Wittenbergin Marian kirkon seinässä on jäljellä yksi surullinen historian muisto. Pilkkareliefi juutalaisia kohtaan on 1400-luvulta. Sen poistamista on joskus pyydettykin. Toisaalta historia ei muutu, vaikka merkkejä poistaisi. Ehkä juuri paikoillaan ollessaan se auttaa oppimaan historiasta ja typeryyksistä, joita yhteiskuntana me ihmiset olemme tehneet. Näistä oli eri versioita paitsi laattoina, niitä tehtiin myös paperikuvina ja levitettiin propagandalehtisinä.
Lyhyesti: Rabbi katsoo porsaan takapuolta. Juutalaiset imevät porsaan nisistä maitoa. Idea oli kertoa, että juutalaiset tutkivat Pyhiä Kirjojaan yhtä tarkkaan kuin Rabbi tässä porsaan takapuolta ja sisältä ne ovat samankaltaiset. Pilkka tehtiin porsaan kautta, sillä se oli juutalaisille saastainen eläin. Typerää ja lapsellista, ennen kaikkea äärimmäisen loukkaavaa tämä tietenkin oli. Se kaikki tietenkin muistuttaa jälleen kuvan suuresta voimasta loukkaamisenkin välineenä. On helppo vetää yhtäläisyyksiä eräisiin aikamme pilakuviin. Sitäkin voi miettiä, kuinka ylpeitä tuleva ihmiskunta niistä aikamme pilkkakuvista kuvista voi olla tulevaisuudessa.
Nähdessäni tämän tulin ajatelleeksi porsaan symboliikkaa ja sen historiaa. Porsaalla on positiivisiakin symboliarvoja. Esimerkiksi jouluseimikuvauksissa se viittaa vaurauteen ja hyvinvointiin sekä juhlaan. Pyhän Antonius Apotin ikonografisena symbolina se viittaa ihran parantavaan voimaan vyöruusussa. Useimmiten kuitenkin porsaalla on negatiivinen symboliarvo. Sitä voidaan käyttää ylensyönnin kuvana. Sen lisäksi sillä, kuten tässä, voidaan viitata saastaisuuteen. Se on kahdella yksijumalaisella uskonnolla kielletyn lihan listalla. Aiheellista on kysyä, miksi? Mitä niin pahaa porsas on tehnyt, ettei sitä sovi syödä? Moni liittää porsaanlihan syönnin kiellon käytännön syihin. Siinä on todettu pesivän helposti bakteerin, joka on vaarallinen. Diagnoosi on kuitenkin tehty huomattavasti myöhemmin kuin syöntikielto. Porsas oli Egyptin Seth-jumalan palvonnassa keskeinen. Vuosittaisen Seth-jumala juhlien aikana porsaita syötiin, muutoin siihen ei saanut koskea. Se oli Pyhä eläin. Tuntuukin loogiselta, että karsastettiin juutalaisessa kulttuurissa juuri siksi, että se oli yhden pakanuskonnon pyhäksi julistama.
Se tuntuu vielä kummallisemmalta, miten sen negatiivisuus on siirtynyt nykyaikaankin. Muistan jo lapsuudesta sianlihan halveksimisen perinteen vahvana. Se oli köyhempien ruokaa, kuin vaikka naudanliha. Sitten siitä tehtiin muita lihoja epäterveellisempää erilaisten mielikuvien kautta. Edelleen joskus törmään puheisiin, joissa kuultaa ajatus siitä, että on ikään kuin hienompaa tai sivistyneempää tarjota kalkkunaa kuin porsasta jouluaaton aterialla. Meillä on hyvin voimakkaita mielipiteitä porsaanlihaa kohtaan. Onkin mielenkiintoista pohtia: Mitä porsas meille oikein edustaa, kun se pitää niin vahvasti tuomita? Symbolien kannalta porsas on kiehtova juuri siksi, koska siihen liittyvät tunteet ovat niin kiihkeitä.
