Kirjoitukset avainsanalla vaatteet

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ - KAINO. Tarvitsinko vielä yhden Kaino-mekon? No kyllä! Luulin, etteivät kainottaret voisi keksiä sykähdyttävämpää kirjoneulekuosia kuin talvimalliston Peura, ja siksi hamstrasin Peura-neuleita syksyllä kaksi ja ostin vielä yhden alennusmyynnistäkin. Mutta sitten he julkaisivat kevätmallistonsa.

Rehevä Paratiisi-kuosi ryöppyää mekkojen ja tunikojen olalta helmaan hengästyttävän runsaana. Siinä on ruusuja, perhosia, kiinanruusuja, peikonlehtiä ja jotakin muuta, mitä en tunnista. Kolibrikukka ehkä? Ja ovatko nuo pienet pyöreät kastepisaroita vai mehiläisiä? Samapa se, pääasia, ettei viidakossa luikertele boa tai mamba. En muista nähneeni neuleissa ikinä mitään yhtä rehevää kuin tämä kuosi. Siitä valmistetaan myös takkeja, housuja, tuubihuiveja ja paitoja.

Väriyhdistelmät ovat ihania ja aika rohkeita. Kokeilin viime kesänä ensi kertaa vaatevärinä viileää ruohonvihreää ja tajusin, miten hyvin se minulle sopii. Niinpä nyt en epäröinyt yhtään valita kolmesta (!) sini-vihreä-yhdistelmästä kirkkainta, jossa ruohonvihreä on yhdistetty keskisiniseen.

Malliston kahden mekon leikkaukset ovat uusia. Kevyesti kellohelmaisessa mekossa myös lyhyet hihat ovat kellotetut. Suorahko puuvillamekko on saanut mukavat, leveät puhvihihat, jotka päättyvät kokoavaan kaitaleeseen.

Vajaamittaiset puhvihihat ovat tietyssä iässä just hyvät: allit saa piiloon ilman villatakkia tai muuta pakollista irtohihaa. Tämä mekko on myös aiempia vähän pidempi, 105 cm olalta helmaan. Siitäkin moni varmasti tykkää.

Minäkin tilasin pitkän mekon, vaikka tiesin, että samaa mallia saa myös 10 cm lyhyempänä tunikana. En sitten kuitenkaan viihtynyt polvipituisessa vaatteessa. Rohkeana tyttönä heitin sen saksalaiseen pesukoneeseen 60 asteeseen ja 1200 kierroksen linkoukseen - temppu, jota ei missään tapauksessa kannata toistaa kotona! Se on nimittäin varma tapa pilata rakkaudella valmistettu, ihanan pehmeä puuvillaneule.

Mekko tuli koneesta ulos 7 senttiä lyhyempänä ja myös leveydestä hivenen kutistuneena. Minun mielestäni se on nyt itse asiassa oikein hyvä, koska tykkään vähän krouvimmasta ja napakammasta, mutta Kainon väki vaikutti hämmentyneeltä, kun kerroin tempustani.

Miksen tilannut alun perinkin tunikaa, jos halusin lyhyen mekon? Hyvä kysymys. Heillä on tänä keväänä ensi kertaa tarjolla sekä mekko- että tunikaversiot kahdesta mallista ja yhteensä 88 eri mekko- ja tunikavariaatiota eli enemmän kuin koskaan ennen. Ja minä en käyttänyt tätä hyväkseni, vaan tilasin mekon ja runtelin siitä tunikan.

He olisivat mielihyvin tehneet minulle jopa mittojen mukaan juuri sen pituisen mekon kuin olisin halunnut, ja saman palvelun saavat kaikki muutkin, kun ostavat mekkonsa paikan päältä Köyliön Kaino-kaupasta.

Kainottaret haluaisivat, että kaikkien Kaino-neuleet säilyisivät oikean kokoisina ja yhtä ihanina pesusta toiseen. Yhtä pesuohjetta, joka pätisi aivan jokaiseen vaatteeseen ja kaikissa tilanteissa, on kuitenkin vaikea antaa.

Villan ominaisuuksiin kuuluu tunnetusti huopuminen ja luomupuuvilla taas voi kutistua tai venyä, jos se pestään väärin. Lisäksi pesukoneissa ja niiden pesuohjelmissa on isoja eroja. Mikä toimii yhdessä koneessa, ei välttämättä onnistu toisessa. Sekin vaikuttaa, peseekö vaatteet täydessä vai tyhjemmässä koneessa. Ja pesuaineet sitten - tietysti niilläkin on väliä.

Yleispätevin pesuohje Kainon neuleille on villapesu tai hienopesu ja matalat linkouskierrokset. Niin minäkin mekkoni yleensä pesen. Ylipäätään en pese niitä joka välissä, vaan etenkin villamekkoja vain tuuletan, kuten Kainon ohjeissa lukee. Näitä vaatteita ei tarvitse olla koko ajan huoltamassa. Silitysrautakin pääsee lomalle.

Täsmällisimmät pesuohjeet saa Kainon omasta kaupasta suusanallisesti ostoksen yhteydessä. Erehdyksiä voi silti sattua tarkimmallekin. Heitin Peura-tunikani vahingossa kirjopyykin sekaan sillä seurauksella, että se kutistui. Siitähän minä sen  mekonlyhennysideankin sain.

Jos nyt ihan rehellinen olen niin mekosta tuli pesukoneessa liiankin lyhyt, joten aion seuraavan pesun jälkeen venyttää sitä kosteana kolmisen senttiä. Kaikki tämä vaiva on kuitenkin turhaa, jos hankkii alun perinkin sopivan pituisen mekon ja pesee sen hellävaraisesti. Niin että älkää te tehkö niin kuin minä tein, vaan tehkää te niin kuin minä sanon (yksi isäni lempisanonnoista).

Muutenkaan ei kaikki mennyt kuten Strömsössä, kun tätä postausta valmistelin. Kuvat otettiin pakkaspäivänä tuuletusparvekkeella, kun läheinen luonto ei varsinaisesti tarjonnut parastaan. Onneksi sain Kainosta pari parempaa kuvaa, jotta näette, miltä mekot näyttävät sitten kesällä.

Kenkävalintakin oli kuvista päätellen huono. Heitin uudet, pehmeät sandaalit jalkaan katsomatta peiliin. No, varmaan kuva vastaa todellisuutta kesäkuukausina, koska nuo supermukavat Gaborin kengät tulevat todennäköisesti yhtä kovaan käyttöön kuin mekkokin. 

Mahtavaa, että se on ihan kohta.Kesä.

p.s. Kainon verkkokauppaan pääset tästä.

Kainon neuleiden hoito-ohjeet ja tietoa materiaaleista löytyy täältä.

Kainolla on myös jälleenmyyjiä kautta maan.

--

Päivän kuvat: Kevätmalliston Kaino-mekkoja. Kuosit ovat nimeltään Paratiisi ja Kolibri. Pitkähihainen mekko on Aino ja lyhythihainen Helene, ja molempia valmistetaan sekä mekkona että tunikana.

Kommentit (2)

Anonyymi
1/2 | 

Hei! Näytät todella hyvältä tuossa Kainon mekossa! Kiitos tiedosta, että vihreä on viileä- se sopii upeasti sinulle, joka olet mielestäni kesätyyppi väritykseltäsi, kuten olen itsekin :). Nyt mietin, pitäiskö itsekin ostaa tuo tunikana. Luulin vihreää räikeäksi, mutta sinun kuvissasi se näyttää todella hienolta :).

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Hei,  kiitos viestistä! Olen tosiaan värityypiltäni pehmeä kesä, jolle sopivat parhaiten viileät, murretut sävyt. Olen itsekin pitänyt monia vihreän sävyjä liian räikeinä ja käyttänyt lähinnä jadea ja toisaalta sammalen ja khakin sävyjä. Tosiasiassa pehmeän kesän  värikartta on täynnä voimakkaita vihreitä: turkoosia, petroolia, smaragdia, viileää ruohonvihreää, minttua. Annoin viime kesänä puolison valita minulle puseron värin, ja hänen valintansa oli samanainen smaragditurkoosi kuin tässä Kainon mekossa. Se sopi niin hyvin, että uskalsin tilata mekonkin. Tilaa ihmeessä, tuskin kadut, jos olet samaa värityyppiä kuin minä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Identiteettityöni on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että vuodet hehkeänä ja hoikkana, urheilullisena blondina tuntuvat kuin unelta ja sen aikaisissa kuvissa keekoileva henkilö vieraalta. Kyllähän tämä oma hiusväri on paljon parempi. Tulee tietysti paljon halvemmaksikin, kun ei tarvitse vaalentaa hiuksia kampaajalla. Raidathan minulla on aina ollut omasta takaa.

Oman värin palautusprojekti vei kaikkiaan vajaat kaksi vuotta. Hiuksissani on mielestäni nyt kauttaaltaan hivenen teräksenharmaata hohdetta, mutta on ollut yllätys, miten vähän varsinaista harmaata vielä on. Ohimoilla on hieman vaaleaa, siinä kaikki. En koe tarvetta peittää sitä värillä. Luomuna mennään.

Ehkä hieman pidemmäksi taas kasvatan, että hiukset saa paremmin kiinni, mutta olen aika tyytyväinen tähän polkkaankin. Se tuntuu vaihteeksi tosi helppohoitoiselta. Ei mene takkuun eikä tarvitse lotrata niin paljon hoitoaineiden kanssa. Pitkät hiukset nielivät litroittain Repair Rescueta.

Mitä kokooni tulee niin alan hyväksyä, että juuri tämä on tässä iässä ja elämäntilanteessa oikea kokoni.

Laihduttajia neuvotaan joskus syömään ennen laihdutuksen aloittamista jonkin aikaa mahdollisimman luonnollisesti eli sen verran kuin tekee mieli, jotta nähdään, mihin paino luonnollisesti asettuu. Vasta sen jälkeen asetetaan painotavoite.

Tällä liikunnalla ja ruokailulla painoni asettui luonnollisesti 83 kiloon, jossa se on pysynyt nyt jo melkein vuoden. Painoindeksini on 29,4 eli ylipainon ja lihavuuden rajalla.

Lääkärini mukaan voisin todennäköisesti paremmin, jos laihduttaisin muutaman kilon. Voi olla, että sen vielä teenkin, mutta ensin haluan hoitaa muutaman muun asian kuntoon. Unirytmin vakiinnuttamisessa olen jo aika pitkällä. Huonosti nukkuvan laihduttamisesta ei tunnetusti tule muuta kuin paha mieli.

Juuri tämä koko (kaikkea 44:n ja 48:n väliltä) on siitäkin mukava, että minulle sopivat monien normaalikokoisten naisten vaatemallistojen isoimmat vaatteet, mutta myös plus-kokoisten mallistojen pienimmät vaatteet. Koen, että valinnan varaa on paljon.

Kokoni hyväksymisen merkiksi olen hankkinut entistä väljemmin istuvia vaatteita. Miksi kiusaisin itseäni kiristävillä kuteilla, kun joka tapauksessa peilistä näkyy vähintään XL-koon leidi? Neuleita ja etenkin neulemekkoja käytän edelleen tyköistuvinakin, ne kun eivät kiristä.

Uusimmat vaatteeni eivät edes pyri hoikentavaan vaikutelmaan. Tämäkin valkoinen paita on reilusti iso: lepakkohihat korostavat vaatteen leveyttä, ja on se ylipitkäkin. Takaosan laskos on hauskasti tavallista alempana. Kangas on rypistettyä sataprosenttista puuvillaa.

Jakku taas on yläosasta kyllä sirohko, mutta levenee peittämään vatsan, takapuolen ja reisien yläosan. Sen leikkaus on mainio: takaa hieman pidempi ja edestä kevennetty. Pituus on täsmälleen minulle sopiva eikä värikään aivan huono, vaikka pidän enemmän murretummista sävyistä. Jakku on vuoriton, mistä miinus, mutta toisaalta juuri vuorittomuuden takia se on kätevä tavallisen bleiserin ja villatakin välimuoto.

Ajattelin aikaisemmin, että koska työskentelen mielikuva-alalla, minun pitää näyttää niin nuorekkaalta kuin suinkin. En ole enää vähään aikaan ajatellut niin. Myös kokeneita tekijöitä tarvitaan eikä haittaa, vaikka kokemus näkyy myös päältä.

Ihmisiin saa joskus jopa paremman kontaktin, kun näyttää tavalliselta, ylipainoiselta keski-ikäiseltä naiselta eikä miltään viulunkielen kireältä viestintäkonsultilta, vaikka tuo titteli lukeekin käyntikortissa.

Yhden nuoruuden merkin ottaisin mielelläni: valkoiset hampaat. Hammasluuni ei ollut valkoista nuorenakaan, mutta kyllä se aika ikävältä näyttää, kun hymy paljasta suussa lähinnä tumman aukon. Siksi en julkaise blogissakaan kovin paljon hammasnaurukuvia. Valkaisemaan en rupea, koska kiilteeni on muutenkin kulunutta ja paikkoja paljon.

Ikäännyn myös sikäli luomuna, etten käytä hormonikorvaushoitoa. Voi olla, että sain osan jännevaivoistani juuri sen takia, mutta en enää jaksa harmitella sitäkään. Kaikki on ihan hyvin, kun en vain kuvittele olevani kaikkivoipa ja riehaannu kävelemään liikaa. Minulle tuli rajoja vastaan ehkä vähän nuorempana kuin monilla, mutta paljon huonomminkin voisi olla.

--

Päivän kuvat: Paidan ja bukleejakun merkki on Masai. Kaulaan kiedoin pikkukirjavan mekkoni silkkivyön. Harmittaa, etten asetellut sitä kuviin hieman huolellisemmin eli huolettomammin. Pitikö niiden päiden noin tasan olla? Jakkuakin olisi voinut hieman ryhdistää vetämällä olkasaumat oikeille paikoilleen. Stailausta pitää vielä hieman harjoitella.

Kommentit (4)

Pelmis
1/4 | 

Luonnolisen kaunis nainenhan sinä oletkin. Mitä vatsaa tai peppua sinä muka peität? Ei tarvita mitään vippaskonsteja tai ns parannuksia. Ainakin minulle kelpaa.

PIPSA-MUMMI
2/4 | 

Ihanaa sunnuntaita täältä Espanjasta:) Kuvittelen olevani ns. normaali (mitä ikinä se onkaan), mutta avattuani sun blogin täällä kaiken kaaoksen keskellä (täytän hoito- yms. testamentteja) tajusin paljon uusia, voimaa antavia ajatuksia! Kiitän ja liitän blogisi "suosikkeihini":)))) Elämäni ehtoopuolella olen, mutta asenteeni monista sairauksistani huolimatta kohtalaisen positiivinen ja blogi-juttusi antaa lisää voimia toimia edelleen! Kiitän sydämestäni lukien ILOLLA kuulumisiasi<3

Jaana S
3/4 | 

Uusi tukka on tosi hyvä! Sopii sinulle hienosti.

Kun tarvitsin kutimen jänneleikkauksen jälkeistä sairauslomaa varten, valitsin tahallani vaikean mallin. Ajattelin, että olisipa käsille ja aivoille jotakin askarreltavaa, kun takapuoli pakottaisi olemaan paikoillaan. Sikäli mallin valinta osuikin oikeaan, että tarvitsin pitsineulemallia varten ruutupiirrosta käytännössä ihan loppuun asti. Television katsominen kutoessa ei oikein luonnistunut. Tähän piti keskittyä, tai tuli virheitä.

Ja tulihan niitä virheitä, vaikka keskityinkin. Ei niitä tosin enää valmiista vaatteesta huomaa. Paitsi sen, että neuleen liepeistä tuli liian pitkät ja koko neuleesta hieman tasapainottoman näköinen.

Tämä Drops-lankavalmistajan pitsimalli on ensimmäinen yhtenä kappaleena etuhelmasta hartioiden yli toiseen etuhelmaan kudottava neuleeni. Tajusin, että vasemmasta ja oikeasta puolesta pitää saada kerralla symmetriset, joten oikean hihan aukko oli aloitettava siten, että vasemman hihan aukko olisi mahdollista lopettaa samasta kuvion kohdasta. En voinut luottaa ohjeen senttimääriin, koska käsialani oli löysempää kuin ohjeessa, vaikka vaihdoin puikotkin numeroa pienempiin (viitosten sijasta kudoin nelosilla). Minun piti siis tältä osin suunnitella neule itse.

Tyhmää kyllä, en katsonut mallia valokuvasta, joten menin yhden kuviomallikerran verran harhaan. Olisi pitänyt tehdä vain neljä sydänkuviota kumpaankin kylkeen (4 kuviota oikeaan kylkeen, sitten selkäosaa varten 4 mallikertaa ja sitten 4 kuviota vasenta kylkeä varten) Koska tein liikaa (5-4-5), neule roikkuu hassusti. Roikkuu se kyllä mallikuvassakin. Kuten huomaatte, kokosin väljyyttä taakse hakaneulan avulla.

Sikäli osui kutakuinkin oikeaan, että sain kaikki neljä pitsineuletta päättymään lähes kerrokselleen samasta kohdasta kuin ne alkoivat. Näin vasen ja oikea alareuna ovat edestä katsottuna (lähes) symmetriset. Se ei ollut ollenkaan itsestään selvää, kun pitsimalleissa oli eri määrät kerroksia.

Sain neuleen sairauslomalla hyvään vauhtiin, ja urakoin sitä myöhemmin lomamatkalla Aurinkorannikolla, kun olin keuhkokuumeessa. En tehnyt 10 päivään muuta kuin nukuin, luin Stalinin tyttären muistelmia ja kudoin. Ja tietysti yskin.

Sen jälkeen kudin jäikin melkein puoleksi vuodeksi syrjään, ja tartuin siihen toden teolla uudelleen vasta putkiremontin jälkeen viime elokuussa. En yhtään tykkää keskeneräisinä roikkuvista töistä, ja iltojen viiletessä oli syntynyt myös tarvetta kotinutulle. Lämmitystäkin säädettiin remontin jälkeen niin, että meillä on jatkuvasti monta astetta kylmempää kuin ennen.

Vaikka pitsimalli on mielestäni oikein kaunis ja olisin mielelläni vähän rehennellyt sillä, en voi kuvitella käyttäväni sitä töissä, eikä se mahdu kunnolla takin alle. Käytän sitä kuitenkin kotona melkein joka päivä. Se on jo nyppyyntynytkin hihoista ja kainaloista. Neuleen alla on kuvassa toinen arkisuosikki,  Talvikki-mekko Kainon viime talven mallistosta.

Alpakka- ja silkkimohairlankojen yhdistelmä on nerokas. Alpakkalangasta tulee sellaisenaan kevyttä, mutta kovahkoa, kuivaa ja kestävää neulepintaa, mutta mohair antaa neuleelle pehmeyttä ja silkki ylellistä tuntua. Mohair tosin myös aiheuttaa nyppyyntymisen. Neule on paksuhko ja erittäin lämmin.

Valitsin vihreähkön alpakkalangan ja sinisen mohairlangan, joiden yhdistelmä tuottaa meleerattua pintaa. Olisin kyllä varmaan ottanut lähempänä toisiaan olevat värit, jos sopivat langat olisi ollut tarjolla. Yhdistelmästä sain kuitenkin juuri sen murretun sinisen/turkoosin sävyn, jota ajoin takaa.

Pidän alpakan ja mohairin yhdistelmästä niin paljon, että päätin heti tämän neuleen valmistuttua tehdä myös takin alle mahtuvan, hieman perinteisemmän ja helpomman neuletakin samoista lankalaaduista. Tilaamani alpakkalanka oli kuitenkin lopussa tehtaalta, enkä ehtinyt saada lankoja ennen tämän talven valohoitomatkaa. Hätäpäissäni ostin matkaneuleeksi toiset langat.

Nyt minulla on siis kaksi uutta neuletta tulossa ja toinen niistä jo hyvässä vauhdissa.

--

Päivän kuvat: Pitsineule tekeillä.

Kommentit (3)

Käyttäjä4724
Liittynyt11.2.2018
1/3 | 

Vekkihame ja kuviopusero pikkutytölleni ohuesta langasta. Kuvio piti sovittaa ohuelle langalle paksusta ohjeesta...

Vierailija
2/3 | 

Puuvillalangasta pitsineulemekko kesäksi ja talveksi Nallelangasta myös pitsineulemekko.

Maija
Liittynyt15.10.2015
3/3 | 

Yllä olevat kommentit vastaavat et-lehden Facebook-sivuilla esitettyyn kysymykseen: "Minkä suuritoisen neuleen sinä olet neulonut?".  Minä en sitä kysynyt, mutta olisin voinut kysyä, joten kiitos vastauksista!  :)

Matkalle pakkaaminen on vaatevaraston koetinkivi. Viimeistään silloin paljastuu, onko komerossa kunnollinen peruspuvusto vai yksittäisiä kivoja vaatteita, jotka eivät sovi yhteen.

Tajusin tätä postausta tehdessäni, ettei minulla todellakaan ollut peruspuvustoa. Olin haalinut niin innokkaasti tummansinistä ja mustaa, että olin unohtanut vaatevarastoni toisen perinteisen peruspilarin, kitti/beige/vanilja-akselin. Lisäksi minulta puuttuivat aksentit eli neutraaleja perusvärejä täydentävät värikkäämmät vaatteet. Kaipasin lempiväriäni vihreää.

Vaikka olin jo käyttänyt tuhottoman paljon rahaa vaatteisiin, päätin, että investoin niihin vielä veronpalautukseni verran. Garderobini olisi palautettava raiteilleen.

Päätin ensin hankkia vaaleat, mieluiten kitinväriset housut. Koska tein päätökseni keskellä yötä ja koska oli marraskuu, tuntui luontevalta katsoa, mitä nettikaupoista löytyisi. Kuka nyt kivijalassa vaaleita housuja pitäisi valikoimassa keskellä talvea, ainakaan minun koossani?

En ollut koskaan ostanut mitään tanskalaisen Masain nettikaupasta. Pidän Masain laadusta ja hyvistä materiaaleista, mutta vierastan pitkiä, epämääräisesti kuvioituja ja välillä  aika kummallisen värisiä kauhtanoita. Lisäksi ne ovat kalliita verrattuna vaikkapa Bodenin vaatteisiin.

Mutta kun halusin ne housut. Niiden pohjaväri oli kitti, ja lisäksi niissä oli haaleita, vihreitä kukkakuvioita ja melkein kasmirmaisia kiemuroita. Spot on! Eivät valitettavasti yksiväriset, mutta muuten ihanat.

Seuraavaksi silmäni osui pre-spring-malliston kauniin vihreään bukleejakkuun. Vaate on vuoriton ja muistuttaa enemmän villatakkia kuin perinteistä bleiseriä. Mutta eihän se ole vika. Tuumasin, että tässä olisi moniin tilanteisiin sopiva jakku, jota voisin käyttää keväällä ja kesällä töissä. Tykkään bukleesta, ja väri houkutteli.

Masain nettisivuilla näytetään paljon vaatteiden yhdistelyä, mikä johtaa helposti lisämyyntiin. Havaitsin, että vaaleansininen, A-linjainen paita sopisi yllättävä hyvin yhteen vihreän jakun kanssa. Vaaleansininen ja vihreä - siinäpä epätavallinen yhdistelmä juuri minun makuuni. Eikun kärryyn vaan! Olihan sentään yö ja defenssit alhaalla.

Paidan väri osoittautui luonnossa erittäin kauniiksi, mutta rypytetystä kankaasta en ole kovin innoissani. Se näyttää silitettynäkin epäsiistiltä ja rypistyy nopeasti lisää. Ymmärrän, että siinä on tarkoituksena nimenomaan rikkoa liikaa virallisutta, mutta rajansa kaikella. Paidan helmaan tilaa luova kaistale on kylläkin hauska yksityiskohta. Useimmissa Masain vaatteissa on jokin samantapainen leikkauksella luotu juju. Jakussakin on helmassa läppiä, joita ei nettikaupan kuvista kovin hyvin erota.

Pakkasin 13 päivän matkalle näin:

Sain vaatteet kaksi päivää ennen matkaa. En ollut ajatellut ottaa niitä mukaan, mutta muutin sujuvasti mieleni, kun yhdistelin niitä peilin edessä vanhojen vaatteideni kanssa. Olikin yllättävän helppoa koota matkapuvusto niiden ympärille.

Täydellisen matkapuvuston koostumus riippuu tietysti kohteesta ja sen ilmastosta sekä siitä, mitä siellä aikoo tehdä. Minä vain vetelehdin ja vähän kävelen ympäriinsä, joten ihan tavalliset vaatteet riittävät. Liikuntavaatteita tai retkeilyvarusteita minulla ei nykyään edes ole.

En myöskään mene oma-aloitteisesti minnekään, missä on kuuma tai kylmä, joten kokoan matkapuvustoni suunnilleen samoin riippumatta kohteesta. Eroa tulee vain siitä, aiotaanko reissussa juhlia tai käydä gourmet-tason ruokapaikoissa vai ei.

Nyt ei ollut tarvetta pikkumustalle tai juhlamekolle, joten pakkasin 13 päivän matkalle näin:

Housuja otin mukaan vain yhdet, tai oikeastaan neljät: nuo uudet vaaleat housut ja niiden lisäksi tummansiniset Kaino-leggingsit ja kahdet bambukalsarit. Perillä käytin vaaleita housuja kaikilla pidemmillä retkillä, leggingsejä esimerkiksi kauppareissuilla neuletunikan tai -mekon kanssa ja kalsareita hotellilla. Mietin pakatessa, tarvitsisiko lisäksi siniset farkut, mutta onneksi en ottanut, koska en yhtään olisi tarvinnut. Puolihametta harkitsin myös, mutta viileän sään takia sillä ei olisi ollut käyttöä.

Paitoja käytin jakun alla ja sellaisenaan. Minulla oli kaikkiaan viisi kankaista paitapuseroa tai paitaa: valkoinen, vaaleansininen ja vihreäkuvioinen sekä kaksi hihatonta valkoista. Kaksi niistä jäi käyttämättä.

Pitkän Rosemunde-topin pakkasin, koska arvelin, että paitapuseroni ovat hivenen liian lyhyitä. Niin ne olivatkin, etenkin se uusi sininen, mutta alle puettu toppi ei parantanut tilannetta. Se oli liiankin pitkä ja korosti hassun näköisesti takapuolta. Huomasin tämän valokuvista - peilin edessä yhdistelmä oli näyttänyt ihan hyvältä. Minulla oli myös kaksi pehmeää bambutoppia, joita käytin paitojen ja villatakin alla.

Siniturkoosi Talvikki-neulemekko oli matkan käytetyin vaate, koska se oli oloasuni hotellilla. Sinistä Lehtokielo-mekkoa käytin sinä yhtenä päivänä, kun oli niin lämmin, että ulkona tarkeni paljain säärin ja käsivarsin. Se toimitti myös siistimmän vaatteen virkaa.

Vihreä jakku osoittautui hyvin käyttökelpoiseksi. Se oli päällysvaatteeni kaikilla päiväretkillä. Iltaretkillä vaihdoin sen pari kertaa beigeen kevyttoppatakkiin, koska sää oli tuulinen ja viileä. Harmaata merinovillatakkia käytin pääasiassa hotellilla yöpaidan parina. Ulos mennessä yhdistin villatakin siniseen neulemekkoon.

Lyhyen kevyttoppatakin lisäksi minulla oli mukana polvipituinen, suoralinjainen trenssi. Meno- ja paluumatkalla Suomessa käytin niitä päällekkäin ja tarkenin oikein hyvin. Tätä yhdistelmää käytän toistekin.

Muistan matkoja, joille olen pakannut mukaan kymmenkunta t-paitaa. Nyt minulla oli yksi, ja sekin jäi käyttämättä. Kun nyhjää paljon hotellilla, ei tunnu tarpeelliselta vaihtaa koko ajan vaatteita. Sääkin tietysti vaikuttaa: nyt en muista, että olisi tullut kertaakaan hiki.

Veikkaan, että pakkaan nämä samat vaatteet seuraavallekin matkalle, joka on tiedossa keväämmällä. Toivon kyllä, etten silloin näytä yhtä väsyneeltä kuin yllä olevassa kuvassa. Hiuksetkin saisivat olla paremmin, oi minua turhamaista! Heti kuvat nähtyäni varasin ajan kampaajalle ja leikkautin polkan.

Toimivan matkapuvuston kaava on joka tapauksessa löytynyt: 1 housut, 2-3 leggingsit tai kalsarit, 3 paitaa, 2-3 toppia, 1 neuletunika/mekko pidemmin hihoin, 1 lyhythihainen mekko, 1 jakku, 1 neuletakki, 1-2 päällystakkia vuodenajasta riippuen. Aktiivisemmalle liikkujalle lisäksi tekniset tai retkeilyhousut ja 2-3 t-paitaa sekä lämpimämpään ilmastoon sortsit ja hame.

--

Päivän kuva: Matkapuvustoni värejä ja kuoseja. Vihreäkuvioinen paita näytti juuri sen verran hipahtavalta housujen kanssa, että yhdistelmä jäi käyttämättä. Paita sopii loistavasti vihreän jakun kanssa, mutta housut saavat mieluummin olla yksiväriset.

Kommentit (2)

#pii
1/2 | 

Jakku on todella kaunis! Sopii sinulle. Jakku on yksinkertainen, silti tyylikäs ja kaunis. Hyvä ostos!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Kiitos, niin minustakin! Eläväpintainen kangas sopii yksinkertaiseen malliin hyvin.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016