Kaupan Liitto teetti hiljattain kyselyn suomalaisten vaateostotottumuksista, ja moni tiedotusväline kertoi tuloksista julistaen, että suomalaiset ostavat vaatteensa Prismasta ja muista hypermarketeista. Olin kyselyn vastaajien joukossa, ja ajattelin jo vastatessani, että tämän tutkimuksen laatija olisi pitänyt reputtaa menetelmäkurssilta. Se oli mielestäni malliesimerkki kyselystä, jossa vastausvaihtoehdot saattavat vinouttaa tuloksia.

Nimittäin jos kysytään, ostatko vaatteesi Prismasta, Citymarketista vai Hennes & Mauritzilta, ei tarvita selvännäkijää  arvaamaan tuloksia. Nehän osoittavat, että suomalaiset ostavat vaatteensa Prismasta, Citymarketista ja Hennes & Mauritzilta.

Vaihtoehtoja oli kyselyssä toki enemmän, muttei niin paljon, että olisin pystynyt vastaamaan totuudenmukaisesti. Vaihtoehtoina lueteltiin tavarataloja, hypermarketeja, nuorison suosimia ketjuliikkeitä ja pari isoa, niin ikään nuorisovaatteita myyvää nettikauppaa sekä urheiluliikkeitä.

Luulen, ettei vastausvaihtoehdoissa ollut yhtään vaatteisiin erikoistunutta myymälää, joka huolehtii hyvin myös ikääntyvien ja isokokoisten tarpeista, kuten Jokinen ja Lorella. Nettikaupoista puuttuivat ainakin Peter Hahn, Goldner Schnitt, Cellbes ja Masai. Saatan kyllä olla väärässäkin, koska en ajatellut tarvitsevani tietoa myöhemmin. 

Muodin suurin kuluttajaryhmä olemme tuon selvityksen mukaan me, yli 50-vuotiaat naiset. Varmasti  moni tosiaan ostaa vaatteensa valtaosin Prismasta, eikä siinä ole mitään pahaa. Uskon kuitenkin, että nimenomaan tässä ikäluokassa on paljon naisia, jotka hankkivat tarvitsemansa suoraan pieniltä valmistajilta, heidän nettikaupoistaan ja kivijalkamyymälöistä. Netti- ja tavallisten kirpputorienkin käyttäjiä meissä on. Pintamuodin perässä emme niinkään juokse.

Jos kaikkia vaihtoehtoja ei voi luetella nimeltä, vastausvaihtoehdoiksi voi aina laittaa esimerkiksi ”suomalaisten vaatevalmistajien verkkokaupat” ja ”muut ulkomaiset verkkokaupat”, tietenkin myös ”erikoismyymälät.” Tai edes "Muu, mikä?" Eikä pakotettaisi valitsemaan noin 15:sta valmiista vaihtoehdoista.

Olen vuodesta 2000 asti seurannut vaateostoksiani luetteloimalla ostokset, ostopaikat ja hinnat.

Tykkään pitää kirjaa kaikenlaisesta. Olen vuodesta 2000 asti seurannut vaateostoksiani luetteloimalla ostokset, ostopaikat ja hinnat. Tekemällä hakuja tiedostosta vaatekauppojen nimien mukaan sain näppärästi selville, mistä olen oikeasti ostanut vaatteita 18 viime vuoden aikana.

En osta Prismasta, Citymarketista enkä Hennes & Mauritzilta, en edes Zalandolta. Minun 10 kärjessäni menee näin:

1. Stockmann (tavaratalot, Turku ja Helsinki), 145 vaatetta 

2. Boden (englantilainen verkkokauppa), 87 vaatetta

3. J.Jill (yhdysvaltalainen vaatekauppaketju ja verkkokauppa) 41

4. Talbots (yhdysvaltalainen vaatekauppaketju ja verkkokauppa) 34

5. Peter Hahn (saksalainen postimyynti- ja verkkokauppafirma, jolla on suomenkieliset kuvastot ja nettisivut), 25

6. Sokos (tavaratalot, Turku ja Helsinki), 19

7. Jokinen (vaatekauppaketju, Turku), 13 

8. Goldner Schnitt (saksalainen postimyynti- ja verkkokauppayritys, jolla on suomenkieliset kuvastot ja nettisivut), 13

9. Nectarine (putiikki Helsingin Iso-Roobertinkadulla), 12

10. Kaino (suomalainen neulevalmistaja, jolla on verkkokauppa), 11 ostosta

Muita ostospaikkoja: Nettikirpputorit, Masai, Gudrun Sjöden, Anttila, Lindex, Kude, Lidl, Aleksi 13, Raiski.fi, TamSilk, Lorella, Cinta, Cellbes, Leeloo.

Viisi kärjessä viime vuonna:

18 vuotta sitten olin tietenkin 18 vuotta nuorempi ja sattumoisin myös 20 kiloa kevyempi, joten tietyssä iässä olevan, ylipainoisen naisen vaateostoksista saa paremman kuvan tarkastelemalla viime vuoden ostoksiani. Viisi (tai oikeastaan kuusi) kärjessä:

1. Stockmann, 14

2. Boden, 10

3. Nettikirppikset, 5

4. Kaino, 4

5. Masai ja Sokos, molemmat 3

Stockmann menestyi Kaupan Liiton kyselyssäkin hyvin. Minun listallani se on ykkönen, koska se on lähikauppani. Käyn siellä, kun tarvitsen sukat, sukkahousut, aluspaidan tai huivin tai jos jokin muu äkkinäinen vaatetarve iskee. Jos naapurikorttelissa olisi hypermarket, epäilemättä ostaisin sukkani sieltä.

Jos kuitenkin lasketaan vain varsinaiset vaatteet, kuten mekot, paidat, neuleet ja housut, olen ostanut parina viime vuonna eniten Bodenilta ja puolen vuoden sisällä Masailta. Ne eivät olleet kyselyssä vastausvaihtoehtojen joukossa. Koska Sokos oli ja ostin vuodenvaihteen alessa sieltä housut ja kaksi paitapuseroa, se tuli ensimmäisenä mieleen ja ruksasin vaihtoehdoista sen. Kyseessä oli vale, joka vinoutti tutkimuksen tulosta.

Amerikkalaisia kauppoja on 18 vuoden top ten -listalla kaksi sen takia, että 2000-luvun alkuvuosina puolisoni kävi usein Yhdysvalloissa työmatkoilla, ja minäkin olin muutaman kerran mukana. Dollarin kurssi oli edullinen, joten vaatteet kannatti ostaa sieltä. Tilasin niitä jonkin verran myös Suomeen, vaikka niistä joutui maksamaan liikevaihtoveron ja joskus tulliakin.  Lopetin sen, kun löysin Bodenin, joka toimittaa Suomeen nopeammin ja edullisemmin. Nuo amerikkalaisvaatteet on jo kauan sitten myyty kirpputoreilla liian pienen koon takia.

Olen täysin tietoinen siitä, että olen pannut vaatteisiini paljon rahaa, ja että kirpputorilta olisin löytänyt kaiken halvemmalla ja hankkinut samalla puhtaan ympäristöomantunnon. Olen kuitenkin liian laiska muiden kuin nettikirppisten käyttöön, enkä nauti penkomisesta.

Miten sinä mieluiten hankit vaatteita?

Entä kannattaisiko lähteä bussilla Prismaan? Millaista mukavaa päällepantavaa marketeista löytyy koossa 46-48?

--

Päivän kuvat: Yksi viime aikojen parhaista ostoksistani on ollut talvella Masain alennusmyynnistä hankittu havunvihreä viskoosineulostunika, jossa on taskut, hihansuuhalkiot ja takana pitkä, vino halkio. Vaate on mukava päällä ja sopii moniin yhdistelmiin. Olen käyttänyt sitä vaaleanvihreän Masai-bukleejakun alla, ja helteellä se sopii Bodenin pellavasortsien seuraksi. Rajasin kuvaa, jotta talvikengät ja liian pitkät farkkujen lahkeet eivät näkyisi.