Kirjoitukset avainsanalla siirtolapuutarha

Sen piti olla helppoa – kootut epäonnistumiseni taimikasvatuksessa

21.4.2023 klo 22:15

Sanon heti kärkeen, että olen kasvattanut jo aika paljon kukkien taimia siemenistä ja olen enimmäkseen onnistunut. Tälläkin hetkellä parvekkeellani ulkoilee yhteensä noin 50 hyvinvoivaa kiinanasterin, leijonankidan ja keijunmekon tainta sekä noin 25 kuukasimansikan ja köynnöspinaatin tainta.

Onnistuminen on kuitenkin aina samanlaista, kun taas epäonnistua voi lukemattomin eri tavoin. Onnistuminen on tylsää ja siitä kertominen aiheuttaa kateutta. Myötähäpeä ja vahingonilo – paljon kivampia tunteita. Tarjoan niihin nyt teille mahdollisuuden, olkaa hyvät, eipä kestä kiittää.

Asiaan: missä kaikessa olenkaan epäonnistunut ja mitä olen siitä oppinut?

Yksi onnistumisista: pidin köynnöspinaatti Järvensivun kylvöstä neljä viikkoa 5-asteisessa jääkaapissa, minkä jälkeen siemenet itivät huoneenlämmössä noin viikossa. Kuukausimansikoille riitti viikon kylmäkäsittely. Molemmat siemenet ja kylvöohjeet olivat Siementarhasta.

1. Jätin pikkutaimet paahteiselle ikkunalle ja lähdin reissuun

Tämä tapahtui jo siihen aikaan, kun kasvatin kukkia pelkästään parvekkeella. Olin tilannut valmiita pikkutaimia puutarhalta ja hoivasin niitä ikkunan edessä. Sitten pääsin työpaikan opintoretkelle Islantiin. Aivan mahtava paikka ja ikimuistoinen reissu. Sillä aikaa kuitenkin valtaosa taimista kuoli. Syy: taimet olivat valoisalla ikkunalla, sälekaihtimet olivat auki ja sattui monta aurinkoista päivää peräkkäin. Olin neuvonut kastelemaan joka päivä, mutta kastelija ei ollut kuullut sanoja ”joka päivä”. Valon säätelystä en ollut maininnut mitään.

On helpompaa pidättäytyä matkustelusta kuin ennustaa säätä tai opettaa ummikko hoitamaan taimia. Pikkutaimia pitää katsoa tarkasti monta kertaa päivässä ja päätellä pienistä merkeistä, miten ne voivat ja mitä tarvitsevat.

Lue lisää: Pikkutaimia postimyynnistä

Lue lisää: Turrena Islannissa – Kävelin mannerlaatalta toiselle

2. Kasvatin rumia kukkia ja tajusin sen vasta seuraavana vuonna

Akileijat ovat ihania monivuotisia kukkia eli perennoja. Olen yrittänyt kasvattaa niitä siemenestä jo monta kertaa, ja vain kerran olen onnistunut. Ikävä kyllä juuri se lajikevalinta (Winky double red and white) oli epäonnistunut enkä tykkää kukista yhtään. Olisin halunnut hienostuneita huituloita enkä vulgaareja cancan-hameita.

Pussin kyljessä oli kyllä valokuva, mutta sieluni silmät eivät kai uskoneet sitä. Mikä pahinta, totuus paljastui vasta seuraavana vuonna. Akileijat kasvattavat nimittäin ensimmäisenä vuonna vasta lehtiruusukkeen ja kukkivat seuraavana kesänä. Toisaalta valinnan varaakaan ei ollut – tuo oli ainoa akileija, jonka siemeniä silloin löysin. Myöhemmin olen kylvänyt toista akileijalajiketta kolme kertaa turhaan. En vain saa sen kylmäkäsittelyä onnistumaan.

Kuvan akileijat kylväytyvät itsekseen siirtolapuutarhassani Villa Palasessa, mikä taitaakin olla paras tapa. Viime kesänä annoin periksi ja ostin kolme vakoisen akileijan tainta puutarhamyymälästä. En edes yrittänyt kasvattaa siemenestä.

Keräsin keijunmekon siemeniä Villa Palasen terassilla viime syyskuussa.

3. Keijunmekot kuolivat lähtökuoppiinsa enkä tiedä, miksi

Olin onnistunut tsinnioiden ja kosmoskukkien taimikasvatuksessa niin hyvin, että päätin tänä vuonna kokeilla jotakin vaikeampaa – keijunmekkoja. Vaikeus johtuu pitkästä esikasvatusajasta eli siementaimi pitää pystyä pitämään hengissä tammi-helmikuusta saakka, jotta sen voi istuttaa amppeliin touko-kesäkuussa ja saada ensimmäiset kukat ennen juhannusta. Kokeilin samalla ensi kertaa kukkien kasvatusta omista siemenistä.

Kylvin samaan aikaan syksyllä keräämäni omat siemenet, joissa oli tallella leveät siivekkeet, ja ostosiemenet, jotka olivat paljaita. Olin lukenut, että siivekkeet auttavat pitämään siemenen sopivan kosteana itämiseen asti, ja siksi kuvittelin, että saisin omista siemenistä paremmat taimet tai ainakin ison määrän taimia. Ostosiemenet olivat vain kaiken varalta.

Toisin kävi. Impectan viidestä siemenestä kasvoi neljä käyttökelpoista tainta. Omista siemenistä sain muistaakseni noin 15 tainta, mutta vain muutama niistä kasvatti muutakin kuin sirkkalehdet ja kaikki lopettivat mystisesti kasvamisen alkuunsa. Olosuhteet olivat täysin samat kuin ostosiementaimilla. Epäilen, että harsosääsket, joita parveili muutamia taimien ympärillä, munivat taimimultaan ja toukat söivät taimien juuret. Mutta mikseivät ne syöneet viereisen lokerikon taimia? En ymmärrä.

Leijonankita Twinny Appleblossomin taimet ulkoilevat lasitetulla parvekkeellani. Erotan Appleblossomin ja sisarlajike Peachin erivärisistä koulintaruukuista.

4. Ajattelin, että pääasia kun valoa on paljon, ja taimet melkein paloivat

Taimikasvatuksen harrastaja ei voi tulla toimeen ilman kunnollisia kasvivaloja, mutta valoa voi olla myös liikaa. Opin tämänkin kantapään kautta.

Virittelin ensimmäiset kasvilamppuni viitisen vuotta sitten pelargonien talvetusta varten vanhaan Lundia-hyllykköön. Halusin kiinnittää lamput hyllyjen alapuolelle. Koska sopivan kokoisia ja helposti kiinnitettäviä oikeita kasvivalaisimia ei ollut saatavilla, ostin tavallisia raksavaloja, jotka kiinnitin nippusiteillä. Laskin, että pelargonien lehdille tuleva luksimäärä olisi suunnilleen sopiva. Pelargonit pärjäsivätkin valojen alla pääosin ihan hyvin, mutta tummalehtiset selvästi huonommin kuin vaalealehtiset. Ne tuntuivat viihtyvän paremmin hiukan niukemmassa valossa.

Taimikasvatuksessa kesäpäivänhattujen lehdet kupertuivat viime keväänä oudosti ja osa lehdistä alkoi punertaa. Kun myöhemmin istutin taimet kukkapenkkiin ilman kunnollista karaisua, ne melkein kuolivat valosokkiin: kaikki vanhemmat lehdet muuttuivat tummanpunaisiksi ja vasta uusista, avomaalla kasvaneista lehdistä tuli vihreitä. Sopeutuminen vei useita viikkoja ja hidasti kasvien kehitystä. Tästä ymmärsin, että punertumalla kasvi suojautuu liialta valolta samoin kuin ihminen ruskettumalla.

Kun tänä vuonna näin, että keijumekkojen pikkuruiset taimet muuttuivat punaisiksi, ymmärsin heti, mistä on kysymys ja siirsin ne pois voimakkaiden valojen alta. Vihreys palasi, mutta taimet eivät toipuneet.

Nämä taitavat olla kiinanasterin sirkkalehtiä.

5. Tein syyskylvöt suoraan kukkapenkkiin – kasvatin pelkkiä rikkaruohoja

Syys-, talvi- ja hankikyvöt ovat juuri nyt kuuminta hottia. Edelläkävijät hehkuttavat, miten helppoa ja kätevää on kylvää siemenet ulos jo talvella, kun monien siementen vaatima kylmäkäsittely hoituu luonnostaan, taimet eivät vie tilaa ikkunalla, lisävalaistus on tarpeetonta ja taimista kasvaa tukevia ja olosuhteisiin sopeutuneita ilman karaisua. Maan molemmat johtavat puutarhalehdet kertoivat talvikylvöistä usean aukeaman kuvajutuilla vuoden ensimmäisissä numeroissaan.

Kokeilin syyskylvöjä jo viime kaudella, jolloin yksityiskohtaisia ohjeita oli vaikeampi löytää. Kylvin punalatvan ja akileijan siemenet kahteen sievään riviin kukkapenkkiin, jonka olin päällystänyt kaupasta ostetulla kylvömullalla. Peittelin ne kevyesti. Tulos: keväällä penkissä ei näkynyt pitkään aikaan mitään. Sitten toiseen kylvöriveistä ilmestyi rivi sirkkalehtiä. Päättelin, että olin saanut punalatvan taimia ja koulin ne ruukkuihin.

Hoivasin taimia ruukuissa koko kesän vain todetakseni elokuussa, että olin kasvattanut rikkaruohoja. Monta eri rikkaruohoa. Mistäpä minä olisin tiennyt, miltä punalatvan taimet näyttävät, kun en ole koskaan nähnyt täysikasvuistakaan kasvia. Yksi taimista saattoi mahdollisesti olla punalatva. Istutin sen kukkapenkkiin enkä vielä tiedä, onko se selvinnyt hengissä talvesta.

Veikkaan, että jos olisin jättänyt kylvölaatikot tähän koko talveksi, minulla olisi nyt punalatvan, akileijan, koristeporkkanan ja syyssädekukan taimia.

6. Tein syyskylvöt parvekelaatikkoon ja vedin täydellisen vesiperän

Vahingosta viisastuneena tein viime marraskuussa syyskylvöt pitkiin altakastelulaatikoihin, joita olin aiemmin käyttänyt parvekkeella. Itsevarmana kylvin akileijojen ja punalatvojen lisäksi myös koristeporkkanaa ja syyssädekukkaa. Jätin laatikot Villa Palasen katetulle terassille ulkotiskipöydän päälle. Päättelin, että jos on tarkoitus antaa siemenille kylmäkäsittely, ei umpijäätyminen voisi olla fataalia. Peitin laatikot harsolla, jotta linnut eivät söisi siemeniä.

Sitten luin netistä, että tärkeintä on peittää kylvökset lumella ja pitää huolta, että niiden päällä on sitä jatkuvasti. Lounaisessa Suomessa on toki lunta joka talvi, mutta usein pysyvästi vasta helmikuussa. Nytkin lumipeite tuli jo joulukuussa, mutta suli välillä useita kertoja pois. Siirsin hätäpäissäni taimilaatikot mökin kulmalle ja haalin lunta päälle. Lumi suli laatikoihin ja sitten jäätyi. Laatikot jäätyivät kiinni maahan enkä saanut niitä siirrettyä takaisin terassille. Ja sitten satoi paljon lisää lunta.

Kevään koittaessa altakastelulaatikoiden vesitilat hölskyivät täysinäisinä. Kaadoin osan vedestä pois, nostin laatikot jälleen tiskipöydälle toivoin parasta. Toistaiseksi turhaan. Yhtään tainta ei ole näkynyt.

Sen sijaan tammi-helmikuussa tavalliseen taimipurkkiin kylvämäni köynnöspinaatti on itänyt. Pidin purkin visusti tiskipöydällä enkä todellakaan sählännyt lumen kanssa. Toisaalta sisätiloissa kylvämäni köynnöspinaatti on kasvussaan paaljon pidemmällä. Kokemukseni eivät viittaa siihen, että talvikylvöt onnistuisivat helposti tai että niistä olisi etua. Paremmat taimet olen saanut sisällä lampun alla.

En kuitenkaan aio antaa periksi. Ensi talvena yritän talvikylvöjä uudestaan, koska olen varma, etten ole vielä epäonnistunut kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Ja vielä ehdin mokata tänä keväänäkin, koska oppineidenkukat, kosmoskukat, kesäleimut, auringonkukat ja ruusupavut ovat yhä kylvämättä. Ettei vaan olisi jo liian myöhäistä!

Päivän kuva: Keräsin viime syksynä keijunmekkojen siemeniä talteen Villa Palasessa.

Kommentit (1)

Vierailija

1/1 |

klo 13:00 | 15.5.2023

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa talvikylvöjä. Kylvin siemenet karkkilaatikoihin, joiden kannessa ja pohjassa on reikiä. Karkkilaatikot laitoin ulos isommissa muovilaatikoissa, joiden pohjassa ja sivuseinissä on tuuletus/vedenpoistoreikiä. Tein kylvökset vasta helmi-maaliskuussa ja koitin pitää karkkilaatikoissa lunta niin pitkään kuin sitä oli. Ainakin osa näyttää onnistuneen.

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tietyssä iässä

10 metrin daaliapenkki ja muita suunnitelmia

klo 22:26 | 14.1.2023

Kukkapuutarhan rakentaminen siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaseen eteni viime kesänä hyvin, mutta muutama asia jäi vielä ratkaisematta ja uusiakin ongelmia ilmeni. Näin keskitalvella on sopiva hetki miettiä, mitä ensi kaudella voin tehdä toisin. Listasin muutamia pulmia ja niiden mahdollisia ratkaisuja.

Yläkuvassa daalia Gold Crown, keskellä Cafe au Lait ja alakuvassa Ambassador.

1. Pitkä sisääntulopenkki on sekava ja iloton

Villa Palasen suora sisääntulokäytävä johtaa portilta mökin luo, ja sen vasemmalla puolella on pitkä, laudoilla rajattu kukkapenkki. Poistin siitä jo ensimmäisenä syksynä sinisävyiset perennat ja istutin tilalle kuunliljoja. Ajattelin niistä penkin peruskasveja, joiden välit täyttäisin jollakin värikkäällä.

Tämä ei kuitenkaan toiminut. Kuunliljat eivät lähteneet kunnolla kasvuun ja lehtokotilot söivät vähäiset versot. Istuttamistani tulppaaneista vain noin puolet kukki, minkä jälkeen kukkapenkki näytti surkealta. Yritin pelastaa tilanteen unikoilla ja leijonankidoilla, mutta ei se oikein onnistunut. Vaikutelma oli sekava.

Sisääntulopenkin pitäisi toivottaa mökille tulija suloisesti tervetulleeksi. Se on myös puutarhan helppopääsyisin paikka, josta kuljetaan jatkuvasti ohi. Niinpä siihen sopivat parhaiten kukat, joita pysähdytään ihailemaan monta kertaa päivässä. Siis mitkä?

No tietysti daaliat. Miksen sitä heti tajunnut? Kunhan kevään tulppaanit ovat kukkineet, aion poistaa sipulit ja istuttaa paikalle 10-metrisen daaliapenkin. Juurakot saan pääosin jakamalla kylmäkellarissa talvehtivat vanhat, isot juurakot, ja olen myös tilannut niihin täydennystä Hollannista. Jatkossa istutan tulppaanit koreihin, joiden avulla ne voi näppärästi poistaa penkistä daalioiden tieltä heti kukkimisen jälkeen ja siirtää syrjemmälle keräämään voimia.

Tulppaanien ja daalioiden vuorottelu tarkoittaa, että juhannuksen tienoolla pitkässä penkissä ei kuki mikään. Se ei haittaa, koska pionit kukkivat ihan vieressä. Kun tulppaaneiden, hedelmäpuiden ja pionien kukinta on ohi, esikasvatetut daaliat aloittavat ja kukkivat pakkasiin saakka. Työläs tämä ratkaisu ehkä on, mutta helppohoitoisuus ei olekaan minulla tavoitteena. Jos tämä onnistuu, penkistä tulee tosi hieno! Jos ei, kehitän jotakin muuta.

Yläkuvassa daalia Creme de Cassis, keskellä Strawberry Cream ja alakuvassa Maya.

2. Porttikaari on tyhjillään lumikärhön palelluttua

Portin luona kaaressa kasvoi ensimmäisenä kesänä komea lumikärhö ja toisella puolella villiviini. Kärhö kuitenkin menehtyi viime talven pakkasissa, eikä villiviini näytä voivan kovin hyvin. Mitäs tähän sitten?

Jos luottaisin taitoihini enemmän, istuttaisin kaaren juurelle tarhalyhtykärhöjä tai köynnösruusuja, mutta toistaiseksi aion tyytyä yksivuotisiin köynnöksiin. Aion esikasvattaa porttikaareen ruusupapu Käferbohnea! Sen versot ovat 2–4 metriä pitkiä, mikä riittänee. Olen kasvattanut ruusupapua aikaisemmin parvekkeella, joten tiedän, että pärjään sen kanssa. Käferbohnen papujen pitäisi sitä paitsi olla oikein maukkaita. Ne ovat vieläpä monivärisiä ja tosi kauniita.

Sain idean, kun selasin Naantalin Livonsaaressa sijaitsevan Siementarhan siemenluetteloa. Siementarha on erikoistunut tuottamaan ja myymään luomulaatuisia kotimaisia siemeniä. Tunnen perustajan siltä ajalta, kun hän oli Livonsaaren osuuspuutarhan puutarhuri ja kävin siellä kitkemässä ja sadonkorjuutalkoissa. Tiedän, että hän kokeilee mielellään lajikkeita ja valitsee jatkoon vain parhaat. Minusta tällaista pienyritystoimintaa kannattaa tukea, joten tilasin samalla yhtä ja toista muutakin.

Syyshortensia Wim's Red.

3. Kesäkukkapelto varjostaa syyshortensiaa

Istutin ensimmäisenä syksynä syyshortensia Wim’s Redin tarkasti harkittuun paikkaan. Etupihan suunnitelmani menivät kuitenkin uusiksi, kun selvisi, että sähkökaapeli kulkee diagonaalisesti pihan halki. Siihen ei kannata kaivaa syvää kuoppaa esimerkiksi isokukkaisten ruusujen vaatimalle salaojitukselle, puhumattakaan puun istuttamisesta. Kesäkukka- tai perennapenkki olisi turvallisin vaihtoehto.

Viime kesän kesäkukkapenkistä tulikin komea, mutta syyshortensia jäi sen taakse varjoon ja vaille ansaitsemaansa huomiota. Uskon, että korkeiden kukkien penkki jää pysyväksi ilmiöksi. Siksi voi olla parempi kaikille, että syyshortensia väistyy.

Siirrän hortensian todennäköisesti keväällä heti maan sulettua etupihan länsipuolelle, pensasruusujen viereen. Olin aikeissa laittaa siihen vielä yhden ruusun, mutta koska en saanut viime keväänä Marzipanin tainta, paikka jäi tyhjäksi. Siinä on toisella puolella lumipalloheisi, jonka kukinta ehtii mennä ohi ennen kuin syyshortensia aloittaa.

Ikävää, että vasta juurtunut pensas siirretään jälleen, mutta eiköhän virheet ole parempi korjata heti kun ne on havaittu.

Yläkuvassa tsinnioita Rainbow Mixed, keskellä punakosmoksia Apricotta ja Candy Stripe ja alakuvassa kesäpäivänhattuja Cherry Brandy.

4. Esikasvatetut taimet jurovat istutuksen jälkeen

Minulla on kaupunkiasunnossa varsin hyvät olosuhteet omaan taimituotantoon: isoja ikkunoita kolmeen suuntaan ja mahdollisuus ripustaa kasvivaloja katosta. Olen myös kehittänyt alun perin pelargonien talvetusta varten monikerroksisen kasvatuspaikan vanhasta kirjahyllystä ja remonttivaloista. Kun siirrän pelakuut loppukeväällä lasitetulle parvekkeelle, hyllypaikat vapautuvat taimille.

Taimien karaiseminen eli sopeuttaminen ulkoilmaan on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Sille ei ole paikkaa, kun piha puuttuu. En ole ainakaan toistaiseksi vienyt taimiani ulkoilemaan kerrostalon yhteiselle takapihalle, pyörätelineiden ja mattojen tamppauksen viereen. Käytettävissä on vain lasitettu parveke, joka on auringon paistaessa aika lämmin.

Koska jouduin viime keväänä istuttamaan taimet vain parin päivän karaisulla, ne juroivat pitkään ennen kuin juurtuvat ja alkoivat kasvaa. Etenkin kesäpäivänhatut kärsivät auringon paahteesta. Niiden lehdet ruskettuivat ja ne joutuivat kasvattamaan kokonaan uudet lehdet.

Voisin ehkä jatkossa karaista taimia Palasessa pidempäänkin kuin pari päivää. Tosin siellä on vähemmän valoisia ikkunapaikkoja kuin kaupungissa ja lasikuistin yölämpötila on sama kuin ulkona. Olosuhteet eivät paljon eroaisi suoraan kukkapenkkiin istuttamisesta. Lisäksi taimia täytyy siirrellä sisä- ja ulkotilojen välillä, mikä ei sovi kovin hyvin yhteen työelämän vaatimusten kanssa.

Sitä paitsi taimikasvatukseni on porrastettua, joten minulla olisi samaan aikaan kaupungissa pienempiä taimia, jotka myös vaatisivat huomiota. Eli pitäisi sahata jatkuvasti bussilla Palasen ja kaupunkikodin väliä. Tämä ratkaisu tuskin toteutuu ainakaan tänä vuonna, enkä ole ylipäätään varma sen järkevyydestä.

Istutettujen taimien sopeutumista voi helpottaa virittämällä varjostavan harson niiden päälle. Etenkin kosmoksen ja tsinnian taimet ovat kuitenkin istutusvaiheessa jo melko korkeita, joten harsolla pitäisi olla jonkinlaiset pidikkeet ja se pitäisi kiinnittää kunnolla maahan, ettei tuuli vie sitä mennessään. En vielä tiedä, miten tämän tekisin.

Täydellinen ratkaisu taimikasvatuksen kannalta olisi muuttaa omakotitaloon. Tuskinpa silti luovun kaupunkikodistani pelkästään taimien karaisun takia. Jotakin rajaa sentään!

Päivän kuvat: Daaliota, pääasiassa.

Kommentit (1)

Maija

Liittynyt15.10.2015

1/1 |

klo 9:17 | 16.2.2023

Arvoisa käyttäjä 680, toivon, että lopettaisit blogini väärinkäytön mainoslinkkien alustana.

Ilmoita asiattomaksi

Tietyssä iässä

Villa Palasen vuosi 2022 - toinen vuoteni siirtolapuutarhurina

klo 22:00 | 5.12.2022

Vuonna 2022 rakensin siirtolapuutarhapalstalleni Villa Palaseen kukkapuutarhaa enkä ehtinyt tehdä sen ja palkkatyön lisäksi juuri mitään muuta. Valmista ei tietenkään vielä tullut, mutta pääsin hyvään vauhtiin.

Tammikuu

Tilasin yksivuotisten kukkien siemeniä, pikkutaimia amppeleita varten, daalian juurakoita ja jouluruusuja. Piirtelin lumeen uusien kukkapenkkien paikkoja ja pohdin, minne istuttaisin pioneja ja vartettuja syreenejä. Opiskelin Pihailopuutarhurin verkkokurssia. Portti jäätyi kiinni.

Helmikuu

Portti pysyi koko helmikuun jäässä, mutta lumi alkoi loppukuusta jo selvästi huveta. Suunnittelin omenapuiden ja pensaiden leikkuuta ja kesäkukkien kylvöjä, mutta loppukuusta satoi taas reippaasti lunta. Kuuntelin Versoilevan puutarhapodcastia.

Maaliskuu

Moottorisaha soi tontilla, kun luottoarboristini, Puuveljien Ilkka, veti etuaidan alas. Saman kohtalon kokivat norjanangervo sekä syreenit. Aloitin myös tontin takalaidan orapihlaja-aidan siistimisen kiskomalla kuolleita runkoja pois aidan keskeltä. Päivät olivat jo varsin lämpimiä, ja kuun lopulla portti vapautui jäästä. Kevätmyrsky rikkoi terassin valokatteen.

Huhtikuu

Huhtikuun toisella viikolla satoi 15 senttiä lunta. Loska oli pahimmillaan, kun V-S Proservicen asentajat kantoivat ilmalämpöpumpun tupaan. Oli ihanaa saada mökki lämpimäksi. Vain viikon kuluttua tästä koko piha oli jo sulana paitsi rakennusten takaa.

Leikkasin herukat. Kotona kylvin kesäkukat useassa erässä ja laitoin daaliat esikasvatukseen.

Heti roudan väistyttyä aloitin lapiotyöt. Käänsin tulevan pionipenkin paikan ja poistin juurakot. Myös toinen töyhtöangervon juurakoista sai lähteä. Otin maanäytteitä pitkin pihaa viljavuusanalyysiä varten. Tulokset olivat odotettua paremmat: maa on kohtalaisen multavaa ja ehkä liiankin hyvin kalkittua sekä lannoitettua.

Toukokuu

Turku Energiasta tuli tilauksesta kaveri kaapelinäytölle (huomaa ensimmäisen kuvan keltainen katkoviiva), minkä jälkeen pääsin turvallisesti etupihan kaivausten kimppuun. Annoin lavakaulukset pois ja perustin ison kukkapenkin, johon istutin daaliat ja kesäkukkien taimet. Hankin myös kaksi hunajamarjapensasta, kaksi pensasruusua, lumipalloheiden ja punavartisen raparperin. Uudet iirikset, päivänliljat ja jouluruusut pääsivät multaan. Toin kukka-amppelit mökille. Ostin siirtolapuutarhan taimitorilta kaksi kotkansiipeä ja lipstikan, jotka istutin mökin taakse.

Käänsin vanhan pionipenkin ja puhdistin sen juurakoista, joita kertyi iso jätesäkillinen. Siirsin kaksi parasta juurakkoa uuteen penkkiin ja istutin neljä uutta pionia. Hanslankari asensi uuden valokatteen ja maalasi terassin tukipuut kertaalleen. Hän vei myös peräkärryllisen juurakoita ja muuta jätettä jäteasemalle.

Vanhat runoilijanarsissit kukkivat terassin pielessä, mutta syksyllä istuttamani narsissin sipulit nähtävästi paleltuivat - ei kukkia, ei edes lehtiä. Myös tulppaaneita kohtasi kato, joskin niistä sentään noin puolet kukki. Hedelmäpuut, nuo Villa Palasen kuningattaret, peittyivät kukin vuorollaan kukkahuntuun. Valkeita kuulaita tosin vaivasi jokin nuput syövä tuholainen. Kääpiömanteli kukki suloisesti.

Aloitin viikoittaisen humalan versojen nyhtämisen orapihlaja-aidan sisältä. Humalakasvusto heikentyikin kesän aikana huomattavasti.

Kesäkuu

Myöhäiset tulppaanit selviytyivät talvesta paremmin kuin varhaiset, joten tulppaanipenkki oli parhaimmillaan vasta nyt. Myös laukat, lumipalloheisi, särkynyt sydän, kalliokielot ja akileijat kukkivat kesäkuun alussa.

Hanslankari ryhdisti etupihan kohdan, jossa nurmikko vyöryi käytävän kiveykselle. Siitä näytti puuttuvan yksi laattarivi, joka asennettiin nyt. Nurmikko oli korkeammalla kuin käytävä, joten tarvittiin myös reunakivet. Vadelmapenkin reunalta paljastui kitkiessä reunakiveys, jota en ollut aikaisemmin huomannut ollenkaan. Takapihalla tuli nurmikon alta esiin vanha kivipolku, kun perustin uutta kukkapenkkiä.

Aloitin kesälomani matkailemalla Norjassa. Palattuani juhannusviikolla melkein kaikki oli kukassa: alppiruusut, ruusut, pionit, tarha-alpit, karhunvatukat. Etuaita oli alkanut versoa lupaavasti, mutta se oli täynnä rikkaruohoja. Kitkin sen.

Tontin vesipiste on kastelun kannalta hankalassa paikassa talon takana. Ratkaisin ongelman Fiskarsin pienellä letkukelalla ja Gardenan maahan ruuvattavalla isommalla letkukelalla, jotka tulivat talon eri puolille. Nyt oli helppo kastella sekä uusia istutuksia että yksivuotisia kukkia. Kastelin kaksi kertaa viikossa.

Heinäkuu

Kesäkukkapenkki komistui viikko viikolta. Toisaalta sisääntulopenkki näytti tulppaanien kuihduttua niin surkealta, että jouduin hankkimaan torilta kaksi kassillista leijonankitoja sitä piristämään. Daaliat, liljat ja unikot tulivat kukintavuoroon. Keijunmekkoamppelit kasvoivat molempiin suuntiin, kunnes suojasivat terassia naapurin katseilta.

Maalaustyöt ovat Palasessa heinäkuun heiniä. Maalasin terassin tukipuut vielä kertaalleen ja lisäksi sudin kesäkeittiön seinät kahteen kertaan. Katetun kuistin kaide sai 2-3 maalikerrosta. Tämän tehtyäni istutin kesäkeittiön taakse laikkukirjokanukan.

Kesän leikkausurakka käynnistyi: leikkasin kaikki aidat ja rapsin hedelmäpuiden vesiversoja aina, kun kerkisin.

Marjasato alkoi kypsyä. Uuden valkoherukan makeat marjatertut pääsivät suoraan suuhun. Vadelmien versot kärsivät talven peuratuhoista, joten sato jäi melko pieneksi. Pepi-päärynä kasvatti ensimmäisiä hedelmiään. Osallistuin siirtolapuutarhayhdistyksen toimintaan keittämällä kahvia avoimien ovien päivänä ja ostamalla perinteisestä huutokaupasta mattoja.

Elokuu

Etupihan kesäkukkapenkki kypsyi korkeaksi, tuulessa heiluvaksi pelloksi. Valtava hepokatti pysähtyi hetkeksi Ambassador-daalian varteen. Elokuun uusia kukkijoita olivat iksia ja kiinanasterit sekä kukonkannukset. Kirpat söivät krassi-istutukset lähes kokonaan. Pensasruusut Sävel ja Sointu kukkivat uudestaan.

Istutustyöt jatkuivat: istutin Tinkerbellejen alle verikurjenpolvia, tähtiputkia ja särkyneitäsydämiä. Reunuskasveiksi tuli keijunkukkia ja päätyyn kolme eri väristä pallohortensiaa. Lisäksi muokkasin nurmikosta terassin viereen uuden istutusalueen, johon tuli valkoisia jaloangervoja ja kuunliljoja: pikkuruisia Blue Mouse Earseja, raikkaita kolmivärisiä Fire and Iceja ja isoiksi kasvavia, kaksivärisiä Great Arrivaleja. Jouluruusuja oli jo ennestään luumupuun alla. Rikkaruohot valtasivat toisaalla varjopenkin, johon en ollut vielä ehtinyt istuttaa juuri mitään.

Keitin mehua punaherukoista, ja loppukuusta alkoi omenashow. Keitin syksyn mittaan arvioilta 30 litraa omenahilloa yhden ja saman puun tuotannosta. Illat pimenivät, ja siirtolapuutarhan venetsialaisissa Palanen oli nättinä.

Syyskuu

Jatkoin istutuksia. Nappasin alennusmyynnistä lisää verikurjenpolvia ja keijunkukkia sekä kellukoita. Mittailin peura-aitojen paikkoja ja siirsin liian varjoon istutetut pionit. Leikkasin etuaidan vielä kerran ja kärräsin sepeliä portin alle. Kitkin hiekkatien reunan. Hedelmäpuiden kuivista oksista ja vesiversoista kertyi neljä kottikärryllistä risupaikkaan vietävää.

Hollannista tilatut kukkasipulit saapuivat. Istutin scillalajitelman, lumikellot ja helmililjat ja vähän myöhemmin kesäkellot, narsissit ja hyasintit.

Syyskuun lopussa kesävesi suljettiin. Siirsin pöydät varastoon ja pelargonit tupaan. Kiinnitin jänisverkot kolmen pienimmän puun ympärille.

Lokakuu

Istutin tulppaanit sekoituksena pitkään sisääntulopenkkiin. Muutamia erikoisuuksia meni pensasruusujen ympärille ja pikkutulppaaneja etuaidan viereen. Ensimmäisten pakkasöiden jälkeen nostin daalian mukulat ylös kuivumaan ja viikon päästä toin ne kerrostalon kylmäkellariin. Siirsin kolme paakkua vanhoja siperiankurjenmiekkoja ja keväällä istutetut liljat lähes päittäin kukkapenkistä toiseen.

Tyhjensin sadevesitynnyrit, koska kasteluvettä ei enää tarvittu. Tyhjensin lämpökompostorin alaosan. Verkotin hunajamarjat ja lumipalloheiden kauttaaltaan ja suojasin myös laikkukirjokanukan ympärystän, koska verkkoa sattui vielä olemaan. Saapa nähdä, minne sijoitan kaikki nämä verkot keväällä. Putsasin käytävälaattojen välit ja kitkin vielä kerran.

Marraskuu

Koska lämmin sää jatkui, tilasin lisää tulppaanin sipuleita ja istutin ne. Kiinnitin pensaiden ja puiden suojaverkot maahan metallikoukuilla. Ostin torilta neljä huolellisesti tehtyä Toinenluonto-linnunpönttöä ja kiinnitin ne pihapuihin ja talon taakse.

Kun lämpötila näytti laskeneen pysyvämmin miinukselle, levitin talvisuojaturpeen hortensioille ja hyasinteille. Kylvin syyssädekukkaa, punalatvaa, akileijaa ja koristeporkkanaa vanhoihin altakasteluruukkuihin. Tyhjensin terassin ja vein työkalut vajaan.

Joulukuu

Joulukuu alkoi lumisena, joten näin, että kettu, jänis, orava ja harakka olivat aloittaneet säännölliset käynnit tontilla. Myös peura poikkesi. Tein lumityöt ja istutin viimeiset, kaupunkiin unohtuneet tulppaanin sipulit. Seurasin, miten kukkapenkkiin jätetyt lehtikaalit hupenivat vähä vähältä.

Kokosin valokuvakirjaa vuoden kukkakuvista. En tilannut vielä uusia siemeniä tai daalian juurakoita, vaikka pidin silmällä verkkokauppojen valikoimia.

Se oli sellainen vuosi. Vielä pitää huomauttaa, etten suinkaan tehnyt kaikkea yksin. Sain arvokasta apua puolisolta, ystävältä, arboristilta ja hanslankarilta. Ilman heitä työ olisi edistynyt hitaammin ja olisin ollut iltaisin kipeämpi. Valtaosin heiluttelin kuitenkin lapiota itse.

Jos haluat tietää myös ensi vuonna, mitä Palasessa tapahtuu, kannattaa ottaa seurantaan Instagram-tili Villa Palanen. Päivitän tätä blogia aika harvakseltaan.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Tietyssä iässä

Arvosteleva tulppaaniluettelo 2022

klo 21:11 | 7.9.2022

Istutin viime syksynä Villa Palasen pitkään sisääntulopenkkiin reilut sata tulppaanin sipulia. Olin mielestäni työssäni tosi huolellinen, sillä olin hiljattain möyhentänyt maan ja lisännyt siihen vähän hiekkaa. Ripsautin jokaisen sipulin istutuskuoppaan hieman sipulikukkien lannoitetta, enhän vielä tiennyt, että Palasen maa on ylilannoitettua. Tarpeeksi syvät istutuskuopat sain sipuliraudalla. Muistin myös kastella istutuksen jälkeen.

Talvi oli kuitenkin poikkeuksellisen ankara, ja tulppaanipenkistä tuli vain varjo siitä, mitä mielessäni kuvittelin. Noin puolet sipuleista tuotti kukan. Kun ne tietysti kukkivat hieman eri aikoihin, tulppaanimeren vaikutelmasta oltiin sangen kaukana. Joka tapauksessa ajattelin, että arvosteleva luettelo toimisi apuvälineenä, kun harkitsen uusia sipulitilauksia. Kirjoitinkin tämän postauksen pohjatekstin jo tuoreeltaan touko-kesäkuussa.

Vertailun vuoksi - istuttamistani noin 50:stä narsissin sipulista ei noussut yhtään kukkaa, joten narsisseja olisi ollut paha arvostella. Myös 40 iiriksen sipulia olivat hukkaan heitettyä rahaa – ja niistä sentään puolet oli parvekelaatikossa! Kaikki sipulit oletettavasti mätänivät. 20:lle pikarililjan sipulille kävi täsmälleen samoin. Sikäli pitää kai olla tyytyväinen, että edes osa tulppaaneista kehitti kukan.

Mutta tulppaaneihin:

Mount Tacoma – Teidän ylhäisyytenne

Myöhäinen, korkea tulppaani, jonka kukat ovat valkoiset ja kerrotut. Ensimmäiset kukat avautuivat viikolla 21. Isoimmat kukat olivat pionimaisia, runsaasti kerrottuja ja puhtaan valkoisia. Useissa kukkavarsissa oli myös toinen, vähän pienempi kukka.

Tämä lajike meni kirkkaasti jatkoon. Tilasin ensi kevääksi 15 lisää, vaikka nykyisetkin todennäköisesti kukkivat uudelleen. Arvosana 9/10.

Verona – Melkein yhtä kaunis

Varhainen, matalahko tulppaani, jonka kukat ovat valkoiset ja kerrotut. Ensimmäiset kukat avautuivat viikolla 20, joten vierekkäin istutetut Veronat ja Mount Tacomat kukkivat osittain samaan aikaan. Veronan kukat ovat hivenen pienemmät ja hieman keltaisemmat kuin Tacoman, mutta yhtä runsaasti kerrotut. Välillä oli vaikea erottaa, kumpi oli kumpi.

Muutama Verona jäi lyhyeksi nysäksi eikä avannut nuppuaan. Arvosana silti 8/10. Ei kuitenkaan jatkoon, koska Mount Tacoma on vielä mieluisampi.

Exotic Emperor – Peurojen suosikki

Exotic emperor on aikainen, korkea valkoinen tulppaani, jossa on myös vähän vihreää. Istutin näitä kymmenen, joista puolet nousi mullasta. Peurat söivät kaikki nuput jo viikolla 19 ennen kuin ne ehtivät avautua, joten en osaa sanoa, millaisia ne olisivat olleet verrattuna muihin valkoisiin lajikkeisiin. Ainakin ne ovat maukkaita. Ei arvosanaa.

Suihkutin muut tulppaanit kerran viikossa Trico Garden -peurakarkotteella Emperorien tuhon tultua ilmi. Ehkä se tepsi, ehkä ei, mutta syödyksi muut tulppaanit eivät tulleet.

Florosa – Terälehdet vinksin vonksin

Myöhäinen, matala viridiflora-tulppaani, jonka pinkeissä terälehdissä on leveä vihreä raita. Istutin kymmenen, kaksi selvisi talvesta. Odotin tyylikkäästi kaartuvaa liljatulppaania, mutta tosiasiassa terälehdet sojottivat mielenosoituksellisesti mihin sattuu. Minusta tämä ei myöskään ollut erityisen matala vaan varsin tasamittainen korkean Greenlandin rinnalla. Arvosana 5/10. Jännittävä, mutta ei jatkoon tässä puutarhassa.

Greenland – Herkkä vihreäraitainen

Myös myöhäinen, korkea Greenland on vihreäraitainen viridiflora-tulppaani, jonka toinen väri on roosa. Istutin kymmenen, sain kolme. Herkät ja sievät, klassisen yksinkertaiset kukat olivat tosi korkeiden varsien päässä. Lajike olisi ehkä näyttänyt paremmilta isommassa ryhmässä. Sekä Florosa että Greenland kukkivat vasta kesäkuussa. Arvosana 5/10. Hieno tulppaani, mutten silti hanki näitä lisää. Minulla on aika rahvaanomainen maku - huomaan, että pidän eniten isoista ja näyttävistä kerrotuista tulppaaneista.

Charming Lady – Kukat kuin ruusuja

Myöhäinen, korkea tulppaani, jonka kukat ovat kerratut ja persikan ja roosan sävyiset. Kukat ovat todella viehättäviä ja näyttävät aivan ruusuilta. Terälehtien värit läikehtivät sävystä toiseen. Kymmenen sipulia tuotti viisi kukkavartta, joista kuhunkin tuli 2-3 kukkaa. Ei tämä tosin kovin korkea minusta ollut, eikä hirveän myöhäinenkään. Ihana tulppaani, täsmälleen miu mau mukkaa. Tilasin 30 lisää. Arvosana 9/10.

Elegant lady – Ei kestänyt rankkaa talvea

Myöhäinen, korkea liljatulppaani, jonka värit ovat kerma ja roosa. Kymmenen sipulia tuotti kaksi kääpiökokoista tainta, joiden nuput eivät auenneet. Tämä tulppaani jää vaille arvosanaa. En kokeile uudestaan. Ehkäpä Palasen olosuhteet ovat liljatulppaaneille liian alkukantaiset?

Apricot Beauty – Harvoin tavattavissa

Aikainen, matala tulppaani, jonka kukat ovat vaalean oranssit. Yhtään tällaista kukkaa ei noussut, mutta istuttamieni kymmenen aprikoosikaunottaren paikalla kukki kaksi oikein kaunista ja herkkää, vaaleanpunaista tulppaanikasvia. Ehkä tänä vuonna aprikoosin sävystä oli pulaa. Kukka oli yksinkertainen, ja samasta sipulista nousi niitä useampia. Kaunotar on epäluotettava, mutta annan sille uuden mahdollisuuden. Tilasin kymmenen kappaletta lisää. Arvosana 6/10.

Quebec – Ei voi väittää menestykseksi

Varhain kukkiva, matala raita- eli greigiitulppaani, jonka pastellipunaisissa terälehdissä on vaaleankeltaiset reunat. Nimi ei kuitenkaan viittaa kukkaan vaan lehtiin, joissa on punaisia katkoviivoja. Raitatulppaaneita tulee yleensä useita samaan varteen, mutta tänä keväänä niin ei käynyt. Kasvit jäivät tosi mataliksi ja kehittivät vain yhden kukan. Kymmenestä sipulista kukki kolme. Aika huono tulos tulppaanille, jonka sanotaan myös leviävän hyvin itsekseen. Ei jatkoon. Arvosana 4/10.

Toronto – Ei ollut oikea vastaus

Olen kasvattanut tulipa greigii Torontoa aikaisemmin parvekkeella erinomaisin tuloksin. Joka ainoa sipuli tuotti useita kukkia, ja lisäksi sain runsaasti sipuleita talteen seuraavan vuoden kukintaa varten. Nyt sain avomaalla kymmenestä sipulista yhden kukan, ja sekin oli epämuodostunut. Säälipisteillä jatkoon, ostin 10 sipulia lisää, koska haluan kokeilla tätä uudestaan. Arvosana 1/10.

Estella Rijnveld – Aina yhtä ihana

Myöhäinen, korkea valko-puna-vihreä papukaijatulppaani, jolle valokuvat eivät tee oikeutta. Olen kasvattanut ihanaa Estellaa aikaisemmin lasitetulla parvekkeella, jolloin kymmenestä sipulista kukki kahdeksan. Nyt samasta sipulimäärästä nousi seitsemän kukkavartta. Näillä oli ehkä hieman suojaisampi kasvupaikka kuin muilla Palasen tulppaaneilla, mikä saattaa selittää paremman menestymisen.

Estella oli ainoa tulppaani, joka kukki vielä juhannusviikolla, kun palasin Norjan-reissulta. Luotan Estellaan niin paljon, etten hankkinut lisää sipuleja, vaan uskon, että samat sipulit kukkivat ensi keväänä uudestaan. Arvosana 9/10.

Katkaisin kaikkien tulppaanien kukkavarret kukinnan jälkeen, mutta jätin lehdet keräämään voimaa sipuleihin ensi kevään kukintaa varten. Muutamia sipuleita nostin ylös, kun hermostuin rumiin, kuivettuneisiin lehtiin ja istutin tulppaanien paikalle leijonankitoja. Osa sipuleista on kooltaan täysin verrattavissa ostosipuleihin, joten aion istuttaa ne takaisin penkkiin, kunhan maa vähän jäähtyy. Alle 10-asteisen maan pitäisi olla sopivaa, ja nyt mittari on näyttänyt vielä noin 13 astetta.

Toivon, että viime talvi olisi ollut poikkeus ja tulppaanit viihtyisivät sisääntulopenkissä jatkossa paremmin. Penkin ylläpito tulee aika kalliiksi, jos joka vuosi pitää ostaa uudet sipulit ja niistä puolet jää suutareiksi. Ei paikan pitäisi aivan mahdoton olla päätellen siitä, että pari vanhaa, yksinkertaista tulppaania nostaa päänsä uskollisesti joka kevät. Aika näyttää.

Päivän kuva: Mount Tacomat ja Verona jo hieman ylikukkineina.

Kirjoitukset avainsanalla siirtolapuutarha

1. Jätin pikkutaimet paahteiselle ikkunalle ja lähdin reissuun

2. Kasvatin rumia kukkia ja tajusin sen vasta seuraavana vuonna

3. Keijunmekot kuolivat lähtökuoppiinsa enkä tiedä, miksi

4. Ajattelin, että pääasia kun valoa on paljon, ja taimet melkein paloivat

5. Tein syyskylvöt suoraan kukkapenkkiin – kasvatin pelkkiä rikkaruohoja

6. Tein syyskylvöt parvekelaatikkoon ja vedin täydellisen vesiperän

Kommentit (1)

1. Pitkä sisääntulopenkki on sekava ja iloton

2. Porttikaari on tyhjillään lumikärhön palelluttua

3. Kesäkukkapelto varjostaa syyshortensiaa

4. Esikasvatetut taimet jurovat istutuksen jälkeen

Kommentit (1)

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu

Mount Tacoma – Teidän ylhäisyytenne

Verona – Melkein yhtä kaunis

Exotic Emperor – Peurojen suosikki

Florosa – Terälehdet vinksin vonksin

Greenland – Herkkä vihreäraitainen

Charming Lady – Kukat kuin ruusuja

Elegant lady – Ei kestänyt rankkaa talvea

Apricot Beauty – Harvoin tavattavissa

Quebec – Ei voi väittää menestykseksi

Toronto – Ei ollut oikea vastaus

Estella Rijnveld – Aina yhtä ihana

Blogiarkisto

Kategoriat

Lue myös

Oli aika tulla. Nyt on aika mennä - WordPressiin

Telemannin ja Sibelius-Akatemian harvinainen ooppera Orpheus

Täällä Pohjantähden alla - vaikuttavia kokemuksia Kansallisteatterissa

Ikä ei ole este liikuntailon löytämiselle

Kuvanveistäjä Eva Ryynäsen arvokas perintö

Tampereen teatteri uudessa kuosissa

Suosituimmat

Tapahtumat