Kirjoitukset avainsanalla symboli

Veronan San Zenon basilikassa on freskosarja, jonka on maalannut Neitsyt Marian mestarina tunnettu 1300-luvun taiteilija. Huolimattomasti katsottuna saattaa näyttää siltä että kuvassa on suojelusenkeli. Mistä sitten erottaa, ettei kyse ole suojelusenkelistä? Jälleen kerran symbolit tulevat avuksemme. Enkelin taluttamalla pojalla on kala kädessään. Se antaa meille avaimen kuvan aiheen tulkintaan. Kyseessä on Vanhan Testamentin apokryfikirjan kertomus Tobiatista  ja hänen ihmeellisestä kalansaalistaan. Kertomus on matkakertomus. Siinä kerrotaan, kuinka hurskas juutalainen voi elää hyvin ja uskonsa mukaan, myös vieraalla maalla. Tobit sokeutuu, kun hän nukkuu ulkona ja lintu ulostaa hänen silmiinsä. Hänen poikansa Tobiaan pitäisi mennä hakemaan velkoja eräältä naiselta. Nainen on neitsyt, joka on jäänyt leskeksi seitsemän kertaa. Paholainen Asmodeus on tappanut hänen kaikki miehensä heti hääyönä. Arkkienkeli Rafael, joka on pukeutunut ihmiseksi auttaa Tobiasta kaikin tavoin. Hän saa saaliikseen kalan. Rafaelin ohjeiden mukaan hän ottaa kalasta sappirakon, maksan ja sydämen.

Hän tapaa lopulta leskenkin. Rafael neuvoo häntä ottamaan leski vaimokseen. Näin hän tekee ja onnistuu ajamaan pahanhengen pois polttamalla kalan sydämen ja maksan. Lopulta Tobias onnistuu hieromalla kalan sappirakkoa isänsä silmiin, myös palauttamaan tämän näön.

Suojelusenkeli maalauksia ei tehty vielä 1300-luvulla. Niiden aika alkaa vasta 1600-luvulla. Kala Tobian kädessä on se symboli, josta näemme, mistä kuvassa on kyse.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Wittenbergin Marian kirkon seinässä on jäljellä yksi surullinen historian muisto. Pilkkareliefi juutalaisia kohtaan on 1400-luvulta. Sen poistamista on joskus pyydettykin. Toisaalta historia ei muutu, vaikka merkkejä poistaisi. Ehkä juuri paikoillaan ollessaan se auttaa oppimaan historiasta ja typeryyksistä, joita yhteiskuntana me ihmiset olemme tehneet. Näistä oli eri versioita paitsi  laattoina, niitä tehtiin myös paperikuvina ja levitettiin propagandalehtisinä.

Lyhyesti: Rabbi katsoo porsaan takapuolta. Juutalaiset imevät porsaan nisistä maitoa. Idea oli kertoa, että juutalaiset tutkivat Pyhiä Kirjojaan yhtä tarkkaan kuin Rabbi tässä porsaan takapuolta ja sisältä ne ovat samankaltaiset. Pilkka tehtiin porsaan kautta, sillä se oli juutalaisille saastainen eläin. Typerää ja lapsellista, ennen kaikkea äärimmäisen loukkaavaa tämä tietenkin oli. Se kaikki tietenkin muistuttaa jälleen kuvan suuresta voimasta   loukkaamisenkin  välineenä. On helppo vetää yhtäläisyyksiä eräisiin aikamme pilakuviin. Sitäkin voi miettiä, kuinka ylpeitä tuleva ihmiskunta niistä aikamme pilkkakuvista kuvista voi olla tulevaisuudessa.

Nähdessäni  tämän tulin ajatelleeksi  porsaan symboliikkaa ja sen historiaa. Porsaalla on positiivisiakin symboliarvoja. Esimerkiksi  jouluseimikuvauksissa se viittaa vaurauteen ja hyvinvointiin sekä juhlaan. Pyhän Antonius Apotin ikonografisena symbolina se viittaa ihran parantavaan voimaan vyöruusussa. Useimmiten kuitenkin porsaalla on negatiivinen symboliarvo. Sitä voidaan käyttää ylensyönnin kuvana. Sen lisäksi sillä, kuten tässä, voidaan viitata saastaisuuteen. Se on kahdella yksijumalaisella uskonnolla kielletyn lihan listalla. Aiheellista on kysyä, miksi? Mitä niin pahaa porsas on tehnyt, ettei sitä sovi syödä? Moni liittää porsaanlihan syönnin kiellon käytännön syihin. Siinä on todettu pesivän helposti bakteerin, joka on vaarallinen. Diagnoosi on kuitenkin tehty huomattavasti myöhemmin kuin syöntikielto. Porsas oli Egyptin Seth-jumalan palvonnassa keskeinen. Vuosittaisen Seth-jumala juhlien aikana porsaita syötiin, muutoin siihen ei saanut koskea. Se oli Pyhä eläin. Tuntuukin loogiselta, että karsastettiin juutalaisessa kulttuurissa juuri siksi, että se oli yhden pakanuskonnon pyhäksi julistama.

Se tuntuu vielä kummallisemmalta, miten sen negatiivisuus on siirtynyt nykyaikaankin. Muistan jo lapsuudesta sianlihan halveksimisen perinteen vahvana. Se oli köyhempien ruokaa, kuin vaikka naudanliha. Sitten siitä tehtiin muita lihoja epäterveellisempää erilaisten mielikuvien kautta. Edelleen joskus törmään puheisiin, joissa kuultaa ajatus siitä, että on ikään kuin hienompaa tai sivistyneempää tarjota kalkkunaa kuin porsasta jouluaaton aterialla. Meillä on hyvin voimakkaita mielipiteitä porsaanlihaa kohtaan. Onkin mielenkiintoista pohtia: Mitä porsas meille oikein edustaa, kun se pitää niin vahvasti tuomita? Symbolien kannalta porsas on kiehtova juuri siksi, koska siihen liittyvät tunteet ovat niin kiihkeitä.

Jokaisella kulttuurilla on oma symboliikkansa. Buddhalaisen symboliikan keskiössä on luonnollisesti Buddhan kuvat. Ensimmäinen Buddha oli Siddartha, josta tuli Buddha, kun hän valaistui. Sen jälkeen on ollut monia muitakin Buddhia eli valaistuneita.

Buddha eli valaistunut kuvataan tiettyjen symbolien avulla. Indokiinalaiset Buddhat ovat useimmiten hieman hoikempia kuin Kiinalaiset. Niiden symboliikan kannalta on oleellista kuitenkin asento. Buddhan symbolisia asentoja kutsutaan nimellä asana. 

Uskonto on määritellyt neljä eri asanaa. Buddha voi olla 1) istuva, 2) kävelevä, 3) makaava 4) seisova. Kukin asento kertoo jostain Buddhan elämän vaiheesta. Yleisin asana on istuva, sillä hän istui aina meditoidessaan sekä myös valaistumisensa hetkellä.

Kaikki eleet ja seikat ovat symbolisia. Buddhan pitkät korvanlehdet symboloivat valaistumista. Ushisna eli päässä oleva liekin muotoinen uloke symboloi hänen henkistä tietoaan. Hymy symboloi lempeää luonnetta. Renkaat kaulalla symboloivat hänen pyhää ääntään, jolla hän opetti. Käsien asennot ovat myös symbolisia. Vasen käsi pystyssä merkitsee opettamista, oikea käsi pystyssä kämmen edellä merkitsee lohdutusta, oikea käsi maata kohden oli avunpyyntö maan jumalattarella, kun hän taisteli pahuutta vastaan. Oikea käsi vasemman päällä, molemmissa kädet ylöspäin symboloi meditaatiota. Käsi, jossa etusormi ja peukalo muodostavat ympyrän, symboloi opetusta. Hoikka Buddha kuvastaa henkistymistä. Lihava Buddha, joka nauraa tunnetaan onnellisena Buddhana. Se on hyvin tyypillinen Kiinan alueilla. Lihavuus symboloi onnellisuutta. Suuren vatsan ajatellaan sisältävän koko maailmankaikkeuden viisauden.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Kiinassa on hyvin tavallinen näky patsas/ kuva, jossa on pulleavatsainen naurava munkki, jolla on säkki. Kyseinen hahmo ei ole Gautama Buddha, vaan ns. naurava munkki, hyvän onnen ja menestyksen tuoja. Lihavuus, nauravat kasvot ja säkki täynnä hyviä asioita viittaavat hyvinvointiin. Patsaan vatsan rapsuttamisen uskotaan tuottavan myös  palvojalle hyvinvointia ja menestystä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Silmiini osui kaupassa tällainen sanalabyrintti.

Kyseessä on luonnollisesti mainos, jolla halutaan kertoa liikkeen tavoitteista En voinut olla miettimättä sitä katsellessani vanhoja voimatauluja palatseissa. Niissä kuvattiin usein hyveitä. Niiden tehtävä oli paitsi muistuttaa hallitsijaa siitä, miten hänen piti toimia, myös maaginen tehtävä. Ajateltiin, että, jos hallitsija on hyveitä kuvaavien maalausten ympäröimä, häneen tarttuu niistä jotain.

Tämä sanalabyrintti saattaa olla tarkoitukseltaan myös sellainen, että työntekijöiden ajatellaan toimivan näiden asioiden eteen, kun he näkevät tavoitteet jokainen päivä edessään. En voinut olla ajattelematta kulttuuria, jossa symbolit tunnettaisiin hyvin. Sellaisessa kulttuurissa nämä kaikki tavoitteet voitaisiin esittää kuvina.

Näiden voimasanojen joukossa on useita sellaisia, joita on kuvattu symbolein vanhoina aikoina.

Olen paljon kertonut symboleista tällä palstallani. Jos olet seurannut palstaani, olet itse asiassa nähnyt jo vastauksen seuraavaan arvoitukseen,

Mihin sanaan ensimmäisen kuvan symboli, joka Antiikin ajan lattiakuvio, liittyy. Älä katso vielä vastausta vaan lue sanat ja katsoi kuvaa.  Tunnistatko symbolin ja osaat yhdistää sen oikeaan tavoitteeseen kaupan seinällä? 

Kyllä vaan oikea vastus on Hyvinvointi. Meanderi kuvio on alun perin mutkikasta jokea kuvaava symboli. Joen alue oli hedelmällinen. Siitä kehittyi hedelmällisen maan ja sen mukanaan tuoman hyvinvoinnin symbolikuva.

 

 

 

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat