Jokainen meistä on taatusti kuvannut, jos ei kameralla, niin silmillään vastaavan tilanteen. Holvikäytävikkö tai kapea kuja, jonka takaa avautuu maisema. Näissä kuvissa elämän aidoissa ja valokuvissa, ihmistä kiehtoo selvästi jokin. Ensin on alussa turvallinen, kuin merkitty tai ohjattu polku, jossa katoskin antaa suojaa, mutta sen takaa avautuu jotain uutta, villiä ja vapaata. Minä näen näissä kuva-aiheissa jotain ihmisen kehitykseen viittaavaa. Lapsikin tarvitsee tiettyyn saakka tukea, mutta sitten hänet lasketaan vapauteen, hänen omaan seikkailuunsa. Toisaalta näissä on myös aikuisen ihmisen elämänmuutoksen kuvaa. Kun olemme muuton, työpaikanvaihdoksen, sairauden tai vaikkapa eläkkeellejäännin tähden uuden edessä, on mukavaa, jos joku alussa hieman saattaa ja tukee, mutta sitten alkaa oma vapaus ja uusi elämä.
Tässä nimenomaisessa kuvassa minun huomioni kiinnittyi myös sommitelmaan. Siinä takana olevat palmunlehvät tukevat hienosti holven kaarta.
