassa karnevaalin aikaan.

Triesteläinen atomi-insinööri Ettore Fenderl keksi lopulta tehdä heitettäviä silkkipaperinpalasia korvaamaan makeiset. Lopulta pienistä paperinpalasta kehittyi New Yorkissa kokonaisia serpentiininauhoja. Pariisissa 1800-luvun lopussa serpentiinejä käytettiin naisten iskemiseen etenkin taitelijapiireissä. Ne palasivat alkuperäänsä. Siis muistuttamaan  Amorin nuolista.

Kuvan maalauksessa on Venus poikansa Amorin kanssa. He riisuvat sodan Jumalaa Marsia aseista.

Naisten symboliksi on noussut alkemistien jo käyttöön ottama merkki, joka viittasi kupariin sekä planeetta Venukseen. Alun perin kyseessä onkin ollut Venus-jumalattaren peiliä kuvaava kuvio.

Kirkkaana loistava Venus-planeetta on havaittu jo esihistoriallisena aikana. Babylonialaiset kutsuivat planeetta Istariksi, rakkauden ja erotiikan jumalattarensa mukaan. Egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset erottivat toisistaan aamuisen Venuksen ja illalla näkyvän. Lucifer onkin alun perin aamuisen Venus-planeetan nimitys. Se näkyi juuri ennen auringonnousua, joten sitä kutsuttiin Luciferiksi, auringon tuojaksi. Iltaisin sen nimi oli Vespero. Pythagoras lopulta tunnisti Luciferin ja Vesperon samaksi tähdeksi Venukseksi.

Koska Venuksen laskettiin käyttävän kiertoonsa 8 vuotta, on Venuksen tähti kahdeksansakarainen. Tämän määrittelivät jo sumerilaiset tähtien tutkijat.

Kuvassa kattomaalaus Italian Genovan kaupungissa sijaitsevasta Doria-Spinola palatsista kuvaa Venusta peili kädessään. Näemme hänen kauneutta ihailevan miehen kurkkivan häntä salaa.

Hyvää naisten päivää kaikille kanssasisarille!

Kyllästyttääkö suomalaiset juhannustaiat? Vai haluaisitko muuta, kuin puolison? Kurkistetaanpa muualle maailmaan. Tällä kertaa Italiaan.

Vanha Kesäpäivän seisauksen juhla oli Antiikin Rooman aikana seksuaalisuuden suurta juhlaa. Kristinuskon levitessäkin seksuaalinen pohjavire juhlaan jäi. Meillä Suomessakin etsitään tuona taikayönä puolisoa. Vuosisatojen ajan juhannusyönä nuoret roomalaiset kokoontuivat Roomassa Pyhän Johanneksen kirkon lähellä olevalle niitylle. He sytyttivät sinne suuren tulen odottaen noitia. Herodiasta ja Salomea, naisia, jotka olivat olleet syylliset Johannes Kastajan kuolemaan. Herodiashan oli aviossa hallitsija Herodeksen veljen kanssa. Hänellä oli Salome niminen tytär. Hän oli jättänyt miehensä ja muuttanut lankonsa Herodeksen hoviin ja kirjassa kerrotaan eli hallitsijan kanssa kuin vaimo. Johannes Kastaja saarnasi tällaista siveettömyyttä vastaan. Herodias huomasi huolestuneena hallitsijan toisinaan Herodeksen huolella kuuntelevan Johanneksen saarnoja. Hän pelkäsi asemansa puolesta. Herodeksen juhlissa tytär-Salome tanssi niin hyvin, että Herodes lupasi palkkioksi, mitä tahansa hän vain haluaa. Tytär kysyi äidiltään neuvoa, mitä olisi sopiva pyytää. Äiti kehotti pyytämään Johannes Kastajan päätä. Niin Johannes teloitettiin. Legendan mukaan Salomea kadutti niin paljon, että hän olisi peittänyt irrallaan olevan Johanneksen pään kyynelin ja suudelmin. Silloin Johanneksen suusta olisi puhaltanut tuuli, joka olisi tuominnut äidin ja tyttären sielut ikuiseen rauhattomuuteen muiden noitien sielujen kanssa. Näitä noitia kutsuttiin Roomassa tulen avulla.

Nurmen kaste nimittäin tulkittiin Salomen kyyneliksi, siis syntisen naisen kyyneliksi. Kun nuoret naiset istuivat kasteen päällä, heidän uskottiin tulevan hedelmällisiksi. Nuoret miehetkin halusivat kasteesta osansa. Johanneksen kirkon kasteen väitettiin miehillä toimivan samaan tapaan, kuin kuulut siniset pillerit nykyisin. 1700-1800-lukujen aikana näytti, että aviolittoja solmittiin aika paljon sen perusteella, mitä oli tapahtunut Johanneksen niityn pusikoiden suojassa Juhannuksena. Kuinkakohan monen roomalaisen elämä on tosiaan saanut alkunsa juhannuksena katedraalin edessä? Niityllä kerrotaan musiikin soineen, ruokaa riittäneen ja viinin virranneen lävitse yön. Lopulta nämä juhlat kyseisellä aukiolla kiellettiin siveettöminä. Hätä ei ole tämännäköinen! Kasteen voi aina käydä keräämässä talteen myös lakanaan tai pyyhkeeseen. Väittävät tehon yhä olevan saman.

Abruzzon ja Molisen maakuntien alueella Italiassa yhä edelleen nuoret naimattomat miehet ja naiset nukkuvat siten, että aamulla herätessään kasvot ovat Itään päin. Uskomuksen mukaan, jos auringon ensisäteiden myötä näköpiirissä on Johannes Kastaja, se tietää häitä vuoden sisällä.

Suomalaiset naiset seitsemän yrttinsä kera pääsevät helpolla. Italiassa naisten pitäisi Juhannus yönä kerätä sata kasvia, ja tehdä siitä niin sanottua Pyhän Johanneksen vettä. Kaikkia sataa yrttiä ei ole määrätty, mutta muutamat siinä vedessä on pakko olla, muutoin taika ei tehoa. Teille, jotka haluatte kokeilla niin älkää unohtako näitä: ruusun teränlehtiä, laventelin kukkia ja lehtiä, orvokkeja, salviaa, rosmariinia, valkosipulia, sipulia, minttua, viinimarjoja, tylppäliuskaorapihlajaa, Marunaa (kansanimeltään koiruoho ja tieteelliseltä nimeltään Artemisia, Artemisia jumalattaren mukaan) tuoksuruutaa, lännenmansikkapuuta ja tietenkin Johanneksen kasvina tunnetun mäkikuisman kukkia. Nämä kaikki ja muut sadasta puuttuvat kasvit pitää liottaa veteen ja vesikulho jättää ikkunalaudalle. Kun ikkuna on auki juhannusyönä, pääsee Johannes Kastaja siunaamaan veden. Aamulla vesi sitten laskettiin siivilän lävitse ja otettiin pelkkä tuoksuva vesi talteen. Sillä koko perhe pesee kasvonsa. Vesi ei lupa pelkkää aviopuolisoa, se lupaa vaurautta, terveyttä, onnea ja kukoistusta.

Jos taas haluatte jotain muuta kuin puolison itsellenne, niin siihenkin auttaa Johanneksen taikayö. Valiunta on vapaa, mitä vaan mielittekään. Nykyaikana voitte käyttää jopa valokuvia sen saamiseen. Italian vanhat uskomukset neuvovat seuraavaan tapaan. Laittakaapa vaikka Ferrarin kuva ulos juhannusyöksi. Älkää unohtako laittaa sen ympärille yhdeksään kertaan kiertävää, punaista lankaa. Jos vain lanka ja kuva saavat kastetta, on peli selvä. Voitte laajentaa autotallianne Ferrarille sopivaksi.

Onko pelargonianne teille erityisen rakas? Juhannuksen taikayö auttaa siinäkin. Ottakaa siitä yksi oksa irti, laittakaa se ryytimaanne porttiin Juhannusyönä. Pelargonianne ei kuole koskaan ja oksasta lähtee lähtee uusi versokin, lupaavat Salenton-alueen asukkaat,  Italiassa. Unohtuiko uutena vuotena tinan valaminen? Hätä ei ole tämännäköinen, Juhannusyöksi vesikulho ulos. Laittakaa siihen kellumaan munan valkuainen. Aamulla on tulevaisuus luettavissa. Parasta on se, jos siitä on tullut veneen mallinen. Se on nimittäin silloin Johannes Kastajan laiva. Se, jos mikä tietää kaikkea mahdollista hyvää.

Aviomiehiä toivoville tai heistä vihiä haluaville on myös monet keinot. Lombardiassa täytyy laskea ennen Juhannusyötä kadulla sata parrakasta miestä. Sadannen jälkeen pitää asettua keskiyöllä peilin eteen ja siellä näkyy heijastuma tulevasta siipasta. Liguriassa pääsee vähemmällä, pitää laskea vain kaksikymmentä raskaana olevaa naista ja sama temppu keskiyöllä: peilin eteen. Avioliittoon vuoden sisällä haluaville on helppoja neuvoja Juhannuksena. Calabriassa riittää ei istu pöydän ääressä kulmapaikalla, Marchessa taas pitää vain muistaa, ettei pukeudu keltaiseen.

Jos satutte Italian Torinossa olemaan, niin sitten jännittämään Torinon kokkoa kaupungin keskustassa. Kun sen pää palaessaan kaatuu, sen toivotaan kaatuvaan Porta Nuovaa eli Uutta porttia kohden. Se tietää hyvää Torinolle ja torinolaisille. Muualle kaatuminen… parempi pysyä vuoden verran poissa koko kaupungista.

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

KUVAT, oikeudet Marco Peretto. 1. Kansikuva: Tuntemattoman espanjalaisen Johanneksen pää 1500-luvun jälkipuoliskolta.  2. Paulus Moorelse, 1618; Salome, ottaa vastaan Johannes Kastajan pään. 3. Lucas Cranach vanhempi, 1501-1515, Salome.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat