Kirjoitukset avainsanalla vaivat

Sain vuosi sitten työpaikalla käyttööni sähköpöydän, mutta olen hyödyntänyt sitä aika vähän. Jouduin elokuussa työfysioterapeutilla käydessäni tunnustamaan, etten tykkää seistä, koska se rasittaa. Yllättäen hän ei ruvennutkaan saarnaamaan vaan myönsi, että kovalla betonilattialla seisominen tosiaan väsyttää jalkoja. Mitä jos kokeilisin tällaista pehmentävää seisonta-alustaa. 

Toinen uusi suositus oli aktivointilauta. Se on muovinen kaareva levy, jolla voi seistä paikoillaan tai keinutella puolelta toiselle, ja se taipuu hieman myös eteen ja taakse. Se on melko jäykkä, joten keinuttelu panee pakaralihakset töihin. Pelkkä seisominen laudalla aktivoi syviä vatsalihaksia ja selkälihaksia eli kehon korsettia. Gymba-niminen lauta on suomalainen keksintö.

Mikäpäs siinä sitten. Sain välineet ripeästi tilatuiksi alan liikkeestä, ja ne tuotiin minulle suoraan työpaikalle. Lasku oli yhteensä noin 250 euroa.

Aktivointilaudan pakkauksessa luvattiin reippaasti, että tämä saa sinut nousemaan tuolistasi. Vähän epäilin, mutta sepä toimikin! Tykästyin heti keinuttelemaan kirjoitustyötä tehdessä ja oikolukiessa. Ensimmäisenä päivänä taisin temppuilla laudalla vain puolisen tuntia, kun pakaroissa alkoi tuntua siltä, että parasta lopettaa.

Pakaralihakset ja jänteet väsyivät selvästi, mutta rohkeana tyttönä kävelin vielä töistä kotiin. Illalla pakarat tuntuivat rennoilta enkä tarvinnut särkylääkettä ollenkaan! Sama toistui seuraavana päivänä, jolloin keinuttelin jo kaksi puolen tunnin jaksoa.

Lautaani käyttävät ihan huvikseen myös työkaverit, joilla ei ole minkäänlaisia vaivoja.

Parin viikon käytön jälkeen voin todeta, että väline on erittäin hyvä. Se ei ole vienyt pakarakipujani kokonaan pois, mutta se on vähentänyt niitä selvästi. Ilmeisesti tuo takapuolen keikuttelu on täsmäliikuntaa jänteilleni. Veri kiertää oikeassa paikassa ja panee kuona-aineet liikkeelle. Viikonloppuna, kun en voinut keinutella, olin selvästi kipeämpi.

Minun pitäisi kai nostaa pöytäni yläasentoon vähintään kerran tunnissa, mutta ihan siihen en ole päässyt. Jos en käyttäisi aktivointilautaa, minun pitäisi seistä seisonta-alustalla. Sillä ei kuitenkaan ole ollut paljonkaan käyttöä, koska melkein aina kun nousen, haluan gymbailla.

Jos olisin tajunnut hankkia keinulaudan jo kolme vuotta sitten, olisinko välttynyt jännetulehduksen kroonistumiselta ja pysynyt poissa leikkauspöydältä? Kenpä tietää. Mahtoiko sellaista olla silloin markkinoillakaan? Nyt tekee mieli hankkia lauta myös kotiin.

Suosittelen aktivointilautaa lämpimästi kaikille, joilla on hamstring-syndrooma tai muuten kipeytyneet takareisilihasten jänteet. Mikseipä se voisi muihinkin pakaravaivoihin auttaa. Lautaani käyttävät ihan huvikseen myös työkaverit, joilla ei ole minkäänlaisia vaivoja. Se vaan on niin kiva seisten työskentelyn apuväline. Ja minähän en sitä pysty koko aikaa käyttämään, joten siitä riittää useammalle.

Lisätietoja aktivointilaudasta löytyy tämän linkin takaa: http://gymba.fi/

Tällä kertaa kävelyssäni oli vikana, etten käyttänyt riittävästi pakaralihaksiani.

Ai että kuinka on mahdollista, että pyrstöni ylipäätään on yhä kipeä, vaikka minut leikattiin jo kaksi vuotta sitten?

Hyvä kysymys. Nyt on kipeänä se peffan puolisko, jota ei leikattu. Se ärtyi hirveästi kesän helteillä, vaikken rasittanut sitä juuri ollenkaan. Sekä työterveyslääkäri että fysioterapeutti vahvistivat, että lämmin sää ihan oikeasti pahenta tulehduksia, ja tulehdushan siellä jänteen kiinnityskohdassa lienee. Minulle helteen ja kivun yhteys paljastui vasta sään viilennyttyä, kun kivut hellittivät. Ajattelin, että joku yhteys siinä täytyy olla, ja kysyin ammattilaisilta.

Työfysioterapeutti tutkaili taas myös kävelyäni. Tällä kertaa oli vikana se, etten käyttänyt kävellessä riittävästi pakaralihaksiani. Kävelyn pitäisi kuulemma tuntua joka askeleella pakaroissa, mutta minä en kyllä tuntenut kankuissani yhtään mitään. Sain pientä tuntumaa vasta lopettamalla hissuttelun ja pidentämällä askelta reilusti taaksepäin. Fyssari muistutti, että askeleen pitäisi lähteä liikkeelle rullaamalla kantapäästä suoraan päkiälle ja ponnistamalla päkiällä, jolloin askel saa voimaa ja pakaralihakset tulevat mukaan liikkeeseen.

Aikaisemmin minulle on huomautettu takakenossa kävelystä ja painotettu, että joka askeleen pitää tuntua selkälihaksissa. Nyt askelluksen siis pitäisikin tuntua pakaroissa. Sain tehtäväksi harjoitella tätä kävellessäni aina kun muistan.

Korostunut päkiän käyttö kipeytti kuitenkin välittömästi vaivaisenluuni, jota taannoin kävin näyttämässä jalkafysioterapeutillakin. Jumppaohjeilla sain silloin kivut pois ja pottuvarpaan kääntymisen pysähtymään, mutta treenaus tietenkin lopahti, kun akuutti tilanne meni ohi.

Tällä viikolla menen uudestaan fyssarille. Joudun tunnustamaan, että kävelytreenit ovat tauolla ja lihaskuntotreenejä en ole edes aloittanut. Treenaan ainoastaan jalkapyöydän pieniä lihaksia. Ei nyt sentään kaikkea kerralla.

--

Päivän kuvat: Iloisen oranssi Gymba on työpäivän piristys.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yleisön pyynnöstä kerron, miten olen kokenut vaihdevuodet. Postauksesta saattaa tulla lyhyt, koska minulla ei ole ollut juuri ollenkaan vaihdevuosioireita. Tosin sekin on mahdollista, että en vain ole tunnistanut niitä vaihdevuosien aiheuttamiksi. Katsotaanpa tarkemmin:

1. Kuukautisten epäsäännöllisyys ja päättyminen

Käytin hormonaalista ehkäisyä noin 30 vuoden ajan lähes ilman taukoja. Hieman yli nelikymppisenä vaihdoin matalahormoniseen valmisteeseen, joka lopetti muutenkin niukat kuukautiseni kokonaan. Näin ollen minulla ei ole kokemusta kuukautisten epäsäännöllisyydestä tai hiipumisesta vaihdevuosi-iässä. Viisikymppisenä oli jo todella vaikea muistaa, milloin minulla olisi edellisen kerran ollut kuukautiset. Papa-koetta otettaessa sitä aina kysyttiin, ja heitin jonkin päivämäärän hatusta. Pelkkä vuosi ei kuulemma riittänyt.

2. Kuumat aallot

Kun olin 52-vuotias, gynekologini ultrasi munasarjani ja totesi, ettei siellä ole enää munarakkuloita kypsymässä, joten ehkäisyn voisi huoletta lopettaa. ”Tule sitten vastaanotolle, jos alkaa tulla sietämättömiä oireita”, hän sanoi. Sen jälkeen en ole tätä gynekologia tavannut, sillä sietämättömiä oireita ei koskaan tullut. Oli minulla kuumia aaltoja, mutta vain öisin eikä kovin kummoisia. Olen kuullut tarinoita märistä lakanoista ja t-paidoista, joista saa vääntää hikeä. Minulle riitti, että vaihdoin t-paitamalliset yöpaidat narutoppimalliin. Otsalle ja dekolteelle kohosi kosteutta ja sydän ehkä hiukan tykytteli, siinä kaikki. Eikä tätä edes kestänyt pitkään, ehkä noin vuoden.

3. Unihäiriöt

Sanotaan, että vaihdevuosiin liittyy unen katkonaisuutta ja muita unihäiriöitä. Tähän en osaa sanoa juuta enkä jaata, koska olen aina ollut huono nukkuja. Minulla on usein nukahtamisvaikeuksia, etenkin nuorempana havahduin pienimpäänkin rasahdukseen ja stressaavina aikoina heräilen liian aikaisin aamuyöllä. Taipumukseni myöhästyneeseen unirytmiin on vahvistunut iän myötä, mutta en osaa sanoa, liittyykö se vaihdevuosiin vai ei. Ainakaan se ei lieventynyt kuumien aaltojen laantuessa, vaan päinvastoin on pahentunut lineaarisesti. Minulle on normaalia valvoa silloin tällöin lähes aamuun asti, vaikka ottaisin illalla melatoniiniakin. Auttaisiko hormonikorvaushoito tähän? Kenpä tietäis sen, mutta hiukan vaikea uskoa.

4. Ärtyneisyys

Tämän tunnistan, mutta vasta jälkeenpäin. Oli parin vuoden ajanjakso, jolloin kiihdyin tavallista pienemmästä ärsykkeestä nollasta sataan, enkä aina pystynyt pysäyttämään ärähdysrefleksiä. En saanut millään kaikkia työyhteisön jäseniä oppimaan, että jos työhuoneeni ovi on kiinni, se tarkoittaa, että tarvitsen työrauhaa, joten kannattaa lähestyä sähköpostilla eikä tulla kurkkimaan ovesta kuin käkikello. Tästä aiheutui ristiriitoja, joihin tietenkin omasta mielestäni olin syytön. Minähän olin kertonut, miten kannattaa toimia. Pakkoko oli tehdä toisin? En kuitenkaan tuolloin yhtään ajatellut, että vaihdevuosilla olisi asian kanssa mitään tekemistä, vaan mielsin vain perineeni isäni kiivaan temperamentin. Nykyään pystyn taas hillitsemään kiihtyvyyttäni hivenen paremmin. Eikä ole enää työhuonettakaan, jonka oven saisi kiinni.

5. Masennus

Masennuskaan ei minulla ole asemoitunut vaihdevuosioireeksi, koska olen kokenut masennuskausia koko aikuiselämäni ajan, paitsi silloin, kun juoksin. En omasta mielestäni tarvitse masennuksen hoidoksi estrogeeniä, vaan Cipralexiä. Se toimii.

6. Nivelvaivat

En pitkään aikaan osannut yhdistää nivelvaivojakaan vaihdevuosiin, koska olkapään jäätyessä kuumat aallot olivat jo ohi. Jännekipujen syytä etsittiin kaikkialta muualta paitsi hormonitoiminnasta. Kävin kyllä lantion alueen kipujen takia gynekologillakin, mutta hän näytti hyvin epäuskoiselta, kun otin esiin mahdollisuuden, että oireeni saattaisivat liittyä vaihdevuosiin. Hän ei kannustanut tutkimaan asiaa enempää, joten annoin sen olla.

7. Ihon kuivuminen ja hiusten harveneminen

Ihoni on rasvoittuva, eivätkä vaihdevuodet muuttaneet sitä. Kiiltoa riittää omiksi tarpeiksi edelleen. Hiukseni ovat ohentuneet, mutta sulkasato tapahtui heti jänneleikkauksen jälkeen eikä ole sen jälkeen mielestäni jatkunut. Tietysti kasvoni ja koko kehoni ovat veltostuneet ja lihat ovat irtaantuneet luista, mutta ajattelen, että se on normaalia ikääntymistä eikä mitään, mitä pitäisi hoitaa.

8. Vartalon muutokset

Aloin lihoa vasta, kun jouduin lopettamaan hikiliikunnan jännevaivojen takia. Lopputuloksen kannalta sillä tuskin on eroa, ovatko syynä vaihdevuodet vai liikunnan väheneminen. Minulle kasvoi kunnon pömppövatsa, ja alaselkään ja alavatsalle on ilmaantunut rasvatyynyt kuin tyhjästä. Noloa, mutta nähtävästi lähes väistämätöntä. Jos tämä liittyy siihen, että vaihdevuodet ovat takana, olkoon niin. Pehmusteet voivat vielä tulla tarpeeseen.

Yhteenveto

Jos olisin kuumien aaltojen iskiessä tiennyt enemmän vaihdevuosien oireista, olisin saattanut hakeutua gynekologille. Jos hän olisi suositellut hormonikorvaushoitoa, olisin todennäköisesti kokeillut sitä. Juuri silloin juokseminen kuitenkin piti oireet niin hyvin kurissa, etten tunnistanut ongelmaa. Ja kun jännevaivat sitten alkoivat, alettiin tutkia ja hoitaa niitä eikä vaihdevuosia. Siksi en tiedä vaihdevuosista paljonkaan.

--

Päivän kuvat: Lumipalloheisi Viburnum opulus ”Roseum”.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Kiitos paljon tekstistäsi. Poden vaihdevuosia par'aikaa, mutta tuntuu, että tietoa hakiessani on ollut  vain kaksi vaihtoehtoa: joko karmeat oireet tai sitten ei olekaan yhtään mitään ja elämä on niin mahtavaa.. Kirjoitit sellaisesta välimuodosta, johon taidan samastua. Itsellä on vähän tuota ja pikkasen tätä, vaikka liikaa niitä ja vaivaa näistä, ja eteenpäin vain on porskuteltava. Ainoa, mikä mietityttää vielä kovasti, on hormonikorvaushoidot, mutta kun pelkään s-kirjaimella alkavaa niin paljon, etten ole tehnyt päätöksiä. Epätyypillistä on nimittäin se, että ikäsarjassani ei pitäisi vielä vaihdevuosia ole, mutta näin on nyt käynyt. Mulla ei ole lähisukulaisia, joilta asiasta keskustella, eivätkä ystävieni äidit ole niin läheisiä jututettavaksi. Mukava oli  siis lukea postauksesi, koska kirjoitat jotenkin rauhallisella tavalla.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/5 | 

Kiitos itsellesi kommentista :)  Vaihdevuosista tosiaan puhutaan aika vähän, enkä itsekään ole ollut virittämässä keskustelua. Vaihdevuosia kai hävetään samoin kuin kuukautisia. Kuukautisaktivisteja on jo, milloin tulevat vaihdevuosiaktivistit? Myös rauhallisella puheella on toki paikkansa.

JattaM
3/5 | 

Viidenkympin vaiheilla olin töissä naisvaltaisella työpaikalla ja pyöräilin työmatkani. Suihkuhuoneessa keskusteltiin reippaasti myös vaihdevuosista, eli siellä sain tietoni kaikista mahdollisista oireista ja hoidoista, eikä tullut mieleenkään että asiassa olisi jotakin hävettävää. Itse käytin hormonikorvaushoitoa eläkkeelle siirtymiseen asti, sitten lopetin. Palanneita oireita oli lähinnä yöhikoilu ja siihen oli käypä ratkaisu vanha ohueksi kulunut pellavapyyhe kaulan/niskan alle. Saattaa olla tarpeen joskus vieläkin :)

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/5 | 

Niinpä. Omalla työpaikallani on käytännössä aina miehiä kuulemassa, ja valtaosalla naisista on vielä pitkä matka vaihdevuosiin, joten oireet ja hoidot eivät tosiaan kuulu arkipäivän puheenaiheisiin. Pukuhuonettakaan ei ole. Hyvä, että  muualla vertaistukea löytyy helpommin.

Innostuin viime viikonlopun Tekniikan päivillä valtavasti. Luennoitsija toisensa jälkeen vyörytti esiin niin kiinnostavaa tietoa terveysteknologiasta, että korvani punoittivat. Tapasin oikean kyborgin, naisen, joka on istuttanut kehonsa osaksi maapallon seismiset värähtelyt ilmaisevan anturin, ja robotin, joka osasi tanssia. Erityisesti viehätyin kuitenkin ajatuksesta testata diabetesriskini geenitestillä.

Väestön tasolla yleiset (yli 5 prosentilla) geenimuutokset selittävät valtaosan tyypin 2 diabeteksen riskistä. Isälläni on diabetes ja setäni on kuollut sen liitännäissairauksiin, joten on mahdollista, että minulla on diabetesperimä. Minulla oli monta syytä harrastaa juoksua, mutta yksi oli ajatus diabeteksen välttämisestä. Juoksin sairautta pakoon. Sehän tiedetään, että nuhteettomilla elämäntavoilla voi lykätä sairauden puhkeamista ja ehkä jopa estää sen (ainakin, jos ehtii kuolla nuorena johonkin muuhun).

Harmittaa, kun en enää pysty liikkumaan kovin tehokkaasti. Harmittaisi vähemmän, jos tietäisin, ettei sairastumisriskini ole geneettisistä syistä koholla.

Perimästä tutkitaan testissä kaikkiaan 237 geenimuotoa.

Turkulaisten lääkärien ja geenitutkijoiden perustaman Negenin diabetestesti tutkii sekä perimän että elintavat ja koostaa niistä riskiarvion, joka ilmoitetaan prosenttilukuna. Negeniläisten geenitesti kattaa poikkeuksellisen laajasti sairauteen vaikuttavia geenimuotoja, ja se ottaa huomioon myös riskitekijöihin kuten lihavuustaipumukseen, kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöihin ja korkeaan verenpaineeseen liittyviä geenivariantteja. Perimästä tutkitaan kaikkiaan 237 geenimuotoa.

Geenitestin tuloksesta ei tietenkään voi päätellä varmasti, sairastunko vai en. Geneettinen tieto auttaisi kuitenkin valitsemaan tehokkaimmat ennaltaehkäisyn keinot ja välttämään viivyttelyä hoidon aloittamisessa. Kun testi olisi tehty, voisin selvittää Negenin riskilaskurin avulla, millä elintapamuutoksilla olisi todennäköisesti eniten terveyttä parantava vaikutus. Ajatus on hauska - miten luotettava testin tulos olisi, en osaa sanoa.

Viralliset tahot eivät kannusta testaamaan

Viralliset tahot suhtautuvat geenitesteihin epäillen. Kun googlaa sanoilla ”geenitesti diabetes”, heti ensimmäisessä tuloksessa kerrotaan, että geenitesti on huono tapa mitata diabetesriskiä.

”Yksittäisen henkilön diabetesriskin arviointia varten tulisi kaikkien 50 geenin riskivariantit eli tyypin 2 diabetekselle altistavat muodot määrittää. Silloinkin saatu arvio kuvaa ainoastaan sairastumisen todennäköisyyttä väestötasolla, ei yksittäisen näytteen antaneen henkilön omaa todennäköisyyttä sairastua. Näin henkilön saama hyöty yhden geenin testistä on vähäinen ja voi pahimmillaan johtaa harhaan”, Diabetesliiton liiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija kirjoittaa vuodelta 2012 olevassa tekstissä. Lisäksi todetaan, että myös ympäristötekijät vaikuttavat sairastumiseen.

Niinpä, mutta Negenin testissä määritellään 51 tyypin 2 diabetekselle altistavaa geenivarianttia ja lisäksi suuri määrä muita, jotka vaikuttavat riskitekijöihin. Ja ympäristötekijät eli elintavat otetaan huomioon.

Tuoreessa Potilaan Lääkärilehden jutussa professori Markku Laakso Itä-Suomen yliopistosta puolestaan toteaa, että geenitestit ovat turhia. ”Geeni­tiedon avulla ei voi­da toistai­seksi en­nustaa luotet­ta­vasti yk­silön ris­kiä sai­rastua tyy­pin 2 diabe­tekseen. Geeneihin liittyvä riski näkyy vain väestötasolla”, hän sanoo.

Altistavia geenimuotoja on jutun mukaan noin 90, ja niitä on kaikilla. Uusin geenitieto tarkoittaa kuulemma ainoastaan, että diabeteksen ehkäisyä elämäntapavalintojen avulla pitää jatkaa.

Minua eivät kauheasti hetkauta lääkäreiden varoitukset, että geenitieto voi järkyttää.

Mitä mieltä tästä nyt pitäisi olla?

Minähän tiedän jo, että sairastumisriskini on noin 40 %, koska toisella vanhemmistani on diabetes. Ylipaino nostaa riskiä entisestään. En tarvitse testiä tajutakseni, että elintapojen kanssa pitäisi olla tarkkana.

30 minuuttia reipasta kävelyä päivässä riittää asiantuntijoiden mielestä mainiosti diabetesriskin kurissa pitämiseen, ja se on helppoa jokaisen järjestää. Paitsi ettei ole, jos pelkää, että reipas kävely saa hamstring-jänteet soimaan kivusta. Pystyn kävelemään jo puolisen tuntia päivässä, mutta eteneminen on terveempiin vuosiini verrattuna varsin hidasta.

Kannustaisiko tieto diabetesriskistä harjoittelemaan kävelyä sinnikkäämmin ja ottamaan kipuriskin, jotta pääsisin parempaan kuntoon? Voi hyvinkin olla. Myös lihapiirakat, nakit ja suklaajäätelö voisi olla helpompaa jättää kauppaan, jos saisin geenitestistä tukea ajatukselle, että sillä on oikeaa merkitystä.

Minua eivät kauheasti hetkauta lääkäreiden varoitukset, että geenitieto voi järkyttää. Tuntuu, että olen jo ehtinyt kokea pahempiakin järkytyksiä. Sitä paitsi minullahan todettiin jo kerran virheellisesti diabetes, koska verensokeri oli mitattu samana päivänä, jolloin olin saanut ison annoksen kortisonia pakaraan. Myönnän, että silloin järkytyin hetkellisesti, mutta geenitestin tuloshan ei ole diagnoosi.

Geenitestin teettäminen ei varmasti ole välttämätöntä, eikä se ehkä ole tiukan tarpeellistakaan. Riittääkö rahanmenon syyksi, että se on kiinnostavaa?

Voi se riittää. Minusta tuntuu, että tänä jouluna saan lahjaksi geenitestin.

--

Päivän kuva: Omena ei putoa kauas puusta, joten riskini sairastua diabetekseen saattaa olla tavallista suurempi.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

II-tyypin diabetes on harvoin perinnöllinen. Huono ruokavalio ja ravintoainepuutokset lisäävät riskiä sairastua. Hyvällä ravinnolla ja ravintolisillä (erityisesti D-vitamiini) voidaan ehkäistä II-tyypin diabetes ihan kaikilla.

Kuka haluaa olla sairas?

 Ainoa tapa välttää II-tyypin diabetes tai päästä lääkkeettömään remissioon on ruokavaliohoito. Siihen löytyy välineet, jotka eivät maksa yhtään mitään, ovat kaikkien ulottuvilla ja yhteiskunta (me kaikki veronmaksajat) säästämme miljoonia vuodessa. Aineenvaihdunnan kannalta vain sisäelinrasvalla on merkitystä. Tämä selittää sen, että kaikki ylipainoiset eivät vielä sairasta II-tyypin diabetesta. 

Myös näennäisesti hoikka voi saada II-tyypin diabeteksen, niin kyllä. Myös hoikka voi syödä todella epäterveellisesti ja omaa paljon tulehdusta ja sairauksia aiheuttavaa sisäelinrasvaa. Diabetes ei synny geneettisen perimän takia ilman, että elämäntavat ovat olleet rempallaan pitkään. II-tyypin diabeteksen esiintyvyys on muutamassa vuosikymmenessä räjähdysmäisesti lisääntynyt ( ja myös lapsilla). Mikä geneettinen muutos tapahtui ihmisessä 80-luvulla? Kyllä se vaan niin on, että T2D tulee kun insuliiniresistenssi on saavutettu ja tämä tulee pääosin vääränlaisesta syömisestä, riippumatta geneettisestä perimästä tai painosta.

Hoikkuus ei ole tae terveydestä juuri minkään sairauden kohdalla, vaikka lihavuus on merkittävä riskitekijä lähes kaikille sairauksille, joissa takana on elintavat.

Kroppa vaan sairastuu, jos sille ei anna kunnon ruokaa ja riittävästi ravinteita.

http://personal.inet.fi/koti/remeli/diabetes2.htm

P.S

Kokeile CBD öljyä kipuihisi.

Katso akuutti asiasta ja liity Suomen kannabisliiton facebook ryhmään.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/5 | 

Kiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi, Vierailija! Olet todennäköisesti valtaosin oikeassa. Minun mieleni vain on rakennettu siten, että kun joku esittää oikein varmoja käsityksiä, alan automaattisesti väittää vastaan. Jotkut sanovat sitä voimakkaaksi polariteetiksi. Noh, joka tapauksessa uskoisin helpommin, jos tekstissä ei väitettäisi jonkun konstin toimivan ihan kaikilla ja ruokavaliohoidon välineiden olevan ilmaisia. En ole vielä tavannut ilmaista ruokaa, vaikka juurekset toki ovatkin erittäin edullisia. D-vitamiinikin maksaa.  Jos itsensä ilmainen hoitaminen olisi helppoa, ei kai monikaan olisi sairas.

Ihminen on kovin monimutkainen olento.  Harvoin se ottaa hyviäkään neuvoja vastaan vastustelematta. Itsekin niitä silti täällä sumeilematta jakelen, joten pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Vierailija
3/5 | 

No terveellinen ruokaon halvempaa kuin se ei terveellinen.

D-vitamiini kuuluu terveelliseen ruokavalioon ja se maksaakin vain alle 2 euroa kuussa.

toki voit syödä kuten haluat ja niinhän kaikki tekeekin ja kun tauti iskee, niin vika onkin suvun tai yhteiskunnan ja millon kenenkin.

Kuka  haluaa olla sairas?

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015
4/5 | 

Sanoisinko näin, että kovin kaukaa lähdet riskiäsi selvittämään. Diabetesliiton sivuilta löytyy hyvä testi nimenomaan kakkostyypin diabeteksen riskin laskemiseksi. Ymmärtääkseni se on Suomessa kehitetty ja levinnyt jo muuallekin. Oletko tehnyt tämän? Itse olen sen tehnyt vuosien kuluessa useammankin kerran, kun kuulun myös potentiaalisiin sairastuviin. Äidilläni oli tauti ja yhdellä sisarellani on. Koska paastosokerini on usein labranäytteissä piirun verran koholla, olen myös käynyt kolme kertaa sokerirasituskokeessa. Viimeksi tulos oli upean hyvä. Olen myös ostanut verensokerimittarin, jolla epäsäännöllisesti katson paastoarvoni, silloin kun muistan. Jos se on turhan huono, mietin, mitä tuli edellispäivänä syötyä. Olen ymmärtänyt, että geeneistä riippumatta elintavat ovat ne, joilla on jotakin merkitystä. Geenitestistä en itse näe mitään hyötyä riskin minimoimisessa, mutta jokainen täysivaltainen tekee, mitä tekee. Älyllinen uteliaisuuskin voi olla jollekin riittävä syy testin teettämiseen, ehkä juuri sinulle?
Anjakaarina
http://www.etlehti.fi/blogiyhteisö/anjakaarina

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Maija
Liittynyt15.10.2015
5/5 | 

Toki tiedän olevani riskiryhmää Diabetesliitonkin testin mukaan, elintapani tosin ovat sen verran hyvät, ettei riskiarvio ole aivan punaisella. Paastosokerini ei ole ainakaan vielä ollut koholla kuin sen ainoan kerran, kun kortisoni sotki tulosta. Uteliaisuudesta minulla tosiaan enimmäkseen on kysymys. Sen jälkeen, kun tajusin, ettei minusta enää koskaan tule täysin tervettä, olen lakannut pitämästä terveenä pysymistä elämäntehtävänäni, joten tieto ei välttämättä edes muuttaisi mitään. Siihen asti tein kaiken mitä terveysvalistus käskee, tosiaan juoksin diabetesta karkuun. Enää en viitsi. Tottumukset ovat kuitenkin tiukassa, joten en ole lakannut esimerkiksi syömästä marjoja, hedelmiä ja kasviksia tai ryhtynyt tupakoimaan. 

En ole vuosiin nähnyt näin hyvin! Syynä ovat uudet moniteholasit. Valitsin tarjolla olleista linsseistä toiseksi kalleimmat eli yksilölliset, muttei räätälöidyt. Olin luullut, että aiemmatkin linssini olivat olleet laatutavaraa, mutta nyt ymmärsin, miten isoja eroja monitehoissa voi olla. Näillä laseilla näen nimittäin!

Optikko mittaili huolellisesti monta asiaa linssejä tilattaessa. En tiedä, johtuuko uusien lasieni ällistyttävä käyttömukavuus 1) siitä eli tarkasta näköalueiden kohdentamisesta, 2) siitä, että  linssit ovat melko isot, joten niihin mahtuu isohkot näköalueet, vai 3) Hoyan linssien yleisestä hyvästä laadusta. Joka tapauksessa ne ovat ensimmäiset monitehot, joita käytän mielelläni.

Joskus jopa unohdan vaihtaa lasit televisionkatselun jälkeen tai kun tulen ulkoa sisään. Aikaisemmin en pitänyt monitehoja hetkeäkään kauemmin kuin oli pakko. Minulla ehti olla kahdet huonot monitehot.

Täältä  ja täältä voit tutkia, millaisia eroja linsseissä on.

Olen käyttänyt prillejä parikymppisestä asti, mutta saadessani ensimmäiset monitehoni olin kauhuissani. En nähnyt enää kunnolla minnekään. Kun halusin saada selvää yksityiskohdista, oli käänneltävä päätä ja kokeiltava, mistä kohdasta lasit mahtaisivat näyttää halutun kohteen. Eivätkä ne olleet edes halpislasit, vaan perinteisestä ja arvostetusta liikkeestä hankitut ja hintahaitarin yläpäästä.

Jäin siihen käsitykseen, että sellaisia monitehot ovat. Optikolla sanottiin, että tottuminen voi kestää jonkin aikaa, mutta minä en koskaan tottunut.

Monitehojen lisäksi minulla oli ja on nytkin myös syväterävät, joita käytän lukemiseen, työntekoon tietokoneella ja kotona oleiluun. Vaihdan kotona monitehot vain televisiota ja maisemia katsellakseni. Syväteräväni olen hankkinut edullisen maineessa olevasta liikkeestä ja ne ovat maksaneet korkeintaan puolet monitehojen hinnasta. Käyttömukavuus on silti ollut moninkertaisesti parempi.

Minulla on ollut samat monitehot siitä asti, kun lakkasin kaatuilemasta lenkillä ja lasit alkoivat taas säilyä ehjinä. Muistattehan tämän mustan silmän - siinä menivät lasit samalla. Siitä taitaa olla nyt nelisen vuotta. Syväteräväni olivat vielä vanhemmat. Niistä oli maali hilseillyt, ja viimeinen niitti oli, kun kävelin työpaikan uusissa tiloissa vahingossa  lasiseinää päin - lasiovi olikin 10 senttiä sivummalla. Sen jälkeen lasit eivät enää pysyneet kunnolla päässä.

Olin pitkittänyt optikolla käyntiä rahapulan takia, mutta nyt oli ihan pakko mennä. Kesäkuussa ammattilainen kuitenkin käännytti minut jo ennen näöntarkastusta, koska silmäni olivat allergiasta turvoksissa. Sinnittelin syyskuuhun, jolloin päätin hetken mielijohteesta kokeilla liikettä, jossa en ollut ennen käynyt.

Siellä olikin töissä erinomaisen pätevä ja palvelualtis optikko. Minun on usein vaikea löytää sopivia kehyksiä, koska kasvoni ovat kapeat, mutta nenänvarteni tavallista leveämpi, joten otin avun vastaan.

Kokeilin ensin muovikehyksiä ja niistä löytyikin lupaava malli, joka leikitteli ruskean sävyillä hieman kissaeläinkuosin tapaan. Metallikehyksistä bongasin kuitenkin tumman perusmallin, joka tuntui miellyttävän tutulta. Myöhemmin selvisi, että malli oli lähes identtinen entisten, mielestäni täydellisten syväterävieni kehysten kanssa. Uudet kehykset ovat vain millin tai kaksi leveämmät kuin vanhat. Niihin siis tehtiin uudet syväterävät.

Kuvassa vasemmalla vanhat syväteräväni keväällä otetussa kuvassa ja oikealla uudet. Uusien kehykset ovat hieman viimeistellymmät kuin vanhat. Niiden sisäpuoli on kuparinvärinen ja kehysten yläosassa on röpelöä. Tämä saa valon taittumaan kehyksissä niin, että ne näyttävät usein tummanruskeilta, vaikka ne ovat oikeasti mustat, kuten entisetkin. Uusien merkki on Kuno Qvist.

Halusin kokeilla myös kehyksettömiä laseja. Minulla oli ollut parit aikaisemmin, koska pidän niiden keveydestä ja eleettömyydestä. Optikko nappasi varmalla kädellä Sihouette-valikoimasta minulle mainiosti sopivan, isohkon linssimallin, johon päätimme liittää huomaamattomat, ihonvärisiksi viimeistellyt titaaniaisat. Lasit istuivat nenällä täydellisesti. Nämä! Näihin tehtiin monitehot. 

Kuvassa vasemmalla vanhat monitehot, oikealla uudet. Luulin vanhojenkin olevan vielä melko hyvät, mutta optikon mukaan niissä oli lämpövaurio, joka oli tehnyt linsseihin suomumaisen pinnan. Ikänäköni on myös muutamassa vuodessa edennyt niin, että optikon mielestä kummatkin vanhat lasit oli korkea aika vaihtaa uusiin. Molemmat lasit yhteensä maksoivat hieman yli tuhat euroa.

Maallikon on nähdäkseni vaikeaa erottaa huonoja monitehoja hyvistä. Harvalla kuluttajalla on kunnollista käsitystä siitä, millaiset niiden pitäisi olla ja mitä minkäkin hintaisilta linsseilta voi vaatia. Ostopäätös tehdään sananmukaisesti sokkona.

Jos lasit tuntuvat hankalilta käytössä, voi olla viisasta yksinkertaisesti vaihtaa optikkoa. Hakuammuntaahan sen on, mutta minkäs teet. Antakaa ihmeessä paremmat neuvot, jos osaatte.

Minulla on tästä lähtien luotto-optikko. Muualta en enää laseja tilaa.

--

Päivän kuvat: Näin ilme kirkastui.

Kommentit (4)

Käyttäjä3853
Liittynyt6.11.2017
1/4 | 

Hei,

Voisitkohan auttaa minua asiassa nimeltä Boden.

Huomasin, että olit tilannut neuleita Bodenilta, niin minäkin tilasin äskettäin.

Voisitko kertoa, saapuko paketti postitoimipaikkaan vai yrittääkö joku kuriirifirma tuoda pakettia kotiin?

Muuten ei olisi niin tuhannen hätä mutta olemme lähdössä pitemmäksi ajaksi matkalle ja täällä kotona ei ole ketään pakettia vastaanottamassa.

Olisi tosi hyvä, jos tulisi postiin, niin voisin antaa tyttärelle valtakirjan.

Kakkulakauppaan pitäisi suoriutua itsekin, tainnut käydä minullakin muutamat lämpövauriot, kun on tullut kurkittua eräskin kerta uuninluukusta leipomuksia.  Mies jo hankki uudet monitehot ja opettelua on niiden kanssa, tahtoo mennä kurkisteluksi lasien yli lähinäössä. Vaatii vielä totuttelua, kun hän luuli, että kaksitehot ja monitehot ovat yksi ja sama asia.

Kiitokset jo etukäteen!

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/4 | 

Hei, en nyt ole ihan 100 % varma, miten sain viime Boden-pakettini, mutta se on varmaa, että kuriirilla ne eivät tule. Aikaisemmin Boden käytti Itellaa. Jos paketti oli sen kokoinen, että se mahtui postiluukusta niin se jaettiin muun postin mukana kotiin, muussa tapauksessa se piti noutaa postista. Mutta pidän mahdollisena, että viime paketti toimitettiin Matkahuollon kautta niin, että noudin sen K-kaupasta. Nykyäänhän paketteja tulee vaikka mihin. En kuitenkaan ole ihan varma. Tilasin kesällä niin monenlaista remontinkin takia ja kun asuin myös väistöasunnossa, niin paketitkin tulivat minne sattuu. Bodenin paketti kestää aina tulla yli viikon, usein 9-10 päivää. Eli tee vaan varmuuden vuoksi valtakirja. Harmi, jos et saa uusia neuleita mukaan, Hyvää matkaa silti!

Vierailija
3/4 | 

Minulla on nyt menossa toiset lukulasit, ns. syväterävät. Toimivat ok. Hankittu eräästä "perinteisestä" optikkoliikkeestä. Vanhat lukulasit käyvät edelleen Hesarin lukemiseen aamulla. Mutta kun niitä riivattuja ei saa pysymään puhtaana kirveelläkään. Tai siis sillä en ole vielä yrittänyt... Linsseissä on todellakin eroja.

Maija
Liittynyt15.10.2015
4/4 | 

Sanos muuta! Miten se rasvainen sormi aina osuukin silmälasin linssiin, ja taas saa olla pesemässä. Tai saisi, jos viitsisi. Saisivat keksiä likastumattomat linssit.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016