Vaikka tykkään eniten uusista vaatteista, hankin välillä päällepantavaa myös käytettynä. Mieluiten asioin Facebookin kirpputoriryhmissä, koska en nauti penkomisesta perinteisillä kirpputoreilla tai UFFilla. Niissä esillä oleva hylätyn tavaran paljous vain masentaa minua.

Nettikirppiksillä on samat edut kuin nettikaupalla yleensäkin: asiointi on mahdollista mihin vuorokaudenaikaan tahansa ja omalta kotisohvalta. Myös ongelma on sama: vaatteen istuvuudesta ei voi olla etukäteen ihan varma. Hinnat ovat kuitenkin yleensä sen verran edulliset, ettei haittaa, vaikka tulisi hutikin. Sopimattoman ostoksen voi aina palauttaa kiertoon, joskin siitä on oma vaivansa.

Olen jäsen useassa Facebook-kirppisryhmässä, mutta selailen nykyään säännöllisesti vain kolmen ryhmän antia. Ostoksia olen tehnyt kymmenkunta kertaa. Myynytkin olen paljon, mutta sen on hoitanut pääasiassa nuorempi sukupolvi.

Ryhmiä löytää Facebookista kirjoittamalla hakukenttään esimerkiksi ”kirpputori”. On esimerkiksi minimalistien oma vaatekirppis, naisten urheiluvaatekirppis ja useita kenkäkirppiksiä. Kun olet löytänyt kiinnostavan ryhmän, voit pyytää jäsenyyttä sen Facebook-sivulta.

Paikalliset FB-kirppikset voivat olla hyvinkin vilkkaita. Ryhmien nimet ovat yleensä muotoa X:n seudun Facebook-kirppis, X:n FB-kirppis tai X kierrättää. Ryhmissä myydään kokemukseni mukaan pääasiassa pienikokoista nuorisomuotia. Tavaraa (myös muuta kuin vaatteita) on valtavasti ja se on useimmiten niin huonosti jäsenneltyä, että oikeankokoisten vaatteiden löytäminen on vaikeaa.

Merkkivaatteita aikuisille ja Aikuisten merkkivaatteet ovat esimerkkejä valtakunnallisista ryhmistä. Merkkivaatteet-sanaa ei tässä tarvitse ottaa vakavasti, koska ryhmissä myydään käytännössä mitä tahansa vaatteita (säännöistä piittaamatta). Joka rätissähän jokin merkki on. Mukana on kuitenkin myös ihan oikeita merkkivaatteita. Myyntiartikkelit on kansioitu koon mukaan, ja myös isoja kokoja löytyy. Käyttömukavuudesta ja rajatummasta valikoimasta joutuu maksamaan: hinnat ovat noin viisinkertaiset paikallisiin ryhmiin verrattuna.

Mitä rajoitetumpi myyntiartikkeleiden joukko on, sitä lähempänä FB-kirppishinnat voivat olla uuden tuotteen hintaa. Kaino-vaatteiden kirpputori on tästä hyvä esimerkki. Kaino-mekko maksaa uutena  täydellä hinnalla yleensä yli 200 euroa, ja alennusmyynnistä voi saada tunikan 70 eurolla. Facebook-kirppiksellä mekon hinta voi olla  60-70 euroa ja tunikan noin 40 euroa. Käytetystä Kainosta saa kirppiksellä siis vähintään neljänneksen, joskus jopa puolet ostohinnasta. Olen myynyt ryhmässä kolme pieneksi jäänyttä vaatetta, jotka menivät kaupaksi samana päivänä ilman tinkimistä. Kaino on selvästi vaatekaupan Mercedes Benz!

Etenkin juhla- ja muita mekkoja kannattaa ostaa käytettyinä, koska ne myydään usein eteenpäin vain muutaman käyttökerran jälkeen. Siten ne ovat vielä ihan siistejä saapuessaan seuraavalle omistajalle.

Paikkasin kesämekkovajeeni hankkimalla Aikuisten merkkituotekirppari -ryhmästä neljä mekkoa. Huomasin, että samalla myyjällä oli tarjolla kymmenkunta mekkoa, jotka näyttivät olevan samaa kokoa. Kysyin yhden mekon mitat, ja kun ne täsmäsivät, ehdotin pakettihintaa. Valitsemieni neljän vaatteen pyyntihinnat olivat yhteensä 150 euroa, ja tarjosin satasen. Ilokseni myyjä hyväksyi tarjouksen, koska pääsi eroon useammasta vaatteesta kerralla ja säästi kolmet postimaksut.

Ryppysifonkinen NoaNoa-mekko (ei kuvissa) oli kokoa L ja aivan liian pieni. Se palaa kierrätykseen.

Globalin sauvakuvioinen mekko on klassinen kotelo, jota katselin kaupassakin aikanaan. Se istuu kuin hansikas, mutta minulla tuskin on kovin paljon käyttöä tällaiselle astetta virallisemmalle kesämekolle. On sellainen silti hyvä olla. Ruskea pellavableiseri sopii sen kanssa hyvin.

Kukallinen, joustava Jackpot-trikoomekko on vatsan kohdalta niin slimmattu, etten olisi ostanut sitä kaupasta. Vatsamakkarat paljastuvat kaikille, jotka viitsivät katsoa. Käytän mekkoa silti, koska pidän sen vesiputouspääntiestä ja heilahtelevista helmoista, ja trikoo on mukavan pehmeää iholla. En menisi se yllä  tärkeään työtapaamiseen, mutta tavalliseen työpäivään ja kaupassa käyntiin olen sen kelpuuttanut. Olen käyttänyt sen kanssa kermanvalkoista, lyhyttä neuletta.

Neljäs, asukuvissa esittelemäni valekietaisumekko on merkiltään myöskin NoaNoa ja kokoa L. Malli on kaunis, mutta mekon materiaaliksi sopisi paremmin trikoo kuin kudottu kangas. Se on lievästi hankala pukea, koska vyötärön kohta ei jousta yhtään, ja se pitää ehdottomasti silittää, mikä ei ole ihan helppo tehtävä.

Runsaan poimuttelun takia vaate näyttäisi paremmalta kaksi numeroa pienempänä, mutta olen yhä vain heikkona juuri tällaisiin. Yllätyn, kun en näytäkään kuvissa yhtä hoikalta kuin kolme vuotta sitten, mutta koetan tulla sen asian kanssa toimeen. En halua pukeutua pelkkiin telttoihin, vaikka olenkin ylipainoinen.

Maksoinko mekoistani sittenkin liikaa? Olisiko saanut vastaavat edullisemmin perinteiseltä kirppikseltä tai UFFista? Mahdollisesti. Ehkä olisin saanut samaan hintaan täysin uudetkin mekot alennusmyynneistä. Yhtä helppoa ja vaivatonta se olisi tuskin ollut.

--

Päivän kuvat: Kirppismekkojeni väriskaala on yhtenäinen beigestä harmaan kautta mustaan.