Kirjoitukset avainsanalla vaatteet

Aloitin tämän neuleen viime elokuussa. Tavoitteena oli paksu ja lämmin, mutta kevyt neuletakki, joka mahtuisi ulkotakin alle toisin kuin tämä kotivaatteeksi päätynyt taidonnäyte. Käytin samoja Drops Designin lankoja kuin siniseen neuleeseen. Toinen langoista on alpakkaa ja toinen 75 prosenttia mohairia ja 25 prosenttia silkkiä, eli lampaanvillaa tämä takki ei ole nähnytkään.

Väriksi valitsin tällä kertaa rauhallisen beigen, jossa pitsikuvio erottuisi kauniisti. Ajattelin myös sini-beigeä peruspuvustoani, josta puuttui nimenomaan beige neuletakki.

Neulemalli on tämä Dropsin Majestic. En kuitenkaan innostunut alkuperäisistä rullareunuksista, vaan vaihdoin ne samanlaisiksi leveiksi reunuksiksi kuin sinisessä neuleessani.

Siksakilta tai kuusiaidalta näyttävä mallineule on superhelppo kutoa. Oikealla puolella toistetaan vain kahta erilaista kerrosta, ja nurja puoli kudotaan aina nurjaa. Mallikerran leveys on vain seitsemän silmukkaa. Tätä pystyi hyvin kutomaan tv-sarjoja katsoessakin.

Kudoin kolmosen puikoilla, kun ohjeessa suositeltiin numeroa 5. Käsialani on niin löysää, että käytän melkein aina pienempiä puikkoja kuin ohjeessa, mutta tällä kertaa en harkinnut asiaa kunnolla vaan tartuin puikkoihin, jotka sattuivat olemaan esillä. Muistin väärin, että ne olivat samat kuin sinistä neuletta tehdessäni. Tosiasiassa kudoin sen nelosen puikoilla ja ne olisivat olleet oikeat puikot tälläkin kertaa.

Liian pienillä puikoilla neuleesta tuli kyllä erittäinkin kaunista, mutta vaatteesta tuli hivenen pienempi kuin olin ajatellut. Takakappale vaikuttaa oikean kokoiselta, mutta neuleen etureunat olisivat saaneet tulla sentin pari lähemmäs toisiaan. Hyvältä se tosin näinkin näyttää.

Kauneinta tässä mallissa ovat hihat, jotka ovat tavallista pidemmät ja päättyvät leveään pitsineulereunukseen. Koska minulla on lyhyet kädet, kudoin ensin toisen hihan valmiiksi, yhdistin sitten neuleen kappaleet ja sovitin hihat. Kuten arvelinkin, valmis hiha oli pari senttiä liian pitkä. Lisäksi se oli kyynärpään kohdalta turhan kapea. Purin hihan kuvioneuleeseen saakka ja kudoin uudestaan tekemällä lisäykset aikaisemmin, jolloin sain kappaleeseen lisää leveyttä. Toisen hihan tein samanlaiseksi. Purkaminen ei viivästyttänyt neuleen valmistumista kuin päivällä, koska hihan sileä neule oli nopea kutoa.

Kuvioneuleessa tein virheen vain pari kertaa. En korjannut niitä, koska minun mielestäni käsityöhön kuuluvat pienet virheet. Mittavirheet sen sijaan harmittavat. Välillä on valmis neule jäänyt kaappiinkin, kun se on ollut liian lyhyt tai malliltaan epäpukeva.

Kuvia varten yhdistin neuleen kirjailtuun minihameeseen, jonka hankin parilla kympillä Bodenin alennusmyynnistä syksyllä. Puserona on maitokahvin värinen viskoosikreppitoppi Masain mallistosta. Kengät ovat Mephiston ballerinat.

Vappuasun tästä tekevät vaaleat värit ja varautuminen vaihtelevaan säähän. En ole pitkään aikaan viettänyt vappua mitenkään, mutta silloin, kun niin tein (opiskeluaikana lähinnä), pukeuduin kesän alkamisen merkiksi usein osittain tai kokonaan valkoiseen.

Minulla on tällainen paksu neule aina käden ulottuvilla kesälläkin, koska lämmönsäätelyni on aika surkea. Jos on vähänkin vetoa tai muuten viileää, minun tulee helposti kylmä. Toisaalta tuskastun vielä pahemmin, jos lämpötila kohoaa hetkeksikin yli 26:n. Saan siis olla koko ajan lisäämässä ja vähentämässä vaatetta. Tällainen helposti puettava ja riisuttava neule on kätevä vetää kotioloissa vaikka pellavasortsien ja t-paidan päälle.

--

Päivän kuvat: Neulepinta näyttää paljon monimutkaisemmalta kutoa kuin mitä se on. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En ole mustasukkainen. Olen kukkasukkainen! Uusissa nilkkasukissani on ruusunnuppuja, hanhenmunia, isoja pioneja ja värikkäitä pilkkuja. Niissä on kauniit, lempeät värit ja ne on valmistettu bambulangasta.

Nimittäin kun peruspuvusto oli hankittu, oli aika panna kuntoon myös sukka- ja alusvaateasiat.

Joku saattaa mustaa, että toin Tallinnan Telliskivestä matkamuistoksi rasiallisen kuvioinniltaan japanilaisvaikutteisia, Thought-merkkisiä bambusukkia. Paksuja, pehmeitä sukkia on niin mukava käyttää, etten ole sen jälkeen juuri muita jalkaani vetänyt.

Olen ollut sukkien suhteen jo pidempään nirso. Minulle eivät ole vuosikymmeniin kelvanneet tavalliset, yksiväriset nilkkasukat. Vähintään raitoja tai pilkkuja on pitänyt olla. Ensimmäiset kukkasukkani löysin Gudrun Sjödeniltä, jolla on edelleen silloin tällöin valikoimassa kivoja jakardikuoseja. Ei ekopuuvillakaan huono materiaali ole, vaikka bambu on käytössä miellyttävämpi.

Pitkään tilasin sukkani englantilaisesta Bodenin nettikaupasta, mutta minusta alkoi jo pari vuotta sitten tuntua, että niiden laatu oli heikentynyt eivätkä värit enää sopineet yhteen minkään kanssa.

Olen pitänyt silmällä myös ruotsalaista merkkiä, joka väittää sukkiensa olevan onnellisia. Ne ovat kyllä värikkäitä, mutta neonväriset hymiökuviot eivät oikein ole minun juttuni. En minä sellaisia.

Kaikeksi onneksi myös Thoughtilla on nettikauppa. Brexitin pelossa tilasin peräti yhdeksän paria bambusukkia, ettei tarvitse ihan heti ruveta miettimään uusintaostosta. Eihän sitä tiedä, mitä tullia ja alvia niistä kohta joutuu maksamaan myyntihinnan ja kuljetuksen lisäksi.

Nyt saan aamuisin valita kukista, hanhista ja pilkuista. Oi onnea!

Alan ymmärtää mummoja, joiden jäämistöstä löytyy kymmenittäin käyttämättömiä kerrastoja.

Suuri alushousujahtini päättyi vuonna 2016 saumattomiin Sloggi-pikkuhousuihin. Hankin niitä paksun nivaskan ja hyvä niin, koska takareisileikkauksen jälkeen en pystynyt käyttämään mitään, missä on sauma. Nämä pikkarit kestivät kuitenkin käyttökunnossa vain vajaat pari vuotta, enkä voinut ostaa uusia lörpähtäneiden tilalle, koska niiden valmistaminen oli lopetettu.

Jouduin aloittamaan jahdin uudelleen. Hankin viime vuonna kaikkiaan parikymmentä pikkuhousumallia kokeiluun kivijalka- ja nettikaupoista. Oli lahkeellista, hipsteriä ja korkealle uurrettua, niin puuvillaa kuin mikrokuituakin, mutta mikään malli ei tuntunut siltä kuin pitää eli ei miltään. Kalleimpia, 40-50 euroa maksavia en edes kokeillut, koska en ole valmis sijoittamaan sellaisia summia alushousuihin.

Saksalainen Ulla Popken kutsuu toimistopikkareiksi (büroslips) puuvillapöksyjä, joiden alareuna on takana ja sivulla kokonaan joustavaa pitsiä, ja edessä on reisille tilaa antava leikkaus. Niitä on usein Lorellassa myynnnissä paria väriä (paitsi juuri nyt) ja Popkenin omassa nettikaupassa muutama väri lisää. Metsästys päättyi, kun tilasin näitä kaksi numeroa tavallista vaatekokoani isompina.

Onpa hyvä, että edes joku on tajunnut, miten kiristämättömiä alushousuja tehdään. Minun tuurillani näiden valmistus lopetetaan piakkoin. Alan ymmärtää mummoja, joiden jäämistöstä löytyy kymmenittäin käyttämättömiä kerrastoja.

Koin oloni ahdistavaksi tiukassa haarniskassa, sillä materiaalit olivat liian kovia ja toppaukset joustamattomia.

Rintaliivien kanssa oli melkein sama ongelma kuin alushousujen. Olin lihonut, eikä vakiomerkkiäni valmistettu riittävän isossa koossa. Vuonna 2016 ratkaisin asian käväisemällä alusasujen erikoisliikkeessä. Tein ostoksia kahdelta merkiltä ja olin aluksi tyytyväinen, mutta vähitellen aloin kaivata lisää mukavuutta. Koin oloni ahdistavaksi tiukassa haarniskassa, sillä materiaalit olivat liian kovia ja toppaukset joustamattomia.

Virolainen Miss Mary of Sweden satsaa nettimainontaan, jossa se väittää rintaliivejään erityisen mukaviksi. Päätin kokeilla, pitääko tuotelupaus. Tilasin alkuun neljä mallia sovitukseen ja aika pian toiset neljä lisää. Jätin koekäyttöön kahdet kaarituelliset ja kahdet kaarituettomat. Loput palautin ja sain rahani takaisin.

Kaarituettomista malleista toinen on erittäin napakka minimizer, jonka kelpuutan liikuntakäyttöön. Toinen on pehmeä pitsinen liivi, joka sopii hyvin rentojen vaatteiden alle. Tilasin myös kahdet kaarituelliset t-paitaliivit. Niistä saumallinen malli on istuvuudeltaan täydellinen. Se antaa kauniin muodon, eikä sauma erotu häiritsevästi edes Hilda-tunikan alta. Olkaimissa ei ole turhia pehmusteita tai levennyksiä. Muotoonprässätytkin jäivät käyttöön, mutten tilaa niitä lisää.

Valmistajan tuotelupaus piti, joten myös rintsikkapulma on ratkaistu joksikin aikaa.

Nyt jos vielä ostelen vaatteita tai asusteita, niin se on sitten jo hienosäätöä, harrastusta, tuhlaamista tai silkkaa turhamaisuutta. Varsinaista tarvetta ei pitäisi olla. Vaikka keräilläänhän sitä monenlaista muutakin.

--

Päivän kuvat: Thought-sukkia.

Kokosin syksyksi kapselipuvuston, mutta kaappiin se jäi. Huomasin, että käytin enimmäkseen ihan muita vaatteita, koska ne sopivat paremmin säähän, mielialaan tai toisiinsa. Oli siitä kuitenkin se hyöty, että tulin tarkkailleeksi, mitä oikeasti käytän. Kapselihan on hyvä vasta silloin, kun mikä tahansa sen asu tekisi mieli pukea päälle heti tai viimeistään huomenna.

Birminghamin reissulle pakkasin pelkät käsimatkatavarat neljäksi päiväksi. Minulla oli mukana vain kuusi vaatekappaletta (villamekko, villalegginsit, farkut, kaksi paitaa ja neuletakki) plus kaksi aluspaitaa ja kaksi huivia, ja niistä kuudestakin jäi yksi käyttämättä (neuletakki). Silti olin mielestäni koko ajan tilanteeseen sopivasti pukeutunut ja viihdyin vaatteissani.

No tässähän minulla on kapselin perusta, ajattelin. Kotona jätin matkapuvustoni esille ja vetelin kaapista vaatteita, jotka sopivat sen kanssa yhteen. Niitä olikin kertynyt paljon! Ja yllättäen sain sekä mustat että siniset vaatteet sopimaan riitelemättä samaan kokoelmaan. Rauhanrakentajina toimivat harmaat, valkoiset ja beige.

Lopputalven kapselipuvustoni avainvaate on tammikuun alennusmyynnistä hankittu Masain viskoosipaita, jossa on hyvin tummaa ja useita vaaleampia sinisen sävyjä sekä vaaleaa harmaata. Se sitoo väreillään koko kapselin yhteen. Pitkä huivi samaa kuosia oli loisto-ostos, joka sopii kaikkien yksiväristen yläosien kanssa.

Paidat Top 5:

1. Beige peruspaita viskoosia, Masai. Olin vähällä palauttaa sen, kunnes kokeilin sitä jakkujen alla ja tajusin, että juuri sellaisen tarvitsen. Paljon paremman näköinen kuin t-paita, mutta vaatii enemmän vaatehuoltoa.

2. Kukkapaita, puvuston perusta, viskoosia, Masai. Paidassa on vyötäröllä molempiin suuntiin avoimet sisäänotot, mikä antaa sille hyvän muodon. Paljon parempi kuin vastaava tunika, jota myös olen kokeillut. Tämä oli mukana Birminghamissa.

3. Tummansininen silkkipaita, Boden. Väljä perusvaate villatakkien alle ja toppien päälle.

4. Morris-paita, H&M, polyesteriä. Laskeutuu kauniisti eikä rypisty. Tummansininen, pieniä valkoisia lehtikuvioita.

5. Vaaleansininen väljä paita puuvillaa, Masai. Paidan helman kaunis leikkaus tulee parhaiten esiin tunikan tapaan käytettynä, mutta sopii myös jakun tai villatakin alle. Erityisen kaunis värisävy.

Kaapissa lisäksi: valkoisia ja mustia bambutoppeja ja t-paitoja kangaspaitojen alle.

Alaosat Top 5:

1. Mustat, kapeat jerseyhousut, 70 % viskoosia, Aventura. Monikäyttöiset, sopivat melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen.

2. Tummansiniset farkut, Gerry Weber. Siistit perusfarkut olivat mukana Birminghamissa.

3. Tummanharmaat ribatut leggingsit, täyttä villaa, Kaino. Vuosien takaista mallistoa ja ihan ehdottomat sekä matkoilla että kotona. Töissäkin olen paljon pitänyt. Matkavaatteena myös Birminghamissa.

4. Mustat kohoneuleleggingsit, täyttä villaa, Hurmås. Nämä minulla on myös vaaleanharmaina. Ihanat, mutta eivät sovi ihan yhtä moneen yhdistelmään kuin eleettömämmät Kainot.

5. Tummansininen jerseyhame, mittojen mukaan teetetty, Dama design. Perusvaate.

Kaapissa lisäksi: Mustat ja harmaat trikooleggingsit Lidlistä, mustat ja harmaat bambupitkikset. Myös beiget chinot, mutta niitä käytän vasta vähän keväämmällä.

Tunikat, jakut ja neuleet Top 8

1. Iso valkoinen paita/tunika puuvillaa, Masai. Hyvä farkkujen ja kukkahuivin kanssa, myös bukleejakun alle. Oli mukana Birminghamissa.

2. Hilda-tunika paksua viskoositrikoota, Kude. Kauniisti leikattu, mutta todellinen testi alusvaatteille: paljastaa saumat armottomasti.

3. Morris-tunika polyesterikreppiä, H&M. Kauniit hihat, jotka tosin usein jäävät neuleen alle. Kuosi on tapeteista tuttu Marigold.

4. Sini-musta peuratunika, Kaino. Mainio villaleggingsien ja mustien trikoopöksyjen kanssa, muttei väistä farkkujakaan.

5. Sininen bukleejakku, Masai. Väljä malli, melkein yhtä mukava kuin villatakki, mutta siistimpi.

6. Mustikansininen trikoojakku, Kude. Hilda-tunikan pari, joka käy mielellään vieraissa. Iso kaulus.

7. Valkoinen kasmirneule, Boden. Lyhyt malli sopii sekä hameiden että housujen kanssa.

8. Harmaa kasmirneule, Boden. Lähes sama malli kuin valkoinen, mutta vanhempi.

Mekot ja pitkät neuletakit Top 4

1. Sininen Lehtokielo-mekko, Kaino. Puolet villaa, puolet puuvillaa. Mekko on vuodelta 2017 ja yksi parhaista vaatteistani ikinä. Käytän sitä usein kasmirneuletakin kanssa.

2. Vaaleanharmaa neuletakki villasekoitetta, Esprit. Tämä on Morris-tunikan luottokumppani. Valitettavasti jo hieman nyppyyntynyt ahkerasta käytöstä.

3. Tummanharmaa neuletakki täyttä merinovillaa, Second Chance. Erityisen pehmeää ja joustavaa neulosta. Uusi hankinta, joten en vielä tiedä, miten kestää kulutusta.

4. Tummanharmaa kietaisumekko merinovillaa, Second Chance. Neuletakin pari, sopii asusteista riippuen töihin, vapaalle ja pieneen juhlaankin.

5. Kukallinen viskoosihuivi, Masai. Moniottelija käy kaiken kanssa.

Kaapissa lisäksi: Pakkaspäiviin Kainon sininen Aurinkopilkku-mekko, joka oli mukana myös Birminghamissa. Vaihdoin sen tähän valikoimaan kevyempään Lehtokieloon. Kietaisumekko vaatii alle t-paidan ja Lehtokielo alushameen.

Uskoisin pärjääväni tällä valikoimalla suunnilleen vappuun asti.

Peruspuvustooni kertyi kaikkiaan 22 vaatetta ja huivi. Ne ovat kaikki minulle mieluisia ja niistä on helppo koota asuja toimistopäiviin, asiakastapaamisiin ja muihin työmenoihin. Uskoisin pärjääväni tällä valikoimalla suunnilleen vappuun asti. Silloin aion siirtää villaa kesäsäilöön ja palauttaa kaappiin pellavaa ja lyhythihaisia vaatteita.

Mutta tässäkö kaikki, mitä kaapistani nyt löytyy? Ehei!

En todellakaan jaksa pukeutua jatkuvasti siniseen. Se on kapselini perusväri vain, koska lähes kaikkia vaatteita on lähes aina saatavana sinisinä. Lempivärini on vihreä, ja ennen pitkää kokoan varmasti kapselin, jonka päävärit ovat vihreä ja beige ja tukivärit vaalea ja tumma harmaa. Näette sitten. 

--

Päivän kuvat: Totesin, että on huomattavasti helpompaa piirtää puvusto tussilla ja puuväreillä kuin ottaa kaikista vaatteista valokuvat, käsitellä niistä reunat pois puhelimen sovelluksella ja koota kuvataulut digitaalisesti. Kynä ja paperi on erinomaisen käytännöllinen käyttöliittymä, sanokaa mun sanoneen.  

Olin nuorena lavatansseissa aikamoinen seinäkukkanen, joten tapettiin sulautuminen onnistuu vanhasta muistista myös tietyssä iässä. Tykkään kovasti brittiläisen Arts and Crafts -liikkeen voimahahmon, William Morrisin ja hänen ystäviensä suunnittelemista tapeteista ja sisustuskankaista. En tietenkään voinut vastustaa H&M:lle lokakuun alkupuolella myyntiin tullutta Morris & Co -mallistoa. Näitä vaatteita oli pakko saada, järkevää tai ei.   

Olisin tosi mielelläni hankkinut Acanthus-paidan tai Leicester-mekon, jolloin olisin ollut aivan saumattomasti yhtä sohvani ja seinieni kanssa. Valitettavasti nuo kuosit eivät olleet mukana mallistossa. Sen sijaan onnistuin ostamaan tunikan sinivalkoisesta Marigold-kankaasta. Kehäkukkatunika on ollut yksi suosikkiasuistani töissä sen jälkeen, kun hankin sen pariksi Hulluilta Päiviltä Espritin pitkän, harmaan kasmirsekoiteneuleen.  Vaatteet ovat täsmälleen saman pituiset.

Tunika on malliltaan muuten hyvin yksinkertainen, mutta siinä on nerokkaasti leikatut, rusetiksi solmittavat hihat. Kotiompelijan olisi helppoa kopioida idea. Hihojen sauma alkaa olkapäältä eikä kainalosta, kuten yleensä. Kappale levenee alaosastaan  ja päättyykaitaleisiin, jotka solmitaan yhteen. Näin syntyy kellomainen hihan muoto.

Samaa tunikaa oli H&M:llä myynnissä myös Snakeshead-kankaasta, jonka kuviossa on mukana pikarililjan kukkia. Juuh, ostoskoriin vaan. Tunika on ollut ylläni vasta kerran, isäni 85-vuotispäivillä. Kuosi on mielestäni hivenen juhlavampi kuin Marigold, mutta vaate on silti rento.

Molemmat tunikat ovat paksuhkoa, rypistymätöntä polyesterikreppiä. En muista, milloin olisin viimeksi pukeutunut polyesteriin, mutta nyt annoin periksi, koska muutakaan ei ollut tarjolla. Käytän tunikan alla bambutoppia.

Oikeastaan mielittelin silkkisekoitepuseroa, jossa oli pieniä lehtikuvioita (Lily leaf) ja Love is Enough -tekstejä, mutta se oli loppuunmyyty jo puoli tuntia verkkokaupan avaamisen jälkeen. Samoin oli kauniiden silkkihuivien laita. Kun jäin ilman haluamaani, päätin korvata laadun määrällä ja hamstrasin halvempia vaatteita oikein urakalla.

Pimpernel-tapetti, jota Morrisilla oli olohuoneessaan Kelmscott Housessa, taipui H&M:n mallistossa viskoosimekoksi, ohuesta polyesteristä valmistetuiksi rusettipuseroiksi ja mekoiksi sekä samettiseksi housupuvuksi. Minulle päätyi v-kaula-aukkoinen viskoosimekko, jota aion lyhentää hieman ja käyttää pitkänä puserona/tunikana. Pimpernel-kukkia kasvaa muuten harvinaisina Suomessakin. Täällä niitä kutsutaan nimellä peltopunka. Juu, kyllä Pimpernel on kivampi.

Lily leaf -kuosinen tummansininen paitapusero on osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi. Ohut kangas laskeutuu hyvin, ja leikkaus on pukeva. Olen tottuneempi jäykkiin puuvillapopliinipaitoihin, joten tämä tuntuu lähes ylelliseltä, vaikka maksoi vain 15 euroa.

Hamstraus ei ole kyllä harmittanut yhtään. Kuviolliset heräteostokset täydentävät järkevää, yksiväristä peruspuvustoani suorastaan optimaalisesti. Kaikki sopivat hyvin yhteen sinisten ja mustien alaosien sekä beigen tai harmaan sävyisten neuleiden kanssa. 

Muutamia malliston vaatteita on edelleen saatavana H&M:n nettikaupassa täällä.

--

Päivän kuvat: Kuvasin Morris-vaatteita makrolinssillä.

 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016