Kirjoitukset avainsanalla taide

Caravaggion eli oikealta nimeltään Michelangelo Merisin, tuoma uutuus taiteeseen 1500-luvun lopulla on valon ja varjon kyseenalaistaminen. Renessanssin tasavalo hylätään ja taoksen dramatiikka syntyy nimenomaan valon ja varjon suuresta vaihtelusta. Caravaggioa arvosteltiin myös hänen tavastaan tehdä teoksista liian realistisia. Hänen hahmonsa teoksissa eivät ole ylimaallisen kauniita tai edes älykkään näköisiä. Tässäkin Ecce homo eli katso ihmistä teoksessa yksi Jeesuksen vangitsijoista on suorastaan ruman ja jopa tyhmän näköinen. Renessanssin maailmaan ylimaalliseen kauneuteen tottuneille ihmisille tällainen ilmaisu oli vahvaa ja ennenkuulumatonta, jopa skandaalimaista. Caravaggion ja hänen koulukuntansa myötä  valon ja varjon varaan rakentaminen tuli oleelliseksi osaksi Länsimaisen taiteen estetiikkaa. Valoa ja varjoa korostavaa tekniikkaa kutsutaan taidehistoriassa nimellä: chiaro-scuro tekniikka.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Renessanssin ideaalikauneus saavuttaa päätepisteensä Raffaellon aikana. Hänestä on vaikea jatkaa, häntä voi vain kopioida. Taiteen historia koostuu usein vastaliikkeistä ja protesteista, niin tälläkin kertaa, Renessanssia seuraava taiteensuuntaus on nimeltään manierismi. Manierismin ajanjaksoksi lasketaan yleisesti 1520-1580. Manierismi tulee termistä nuova maniera eli uusi tapa tehdä, Tosinaan sitä kutsuttuun myös maniera romanaksi eli roomalaiseksi tavaksi maalata. Taiteen suurimmat tilaajat olivat nimittäin tuolloin Paavin ja kardinaalien hovit Roomassa. Rosso Fiorentino on yksi manierismin merkkitekijöitä. Hänen luuttua soittava enkelinsä osoittaa manierismista jotain oleellista. Ensinnäkin siinä valo ei enää ole tasavalo. Osin varjoon jäävät kasvot ja toinen ja käsivarsi ennakoivat jo barokin valomaailmaa. Myöskään asento ei ole samalla tavoin tasapainossa kuin renessanssissa oli tapana tehdä. Manierismiin kuuluvat kierteiset ja epätavallisetkin asennot sekä normaalista poikkeava värimaailma. Rosso Fiorentino teosten kromatiikka on poikkeuksellisen hieno. Tässäkin hän on käyttänyt samaa punaista enkelin siivissä sekä kasvoissa. Rosso Fiorentinolle ja yleensäkin manieristimaalareille tärkeintä ei ole luonnonmukaisuus vaan vaikuttavuus. Värit oatkin usein tavallisuudesta poikkeavia ja huomiot herättäviä. Väreillä rakennetaan teosta samoin kuin muodoilla ja ääriviivoilla.

Domenico Ghirlandaion vuonna 1487 maalaama teos Kuninkaiden kumarrus on mitä tyypillisin renessanssin teos. Renessanssi nimenomaan tuo muotiin pyöreät teokset.

Sommitelma toimii siten, että huomio on teoksen keskellä ja ideaalinen maisema on taustalla. Huomattavaa on sekin, että renessanssissa on lopullisesti hylätty kultainen tausta. Taivas on sininen. Se on yksi tapa tavoitella realismia.

Madonna ja lapsi muodostavat pyramidimaisen sommitelman teoksessa. Pyramidi oli yksi renessanssin käyttämiä asetelmia sommittelussa. Madonnan ja lapsen edessä on kaksi kuningasta. Toinen heistä on kääntynyt hieman meihin katsojiin päin kuin kutsuen meidät kuvaan mukaan. Madonnan alla on hieman sarkofagia muistuttava jalusta. Se viittaa jo Jeesuksen tulevaan kuolemaan. Vasemmalla, hieman kauempana on Joosef. Hänen erottamisensa muusta ryhmästä erilleen muistuttaa siitä, että hänen roolinsa oli lähinnä suojeleva ja tavallaan tarkkailevakin. Kysymys ei ole tavallisesta perheestä. Vasemmalla on kuninkaiden kulkue. Etunenässä on tummaihoinen palvelija, joka ottaa kruunua nuorimman Itämaan tietäjän päästä. Yleensä renessanssin aikana tietäjät kuvattiin edustamaan kaikkia ihmisen ikiä: nuoruus, keski-ikä ja vanhuus. Tässäkin tietäjät ovat kaikki eri-ikäisiä. Taustalla näkyy ylhäisiä miehiä renessanssi asuissaan. Ghirlandaiossa ihailtiin häneen tapaansa maalata haarniskat niin kirkkaiksi, että ne ovat lähes peilin kaltaisia.

Oikealla puolella heti Itämaan tietäjän takana olevat tarkkaan maalatut miehet ovat teoksen tilaajia Tornabuoni-perheestä. Aivan teoksen edesä on hieno Ghirlandaion kunnianositus aikansa flaamilaisille taiteilijoille, jotka tekivät jo asetelmia. Edessä on kivi, johon taiteilija on laittanut valmistumisvuoden. Sen vieressä ovat juomaleili ja karkeasta kankaasta sidottu säkki. Ne ovat jyrkässä vastakohdassa teoksen kuninkaallisuuden ja loistokkuuden kanssa. Jumala ja kuningas on tosiaan tullut ihmiseksi.

Tallin vaatimaton katto sijaitsee rapistuvan vanhan temppelin alla. Talliin syntyy uusi kuningas ja kristinusko voittaa pakanamaailman jumalat. Tuomaan lapsievankeliumin kertoman mukaan Jeesusta lämmittivät vain aasi ja lehmä. Nekin näkyvät tallinkaton alla. Kaukana taustalla vasemmalla enkelit ilmoittavat paimenilla tapahtuneesta.

Renessanssi tosiaan kertoo. Se kertoo yksityiskohtaisesti ja jäljittelee todellista maailmaa. Se hakee myös mahdollisimman rauhalista ja tasapainoista sommitelmaa. Renessanssin teokset ovat ideaalikauniita. kenelläkään ei ole vaatteissaan tahroja eivätkä viitat ole ryppyisiä. Juuri synnyttänyt Mariakin on kovin levänneen oloinen. Todelliseen realismiin on vielä vuosisatainen matka.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Miten paljon asiaa kuvasta löytyikään - kiitos siitä Liisa.
Pirkko

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Renessanssi alkaa taidemaalauksessa noin 1420-luvulla. Se on noin 100-vuoden mittainen ajanjakso, joka yleensä taidehistoriassa jaetaan varhaiseen renessanssiin ja täysrenessanssin. Renessanssin yksi suurimpia keksintöjä oli perspektiivi. Sillä tarkoitetaan matemaattista kaava, jonka mukaan asioita pienennetään taulussa siinä suhteessa, kuin niiden keskinäisen etäisyyden ajatellaan olevan. Perspektiivin matemaattisen kaavan kehitti Brunelleschi niminen taiteilija ja matemaatikko Firenzessä aivan 1400-luvun alussa. Perspektiivi tarjosi aivan uudenlaisen tavan käsitellä tilaa maalauksessa. Todellisuuden kolmiulotteisen maailman tallentaminen kaksiulotteiseen teokseen oli aina ollut suuri ongelma ja nyt siihen tarjottiin vallankumouksellinen keino: perspektiivi. Ihmekös tuo, jos joku hullaantui siihen täydellisesti. Paolo Uccello täytti kaikki päivänsä perspektiivi harjoitteluihin. Anekdootti kertoo, jotta jopa yönsä. Väitettään vamon huudelleen: Paolo, tule jo nukkumaan ja Paolon huutaneen takaisin: Kuinka ihana asia perspektiivi onkaan. Hän maalasi San Romanon taistelua kuvaavan maalauksen täyteen perspektiiviä. Pitkä seipäät ovat perspektiivissä osoittivat ne ylös, taakse tai sivuille. Kaatuneet hevoset jalkoineen ja kehoineen ovat perspektiivi kokeiluja. Eikä tämäkään riittänyt. Jopa suuret hatut ruutukuvioineen ovat perspektiivissä. Kaiken taistelun hulinan keskellä voimme vielä seurata taustan maisemassa tapahtuvaa ajoa, jossa metsästyskoirat ajavat takaa jäniksiä. Rajatut peltotilkutkin ovat perspektiivissä, kuinkas muutoinkaan.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat