Sain vuosi sitten työpaikalla käyttööni sähköpöydän, mutta olen hyödyntänyt sitä aika vähän. Jouduin elokuussa työfysioterapeutilla käydessäni tunnustamaan, etten tykkää seistä, koska se rasittaa. Yllättäen hän ei ruvennutkaan saarnaamaan vaan myönsi, että kovalla betonilattialla seisominen tosiaan väsyttää jalkoja. Mitä jos kokeilisin tällaista pehmentävää seisonta-alustaa.
Toinen uusi suositus oli aktivointilauta. Se on muovinen kaareva levy, jolla voi seistä paikoillaan tai keinutella puolelta toiselle, ja se taipuu hieman myös eteen ja taakse. Se on melko jäykkä, joten keinuttelu panee pakaralihakset töihin. Pelkkä seisominen laudalla aktivoi syviä vatsalihaksia ja selkälihaksia eli kehon korsettia. Gymba-niminen lauta on suomalainen keksintö.
Mikäpäs siinä sitten. Sain välineet ripeästi tilatuiksi alan liikkeestä, ja ne tuotiin minulle suoraan työpaikalle. Lasku oli yhteensä noin 250 euroa.
Aktivointilaudan pakkauksessa luvattiin reippaasti, että tämä saa sinut nousemaan tuolistasi. Vähän epäilin, mutta sepä toimikin! Tykästyin heti keinuttelemaan kirjoitustyötä tehdessä ja oikolukiessa. Ensimmäisenä päivänä taisin temppuilla laudalla vain puolisen tuntia, kun pakaroissa alkoi tuntua siltä, että parasta lopettaa.
Pakaralihakset ja jänteet väsyivät selvästi, mutta rohkeana tyttönä kävelin vielä töistä kotiin. Illalla pakarat tuntuivat rennoilta enkä tarvinnut särkylääkettä ollenkaan! Sama toistui seuraavana päivänä, jolloin keinuttelin jo kaksi puolen tunnin jaksoa.
Lautaani käyttävät ihan huvikseen myös työkaverit, joilla ei ole minkäänlaisia vaivoja.
Parin viikon käytön jälkeen voin todeta, että väline on erittäin hyvä. Se ei ole vienyt pakarakipujani kokonaan pois, mutta se on vähentänyt niitä selvästi. Ilmeisesti tuo takapuolen keikuttelu on täsmäliikuntaa jänteilleni. Veri kiertää oikeassa paikassa ja panee kuona-aineet liikkeelle. Viikonloppuna, kun en voinut keinutella, olin selvästi kipeämpi.
Minun pitäisi kai nostaa pöytäni yläasentoon vähintään kerran tunnissa, mutta ihan siihen en ole päässyt. Jos en käyttäisi aktivointilautaa, minun pitäisi seistä seisonta-alustalla. Sillä ei kuitenkaan ole ollut paljonkaan käyttöä, koska melkein aina kun nousen, haluan gymbailla.
Jos olisin tajunnut hankkia keinulaudan jo kolme vuotta sitten, olisinko välttynyt jännetulehduksen kroonistumiselta ja pysynyt poissa leikkauspöydältä? Kenpä tietää. Mahtoiko sellaista olla silloin markkinoillakaan? Nyt tekee mieli hankkia lauta myös kotiin.
Suosittelen aktivointilautaa lämpimästi kaikille, joilla on hamstring-syndrooma tai muuten kipeytyneet takareisilihasten jänteet. Mikseipä se voisi muihinkin pakaravaivoihin auttaa. Lautaani käyttävät ihan huvikseen myös työkaverit, joilla ei ole minkäänlaisia vaivoja. Se vaan on niin kiva seisten työskentelyn apuväline. Ja minähän en sitä pysty koko aikaa käyttämään, joten siitä riittää useammalle.
Lisätietoja aktivointilaudasta löytyy tämän linkin takaa: http://gymba.fi/
Tällä kertaa kävelyssäni oli vikana, etten käyttänyt riittävästi pakaralihaksiani.
Ai että kuinka on mahdollista, että pyrstöni ylipäätään on yhä kipeä, vaikka minut leikattiin jo kaksi vuotta sitten?
Hyvä kysymys. Nyt on kipeänä se peffan puolisko, jota ei leikattu. Se ärtyi hirveästi kesän helteillä, vaikken rasittanut sitä juuri ollenkaan. Sekä työterveyslääkäri että fysioterapeutti vahvistivat, että lämmin sää ihan oikeasti pahenta tulehduksia, ja tulehdushan siellä jänteen kiinnityskohdassa lienee. Minulle helteen ja kivun yhteys paljastui vasta sään viilennyttyä, kun kivut hellittivät. Ajattelin, että joku yhteys siinä täytyy olla, ja kysyin ammattilaisilta.
Työfysioterapeutti tutkaili taas myös kävelyäni. Tällä kertaa oli vikana se, etten käyttänyt kävellessä riittävästi pakaralihaksiani. Kävelyn pitäisi kuulemma tuntua joka askeleella pakaroissa, mutta minä en kyllä tuntenut kankuissani yhtään mitään. Sain pientä tuntumaa vasta lopettamalla hissuttelun ja pidentämällä askelta reilusti taaksepäin. Fyssari muistutti, että askeleen pitäisi lähteä liikkeelle rullaamalla kantapäästä suoraan päkiälle ja ponnistamalla päkiällä, jolloin askel saa voimaa ja pakaralihakset tulevat mukaan liikkeeseen.
Aikaisemmin minulle on huomautettu takakenossa kävelystä ja painotettu, että joka askeleen pitää tuntua selkälihaksissa. Nyt askelluksen siis pitäisikin tuntua pakaroissa. Sain tehtäväksi harjoitella tätä kävellessäni aina kun muistan.
Korostunut päkiän käyttö kipeytti kuitenkin välittömästi vaivaisenluuni, jota taannoin kävin näyttämässä jalkafysioterapeutillakin. Jumppaohjeilla sain silloin kivut pois ja pottuvarpaan kääntymisen pysähtymään, mutta treenaus tietenkin lopahti, kun akuutti tilanne meni ohi.
Tällä viikolla menen uudestaan fyssarille. Joudun tunnustamaan, että kävelytreenit ovat tauolla ja lihaskuntotreenejä en ole edes aloittanut. Treenaan ainoastaan jalkapyöydän pieniä lihaksia. Ei nyt sentään kaikkea kerralla.
--
Päivän kuvat: Iloisen oranssi Gymba on työpäivän piristys.
Kiitos paljon tekstistäsi. Poden vaihdevuosia par'aikaa, mutta tuntuu, että tietoa hakiessani on ollut vain kaksi vaihtoehtoa: joko karmeat oireet tai sitten ei olekaan yhtään mitään ja elämä on niin mahtavaa.. Kirjoitit sellaisesta välimuodosta, johon taidan samastua. Itsellä on vähän tuota ja pikkasen tätä, vaikka liikaa niitä ja vaivaa näistä, ja eteenpäin vain on porskuteltava. Ainoa, mikä mietityttää vielä kovasti, on hormonikorvaushoidot, mutta kun pelkään s-kirjaimella alkavaa niin paljon, etten ole tehnyt päätöksiä. Epätyypillistä on nimittäin se, että ikäsarjassani ei pitäisi vielä vaihdevuosia ole, mutta näin on nyt käynyt. Mulla ei ole lähisukulaisia, joilta asiasta keskustella, eivätkä ystävieni äidit ole niin läheisiä jututettavaksi. Mukava oli siis lukea postauksesi, koska kirjoitat jotenkin rauhallisella tavalla.
Kiitos itsellesi kommentista :) Vaihdevuosista tosiaan puhutaan aika vähän, enkä itsekään ole ollut virittämässä keskustelua. Vaihdevuosia kai hävetään samoin kuin kuukautisia. Kuukautisaktivisteja on jo, milloin tulevat vaihdevuosiaktivistit? Myös rauhallisella puheella on toki paikkansa.
Viidenkympin vaiheilla olin töissä naisvaltaisella työpaikalla ja pyöräilin työmatkani. Suihkuhuoneessa keskusteltiin reippaasti myös vaihdevuosista, eli siellä sain tietoni kaikista mahdollisista oireista ja hoidoista, eikä tullut mieleenkään että asiassa olisi jotakin hävettävää. Itse käytin hormonikorvaushoitoa eläkkeelle siirtymiseen asti, sitten lopetin. Palanneita oireita oli lähinnä yöhikoilu ja siihen oli käypä ratkaisu vanha ohueksi kulunut pellavapyyhe kaulan/niskan alle. Saattaa olla tarpeen joskus vieläkin :)
Niinpä. Omalla työpaikallani on käytännössä aina miehiä kuulemassa, ja valtaosalla naisista on vielä pitkä matka vaihdevuosiin, joten oireet ja hoidot eivät tosiaan kuulu arkipäivän puheenaiheisiin. Pukuhuonettakaan ei ole. Hyvä, että muualla vertaistukea löytyy helpommin.
Meillä on facebookissa ollut jo monta vuotta vertaistukiryhmä; Tervetuloa mukaan! https://www.facebook.com/groups/1501436553421499