Kirjoitukset avainsanalla taide

Antiikin Rooma oli patsaiden suurta aikaa. Roomalaiset tekivät patsaita jumalista, sotilaista ja keisareista. Heille patsaan tekeminen oli kunnioittamista ja se ehdottomasti täytti taiteen tehtävän historian tapahtumien siirtämisessä ajasta toiseen. Patsas oli kuin ikuinen muisto tapahtuneesta tai ihmisestä. Rooman patsaiden tekemisen tekniikka opittiin Kreikasta. He tosin kehittivät sitä paljon teknisemmäksi ja jopa käsityöteolliseksi. Roomalaiset eivät missään tapauksessa vain kopioinee. He kehittivät tekniikkaa ja ilmaisua. Marmorin veistämiseen menee aina aikansa. Toiset marmoripatsastyöpajat tekivät jopa patsaiden vartaloita valmiiksi. Heillä oli muun muassa sotilasasuisia tai ratsastavia kehoja. Kun tilaaja halusi patsaan itsestään, häneltä kysyttiin: haluatko olla vaikkapa sotilasasuinen. Tilaajalle valittiin sopiva ja hänelle mieleinen keho. Sen jälkeen tehtiin mallin mukaan pää ja kasvot. Se istutettiin patsaan pääksi. Tämä on selvä merkki jo varhaisesta taideteollisuudesta.

Roomassa patsailla oli eräs tärkeä tehtävä, jota taiteella on useissa kulttuureissa hoidettu kautta aikain. Läheskään kaikki roomalaiset eivät osanneet latinaa. He eivät osanneet puhua sitä, saati kirjoittaa. Patsas myös opetti ja välitti viestejä lukutaidottomille. Niinhän kuvat ovat tehneet ja tekevät yhä. Tärkeää on muistaa myös, että vaikka meille antiikin patsaat näyttäytyvät valkeina, ne eivät sitä olleet omana aikanaan. Patsaat maalattiin voimakkailla väreillä, samoin kuin ne oli maalattu myös Kreikassa.

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Antiikin kreikkalaiset kehittävät mosaiikkitekniikkaa tuodakseen estetiikan ja kauneuden sekä koristelun myös arjen tiloihin. Mosaiikki tekniikka on nähty enne kreikkalaisia jo Urin maalla ja sumereilla noin 3000 eKr. Kreikassa mosaiikeilla aloitetaan kattamaan maalattioita noin 500 eKr. Kreikkalaisilla ei vielä ollut niin suurta värikarttaa käytössään kuin myöhemmin Roomalaisilla. Sen sijana tekniikka heillä oli hyvin hallussa. Mosaiikkipalaset ovat tasaisen kokoisia. Yksinkertaisimmillaan kreikkalaiset mosaiikkimestarit käyttivät vain valkeaa ja mustaa kiveä, kuten tässä kuvassa. Kuvio on tehty geometrisella toistolla kehystämän talon lattian reunoja. Kuvio muodostuu kahdesta meanderista, jotka lomittuvat hienosti toisiinsa. Meanderi tarkoittaa paitsi mutkikasta jokea, myös symbolisesti hedelmällisyyttä. Joen varrella oli hedelmällistä maata. Tässä Meanderi on tehty ristikkäin vastaavan meanderi kuvion kanssa. Siten on saatu aikaan svastica tyyppinen kuvio (=hakaristi kuvio). Se on tässä toivottamassa hyvää talolle, hieman samaan tapaan kuin uudelle talolle viedään suolaa ja leipää, jotta ne eivät koskaan loppuisi. Meandereiden välissä on neliö, jonka sisällä on neljäkäs ja sen sisällä vielä aivan keskellä valkea yksi mosaiikkikivi. Neljäkäs viittaa kuolemattomuuteen. Kristinuskon levitessä siitä tulee Kristuksen haudan symboli. Siitähän siinäkin on kyse, kuolemattomuudesta. Neljäkkään keskellä oleva yksi valkea kivi näyttää viittaavan yhteyteen kahden maailman välillä. Se on kuin ikkuna tästä kuolevien maailmasta kuolemattomien maailmaan. Tässä kreikkalaisessa mosaiikkilattiassa näemme yhden historiallisen käyttötarkoituksen, joka taiteella on ollut. Se toimii maagisen taiteen tapaan: tuomassa hyvää ja maagista suojelua: hedelmällisyyttä sekä ikuisuutta taloon, jonka lattiassa kuvio on ollut.

Antiikin Egyptin ajalla taide kehittyy hienostuneeksi ja ilmaisuvoimaiseksi. Egyptiläisille on tyypillistä yhdistää reliefi eli kohokuva maalaukseen. Tässä kohokuvassa esitetään faaraoparia, joille palvelija tarjoilee. Kuninkaallinen peri istuu. Kuva kertoo paljon omasta ajastaan. Naiset olivat enemmän sisällä, miehet ulkona, Siitä johtuu, että miehet maalattiin tummemmalla värillä ja naiset vaaleammalla. Miehet olivat päivettyneempiä. Faaraolta on väri lohkeillut, joten hänellä on vain käsivarsi ja jalat tummemmat. Palvelija on mies ja hänessä on väri säilynyt hyvin. Faaraon puolisolla on peruukki päässään, faaraolla on vaatimaton, ei suuri rituaalitarkoitukseen tehty, faaraon päähine. Tässä vaatimattomassakin versiossa erottuu kaksi päähinettä punainen ja valkea. Egyptin alueella oli esihistoriallisella ajalla kaksi valtakuntaa: ylä ja ala -Egypti. Faaraot hallitsivat molempia alueita, siksi heillä oli kaksi hallitsijan päähinettä, molemmille valtakunnille omansa.

Egyptiläiset eivät vielä osaa lyhennyksen taitoa. Se vaikuttaa heidän tapaansa etsiä tarkastelukulmia kuvaamaansa. Esimerkiksi jalkaterän kuvaaminen edestäpäin ilman lyhennystä ei onnistu. Egyptiläinen kuvaakin aina jalkaterät sivulta. Samoin jalat on kuvattu molemmat. Se, että jalat ovat askeltamassa tai lomittain myös istujilla kertoo, että he ovat elossa. Jos jalat ovat aivan vierekkäin niin että sivulta näkyy vain yksi jalka toisen ollessa täysin sen takana, on merkki siitä, että kyseinen ihminen on jo kuollut. Hän ei ota enää askelta kohden tuonpuoleista. Jalkojen muoto ja tarkoitus tulee paremmin esiin sivulta kuvattaessa. Tilanne on päinvastainen kuvattaessa kehon keskiosaa ja olkapäitä. Ne kannattaa kuvata edestäpäin. Siten kehon malli, olkapäät ja molemmat kädet saadaan kuvaan mukaan. Niin tässä on tehty. Kasvot kuvataan profiiliin. Siten saadaan paremmin näkyviin nenä, leuan kaari ja kasvojen muoto yleensäkin. Silmää ei sen sijaan kannata kuvata sivulta, se ei näy siten kunnolla. Niinpä tarkoituksenmukaisuutta hakeva egyptiläinen laittaa silmän ohimolle ja kuvaa sen suoraan edestäpäin. Egyptiläinen taiteilija etsiessään tarkoituksenmukaisia muotioja tulee luoneeksi kattavasti kolmiulotteisen todellisuuden. Egyptiläiset teokset ovatkin kiinnostavia tutkimuksia tarkastelupisteistä ja kolmiulotteista maailmasta.

Patsaita ihminen alkoi tekemään tietojemme mukaan noin 35.000 vuotta sitten. Varhaisimmat patsaat ovat pienikokoisia. Ne kuvaavat maaäitiä. Maaäiti patsaita tehtiin paljon ja useissa kulttuureissa aina 11.000 vuotta e.Kr saakka. Varhainen ihminen ei ymmärtänyt juurikaan biologiasta. He näkivät lasten syntyvän. Samaan tapaan he näkivät, kuinka luonto joka kevät synnyttää kasvillisuuden uudelleen. On luonnollista, että he mielsivät maan kuin suuren äidin kohduksi. Maaäiti kultti on ollut laajalle levinnyt ja se inspiroi taiteilijoita tekemään pyhiin rituaaleihin ja ehkä myös suojelemaan ihmisiä maaäidin kuvia. Siten maaäiti saatiin konkreettiseksi, helpommin ymmärrettäväksi. Taiteen yksi tehtävistä on kautta aikain ollut juuri käsittämättömän materialisoiminen. Tässä maaäiti patsaassa näemme kuinka hedelmällisyyttä korostettiin kuvaamalla leveätä lantiota, paksuhkoja reisiä sekä lapsiaan ruokkivat rinnat. Taiteilija on huolehtinut tarkkaan myös patsaan esteettisistä arvoista käyttämällä värejä ja tekemällä naisen hahmon hiukset huolella.

Kommentit (4)

Nasu
3/4 | 

Mut eikö alushousut keksitty vasta 1800 lopulla?

Käyttäjä4564_0
Liittynyt15.2.2016
4/4 | 

Alushousuja alkoivat naiset kayttamaan yleisesti vasta 1800-luvulla. Ne varsinaisessa alushousumielessa kehiteltiin Kuningata Catarina de Medicille 1500-luvulla, mutta olivat harvojen ylellisyytta. Sen sijaan pikkuisia housuja, ei niinkaan alushousuina siis asun alla, mutta esim kylpemiseen, on ollut varhemmin. Roomanajalta on jopa mosaiikkeja, jpssa naisilla on bikinit, siis myos ylaosa kylpylassa. Nsmakinnovat ehka enemman pikkuhousut kuin alushousut ja naita on ollut. Naisilla on ollut kuukautisiakin aina, eika sen veren ihan jalkoja pitkin annettu valua.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

52-vuotias tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen ihmettelee ihmistä ja maailmaa. Eri viikonpäivinä on temoiltaan vaihetelevia kirjoituksia. Siten lukijoiden on helpompi löytää omat kiinnostuksen kohteensa. Teemat ovat seuraavat: symbolisunnuntai, taidetiistai, kuvan keskiviikko ja toisinaan persoonallinen perjantai. 

Blogiarkisto

2017
Joulukuu
2016

Kategoriat