Kirjoitukset avainsanalla joulukalenteri

Giotto di Bondonea pidetään länsimaisen taiteen isänä. Hän tekee läpimurtonsa 1305 maalatessaan freskosarjan Italian Padovassa sijaitsevaan Scrovegni kappeliin. Hänen ansionsa ovat monet. Yksi ei lainkaan vähäisin on se, että hän liikkui paljon ja opetti sitäkin enemmän. Missä ikinä hän maalasikaan, hän jätti jälkeensä giottolaisen koulukunnan, joka toteutti uudenlaista estetiikkaa ja uudenlaisia ihanteita. Hän maalasi paljon freskojakin, mutta hänen aikanaan ja toimestaan yleistyi myös taulumaalaus, josta tulee vuosisadoiksi eteenpäin yksi suurimmista taiteen ilmaisutavoista Euroopassa. Hän uudisti koko tavan ajatella siitä, miten maalauksen maailma rakennetaan. Hän nimenomaan tekee maailman teokseen; maailman joka toimii meidän maailmamme kaltaisesti.

Katsellaan hieman tarkemmin sitä, miten hän esittää Neitsyt Marian ja lapsen valtaistuimella, enkelien ympäröimänä. Hän todellakin yrittää, vaikka ehkä hieman kömpelösti luoda meidän kaltaisemme kolmiulotteisen maailman kaksiulotteiselle taulun pinnalle. Hän on yrittänyt lyhentämällä tehdä Madonnalle sylin, jossa Jeesus voi luontevasti istua. Hän ei tyydy vain liimaamaan kuin kiiltokuvana hahmoja päällekkäin. Hän haluaa laittaa heidät tilaan. Enkelit saattavat olla samankaltaisen näköisiä, mutta he eivät ole samanlaisia. Heissä on yksilöllisiä piirteitä ja kullakin on oma ilmaisunsa esimerkiksi katseen ja ilmeen kautta. Suuri ero edellisiin teoksiin on kerronnallisuudessa. Hahmoilla on suhde toisiinsa. Enkelit katsovat Madonnaa ja lasta ja voimme olla varmoja siitä, että taulun maailmassa he näkevät sen, mitä katsovat. Kuulostaa itsestään selvyydeltä, mutta se ei ollut sitä. Varhaisemmat maalarit tekivät toisistaan riippumattomia hahmoja teokseen.  Tässä enkelit ojentavat kruunua ja öljypurkkia, jotka viittaavat kuninkuuteen: kuninkaathan kruunattiin ja öljyttiin. Ne annetaan Jeesukselle ja sillä osoitetaan katselijalle, että kuningas on syntynyt. Alimpana olevat enkelit pitelevät käsissään valkeita ja punaisia kukkia. Ne viittaavat Mariaan, valkea kertoo hänen neitsyydestään ja punainen hänen surustaan poikansa tähden. Maria viitteet ovat alempana kuin Jeesuksen kuninkuus viitteet. Se kertoo arvojärjestyksestä. Jeesus on jumalallisessa hierarkiassa arvokkaampi kuin äitinsä. Kaikki tapahtuu yhdessä tilassa. He elävät samassa maailmassa. Tarina kuvassa on syntynyt!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun Antiikin Rooman valtakunta hajoaa kahtia Itäiseen keisarikuntaan, jota myöhemmin kutsutaan Bysantiksi ja läntiseen, ottaa vauras Itäinen puli johtoaseman politiikassa, kulttuurissa, taloudessa sekä taiteessa. Sen pääkaupunki on kukoistava Konstantinopoli. Se on Idässä. On siis luonnollista, että Lähi-Idän taiten vaikutus siellä tehtävään taiteeseen on suuri. Jumala on valo ja valo on kultaa, on yksi leimaa antavia piirteitä bysanttilaiselle taiteelle. Yksi Bysantin suosimia tekniikoita on mosaiikki tekniikka. Bysantissa mosaiikit tehdään kuitenkin erilaisella tekniikalla, kuin jo edellisinä päivinä esitelty suora mosaiikki. Mosaiikit tehdään pajassa negatiivina kipsiin. Sitten ne siirretään levyinä paikalle, kuten tässä Sisiliassa sijaitsevaan Monrealin-kirkkoon. Siellä ne laitetaan laastiin ja lopulta kipsi hakataan pois, niin, että mosaiikki saadaan näkyviin. Bysantin vaikutus on tosiaan suuri. Tämäkin Pyhää Johannesta kuvaava mosaiikki löytyy Palermon läheltä.

Bysantti ei hae realismia, se suorastaan välttää sitä. Bysantin taiteen ihanne on tehdä majesteetillista ja hieman arjesta etäännyttävääkin estetiikkaa. Johannes Kastaja erämaassa asuvana askeettina erottuu helposti takkuisen tukkapehkonsa kanssa muista kirkkoa koristavista pyhistä. Puvun laskokset evät ole luonnolliset. Kulmakarvat ovat koristeelliset eivät oikean ihmisen kulmakarvat. Bysantin ajan teoksia ei kuitenkaan pidä arvostella odottamalla niiltä luonnollisuutta. Ne tavoittelevat majesteetillista ja ylhäistä harmoniaa. Tässä teoksessa on onnistuttu siinä tavoitteessa erinomaisesti.

Rooman valtakunta oli suunnattoman suuri. Se takasi sen, että monenlaisia ja värisiä kiviä oli saatavilla mosaiikkitöitä varten. Antiikin roomalaisista voidaan sanoa, että he kehittivät mosaiikkitaiteen aivan huippuunsa. Eri värisillä ja sävyisillä mosaiikkikiven palasilla he saattoivat tehdä jopa varjostuksia ja suurenmoisia yksityiskohtia.

Tässä mosaiikissa on kuvattuna hedelmällisyyden jumala. Tällaisia kuvia saatettiin käyttää muun muassa makuuhuoneen koristeena tuomassa lapsionnea taloon. Hedelmällisyys ei toki viittaa vain ihmisten lapsimäärän kasvuun. Mosaiikissa on kuvattuna kukkia, vasemmalla puolella on taas rakastunut lintupariskunta. Jumalan sylissä on liina, jossa on kuvattuna luonnon antimia, kuten hedelmiä. Värit ovat jopa hämmästyttävän kirkkaita. Mosaiikin etu onkin siinä, että sen värit eivät haalistu. Kivihän on läpeensä sen värinen kuin on. Mosaiikkikivi voi pölyyntyä, mutta se ei menetä väriään.

Roomalaiset tekivät mosaiikkinsa suoralla tekniikalla ja ryhmätyönä. Tämä tarkoittaa sitä, että mosaiikki tehtiin suoraan paikalleen. Edellä kulki käsityöläinen, joka levitti laastin paikoilleen. Hänen jälkeensä tuli seuraava, joka piirsi ääriviivat, sitten tulivat he, jotka maalasivat värin laastille ja lopulta he, jotka valmiiksi leikatuista ja lajitelluista kivistä asettelivat palat paikoilleen.

Antiikin Rooma oli patsaiden suurta aikaa. Roomalaiset tekivät patsaita jumalista, sotilaista ja keisareista. Heille patsaan tekeminen oli kunnioittamista ja se ehdottomasti täytti taiteen tehtävän historian tapahtumien siirtämisessä ajasta toiseen. Patsas oli kuin ikuinen muisto tapahtuneesta tai ihmisestä. Rooman patsaiden tekemisen tekniikka opittiin Kreikasta. He tosin kehittivät sitä paljon teknisemmäksi ja jopa käsityöteolliseksi. Roomalaiset eivät missään tapauksessa vain kopioinee. He kehittivät tekniikkaa ja ilmaisua. Marmorin veistämiseen menee aina aikansa. Toiset marmoripatsastyöpajat tekivät jopa patsaiden vartaloita valmiiksi. Heillä oli muun muassa sotilasasuisia tai ratsastavia kehoja. Kun tilaaja halusi patsaan itsestään, häneltä kysyttiin: haluatko olla vaikkapa sotilasasuinen. Tilaajalle valittiin sopiva ja hänelle mieleinen keho. Sen jälkeen tehtiin mallin mukaan pää ja kasvot. Se istutettiin patsaan pääksi. Tämä on selvä merkki jo varhaisesta taideteollisuudesta.

Roomassa patsailla oli eräs tärkeä tehtävä, jota taiteella on useissa kulttuureissa hoidettu kautta aikain. Läheskään kaikki roomalaiset eivät osanneet latinaa. He eivät osanneet puhua sitä, saati kirjoittaa. Patsas myös opetti ja välitti viestejä lukutaidottomille. Niinhän kuvat ovat tehneet ja tekevät yhä. Tärkeää on muistaa myös, että vaikka meille antiikin patsaat näyttäytyvät valkeina, ne eivät sitä olleet omana aikanaan. Patsaat maalattiin voimakkailla väreillä, samoin kuin ne oli maalattu myös Kreikassa.

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat