Kirjoitukset avainsanalla retket

Kerran kerskailin, että vaatteeni saattavat näyttää tavallisilta, mutta ne on ostettu 5th Avenuelta New Yorkista. Nyt voin yhtä polleana todeta, että tein mahtavia vaatelöytöjä Fiskarsista. Paperikasseja kertyi kyynärtaipeeseen yllättävän monta. Ei niissä tosin ihan kaikissa vaatteita ollut.

Fiskarsin kaupat ovat kesäisin auki pääosin klo 11-17, ja raitilla on hyvällä säällä tungosta melkein kuin - no, vaikka Manhattanilla. Nyt ei ollut edes mitään varsinaista kesätapahtumaa meneillään, vaikka niitäkin siellä pidetään antiikkipäivistä perhefestivaaliin (kierrän yleisötapahtumat yleensä kaukaa). Kyllä sinne silti hyvin sekaan mahtui eikä tarvinnut jonottaakaan. Hetki piti sentään odottaa, että sai napatuksi maisemakuvat ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä.

Fiskarsin rakennusten mustat tiilet ovat kuonatiiliä, joiden valmistuksessa on käytetty metallisulaton jätettä.

Minulla oli vain yksi pakollinen kohde: Paloni, joka myy heinäkuun ajan Fiskarsin vanhassa viljamakasiinissa sijaitsevassa kesäkaupassaan Suomessa suunniteltuja ja valmistettuja vaatteita, koruja, sisustustavaraa ja lahjaesineitä. Elo-syyskuussa nämä design-herkut ovat napattavissa Taito Galleriassa Helsingin Eteläesplanadilla.

Halusin nähdä ja sovittaa erityisesti säkyläläisen Hurmåksen neuleita. Hurmås on lempineulevalmistajani Kainon suloinen sisarpuoli. Sitruskuvioisten paitojen värit olivat luonnossa yhtä pirteän hapokkaita kuin kuvissakin, mutta sovitin myös Ruusu-takkia, joka oli kooltaan sopiva ja malliltaan pukeva. Palautin sen silti toistaiseksi tangolle. Jään odottelemaan samaa vaatetta vielä paremmin garderobiini sopivissa sävyissä. Ruusu-mekkoja ei valitettavasti ollut tarjolla ollenkaan.

Kainon special edition -Paratiisi-paidat olivat ihania! Vedensininen sopi niin täydellisesti vaaleansinisten pellavahousujeni pariksi, että se oli ihan pakko ostaa. Kukka- ja lehtikuviot muodostuvat pehmeän sinivihreästä luomupuuvillalangasta, jossa on erityisen kaunis hohde. Selkäpuolella on yksityiskohtana sievä halkio rusetteineen. Paita on kesätarjouksessa myös Kainon verkkokapassa täällä.

Otatin asukuvat vasta jälkeenpäin eri paikoissa.

En ollut tiennytkään, että laatikkomainen, mutta lyhyehkö neule sopii nykyiselle vartalotyypilleni niin hyvin. Kotona sovitellessani huomasin, että paita käy tosi monien alaosien kanssa. Jos helteet jatkuvat vielä elokuulle, saan ensiluokkaisen työasun, kun yhdistän sen harmaansinisten prässihousujen tai tummansinisen kapean hameen kanssa. 

Kun olin alkuun päässyt niin hankin vielä toisenkin laatikkomaisen neuleen. Boutique Pesutuvassa oli meneillään The Earth Collectionin loppuunmyynti, jossa melkein kaikki maksoi 29 euroa. Mikä diili! Ottaen huomioon, että vaatteet olivat täyttä pellavaa tai puuvillaa.

Tykkään vaalean puuvillaneuleen eleettömyydestä ja kauniisti viimeistellyistä reunoista. Sen selässä on vähän samantyyppinen halkio kuin Paratiisi-paidassakin, mutta kiinnitys on nauhojen sijasta metallinapeilla. Paita sopii esimerkiksi vihreiden pellavasortsieni kanssa, kuten alla olevasta, kotiparvekkeella napatusta kuvasta näkyy.

Menossa pizzalle laituriravintolaan. Huomaa Chelsea Flower Show -kangaskassi, jonka sangat ovat nahkaa. Korkkipohjaiset sandaalit ovat Mephiston.

Stylea kirjoitti blogissaan siitä, miten toistamme nuoruudesta tuttuja tyylejä kautta vuosikymmenten. Minulla on ollut 18-vuotiaasta asti kesäisenä vakioasuna kuviollinen, a-linjainen puuvillahame ja sen kanssa valkoinen t-paita tai pellavapaita. Nykyisen hamoseni hankin Bodenilta keväällä, ja sopivan paidan löysin nyt Pesutuvasta.

Parhaat paidat ovat slimmattuja, mutta pussittavat hivenen selästä vyötärön yläpuolelta istuakseen jälleen harteilta täsmällisesti. Tämä paita on juuri sellainen. Paidassa ei ole milliäkään kutistumisen varaa, joten toivottavasti laatu on pesunkestävää! Tykkään myös sen käärittävistä hihoista.

Koruvalikoima oli Fiskarsin putiikeissa todella laaja. Mieleni teki muun muassa vanhoista lusikoista muotoiltuja koruja, mutta päädyin ostamaan yksinkertaiset Butoni designin Konfetti-sarjan korvanapit Palonista. Napit on laserleikattu koivuvanerista. Ruskea väri sai minut toivomaan, että puu olisi vaikkapa kierrätystiikkiä, mutta ehkä parempi näin.

Hukkaan korviksia niin usein, että joudun hankkimaan uusia jatkuvasti. Olisi varmaan pitänyt ostaa kerralla kolmen setti, mutta setin muut värit eivät miellyttäneet.

Kantti Design Shopissa oli myynnissä muun muassa japanilaisia puuvillakankaita, joita käytetään kotimaassaan astiapyyhkeinä ja tavaroiden pakkaamiseen ja kantamiseen. Meillä ne sopivat mainiosti huiveiksi - eihän niitä täällä kukaan tunnista tiskiräteiksi.

Idea oli minusta niin hyvä, että nappasin mukaani yhden yhtään sovittelematta. Nyt harmittaa, sillä väri ja kuvio sopivat aika huonosti nykyisen kesäpuvustoni kanssa. Mutta laitan huivin laatikkoon, kyllä sekin varmasti vielä käyttöön pääsee.

Tehtaanmyymälässä oli tarjolla kauniita "välivärisiä" lasiastioita, joita syntyy, kun tuotantolinjalla vaihdetaan lasimassan väri toiseen.

Olin kyllä ajatellut hankkia jonkin matkamuiston, mutta tilaisuus teki varkaan ja yllätyin itsekin paperikassien määrästä, kun neljä tuntia myöhemmin asetuin illalliselle Kuparipajan terassille. Jos kukkaroni nyörit olisivat olleet oikein löysällä, olisin saanut menemään reilusti enemmänkin rahaa. Nyt ostoksiin kului kaikkiaan noin 185 euroa.

Ja lopuksi pakollinen disclaimer: en todellakaan harrasta shoppailua jatkuvasti ja nuukakin olen ku faan. On se ainakin puoliksi totta.

--

Päivän kuvat: Yksityiskohtia vaatehankinnoistani.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 | 

Hei Maija! Onpa mukava kuulla, että olet bongannut Hurmåksen ja käynyt sovitusreissulla Palonissa :) Resurssisyistä emme valitettavasti pystyneet irrottamaan Fiskarsiin koko malllistoa, mutta molempia - niin värillisiä Ruusu-takkeja kuin Juhlaruusu-mekkojakin - löytyy kyllä omalta putiikilta Säkylästä. Elo-syyskuuksi Helsinkiin yritämme saada hiukan laajemman kattauksen neuleita, muun muassa juurikin noita mainitsemiasi mekkoja. Jospa ehtisit käydä vielä uudella sovitusreissulla jommassa kummassa paikassa :) Oikein kivaa kesänjatkoa sinulle!

Helleterkuin Sanni Hurmåksesta

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/7 | 

Moi Sanni, kiitos tiedosta, laitan korvan taakse! Olen katsellut Ruusu-mekkojen väriyhdistelmiä sillä silmällä jo jonkin aikaa, mutta en ole uskaltanut tilata sovittamatta, koska en ole ihan varma, mihin kohtaan kuvion alkaminen osuu (ja lisäksi villa kiinnostaa materiaalina enemmän kuin puuvilla). Kun saisin kerran sovitettua oikean koon niin värit saataisiin sitten kyllä varmasti kohdalleen. Elän toivossa, että viimeistään talvimallistosta saisin oman Ruusumekon. Mainiota kesänjatkoa sinullekin ja onnea Hurmåkselle! 

Vierailija
4/7 | 

Ruusu tai Juhlaruusu, mitäs noista nimistä kunhan ymmärrämme toisiamme :) Talvimallistoon on tosiaankin tulossa mekosta merinovillaista versiota, jossa on luomupuuvillaista kesämekkoa pidemmät hihat ja helma (molemmille materiaaleille kun on omat faninsa). Ruusukuvion sijoittelussa olen pyrkinyt siihen, että se olisi mahdollisimman armollinen tavallisen aikuisen naisen vartalolle :) Mutta lämpimästi tervetuloa sovittelemaan, kun ehdit! Sanni

Maija
Liittynyt15.10.2015
5/7 | 

Kuulostaa oikein hyvältä tuo talvimalliston Juhlaruusu. Sovittelemisiin siis!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Avoimet puutarhat -päivänä ajelimme puolison kanssa Nyynäisten kartanoon Lemuun. Nyynäisten historia on hieno. Keskiajalla paikalla oli kivilinna, jossa oli lasi-ikkunat ainakin linnantuvassa, rouvaintuvassa ja lastentuvassa, sekä paljon arvokkaita kankaita ja turkiksia jo vuonna 1506. Maan ensimmäiset lasiastiat luetteloitiin valtaneuvos Henrik Bitzin lesken Anna Tottin kuoleman jälkeen pidetyssä inventaarissa vuonna 1549. Inventaarin toimitti muuan Mikael Agricola.

Kivikartano paloi vuonna 1527, mistä yhden teorian mukaan olisi Suomen tunnetuin kansanballadi, Elinan surma, saanut alkunsa. Useimmiten tarinan tapahtumapaikkana pidetään Laukon kartanoa, mutta tosiasiat eivät täsmää. Nyynäinen sentään paloi, toisin kuin Laukko. Murhapolton toteuttaja olisi ollut Klaus Lydekenpoika Djäkn, mutta kartano oli hänen hallussaan jo 1400-luvulla eikä enää tulipalon aikaan. Todennäköisesti koko tarina onkin tuulesta temmattu.Tai paremminkin Tanskasta, jossa on laulettu samantyyppistä juttua.

Kartano ehti olla ainakin Oxenstierna- ja Fleming-sukujen hallussa, kunnes vuonna 1681 kuninkaan läänitykset peruttiin ja Nyynäisistä tuli kruunun sotilasvirkatalo. Nykyinen päärakennus rakennettiin 1700-luvulla everstiluutnantin virkataloksi. Pihapiirin toisen rakennuksen kellari on todennäköisesti vanhan kivilinnan ajoilta, jolloin se olisi toiminut asevarastona.

1900-luvun alussa Nyynäinen oli suurtila, jolla oli muun muassa oma juustomeijeri, iso kantakirjakarja ja paljon hevosia. Tilasta irrotettiin sotien jälkeen huomattavat määrät maita siirtolaisten asuttamiseen.

Tällä hetkellä tilaa pitävät Helena ja Harri. Kun Helenan isovanhemmat asettuivat Nyynäisiin vuonna 1928, koko mäki oli lähes puuton. Helenan puutarhageeni lienee peräisin isoisä Yrjöltä, joka istutti kartanon piha-alueelle suuren määrän niin havu- kuin lehtipuitakin, myös harvinaisempia lajeja. Istutukset noudattivat selvää suunnitelmaa, mikä on edelleen näkyvissä.

Helena-emäntä kertoo kartanon puutarhasta ja istutuksistaan Pientä puutarhapuuhaa -blogissaan, joka ilmestyy Nyynäisten kartanon verkkosivuilla. Hänen silmäteränsä on piilopuutarha, jonka hän on vuosi vuodelta raivannut sireeniviidakosta ihastuttavaksi kiemurtelevien polkujen verkostoksi. Varjoisan puutarhan lajikirjo on suuri. Istutukset on taitavasti sommittelu, ja lehtien värit ja muodot luovat maalauksellisia näkymiä.

Istutuksia ja nähtävää on muuallakin. Polveileva maasto ja rakennukset jakavat pihan moneen osaan, joilla on omat luonteensa. Useimmissa on istuinryhmä tai vähintään penkki. Omenapuista näyttäisi tulevan erinomainen sato, ja karviaiset olivat jo kypsymässä. Varjoliljat kukkivat erityisen kauniin värisinä päärakennuksen seinustoilla. Pionien kukinta oli jo päättymään päin. 

Lammen rannalla on saunan, kesäkeittiön ja ruokailutilan muodostama kokonaisuus, jossa lienee rattoisaa viettää iltaa. Saunasta voi pulahtaa joko paljuun tai lampeen. Luonnonlampi on niin iso, että sen poukamiin on mahtunut kaksi lummeistutusta. Soliseva suihkulähdekin löytyy.

Kivinavetan vintti on kunnostettu juhlapaikaksi, jossa tanssitaan tiemmä elokuussa ensimmäiset häät. Jos vieraat saavat vaellella Nyynäisten puutarhassa, voin vain kuvitella, kuinka monta suukkoa sen puiden ja pensaiden suojissa vaihdetaan. Puutarha lienee iltavalossa erityisen romanttinen. 

--

Päivän kuvat: Akileijoja Nyynäisten varjopuutarhassa. Pahoittelen monien kuvien kovia kontrasteja. Avoimet puutarhat -tapahtumaan osallistuvat puutarhat olivat avoinna kello 12-17, jolloin valo ei ole erityisen tunnelmallista. Kiitos isäntäväelle mahdollisuudesta tutustua puutarhaan!

Tämä asu todistaa, ettei vaatekaapin siivouksessa kannata olla turhan ripeä. Vaate, joka ei tänään tuota iloa, saattaa huomenna tai vuoden päästä löytää sopivan parin ja siirtyä supersuosikkien luokkaan. Asu on myös kerännyt kanssakulkijoilta spontaaneja kiitoksia, mikä on poikkeuksellista. Puseron kaunis kuosi on ihastuttanut, ja pellavahousujakin on kehuttu.

Väljät pellavahousut ovat kesäklassikko, joka ei mennyt täysin pois muodista pitkällä pillipunttikaudellakaan. Silmä on kuitenkin jo ehtinyt niin tottua kapeisiin lahkeisiin, että leveät vaikuttavat vaikeasti yhdistettäviltä ja epäpukevilta. Juuri niin kuin kapeat lahkeetkin ensin.

Hankin leveälahkeiset pellavahousut Bodenin verkkokaupasta sinä kesänä, kun olin menossa pakara-takareisileikkaukseen. Bloggasin silloin housuostoksestani täällä. Sairaalan ohjeissa neuvottiin ottamaan mukaan niin väljät vaatteet, että side mahtuisi niiden alle. En pystynyt moneen kuukauteen leikkauksen jälkeen käyttämään mitään vähänkään tiukkaa.

Siitä suvesta lähtien pöksyt ovat viruneet käyttämättöminä kaapissa. Olen aina välillä kokeillut niitä ja todennut koon yhä riittävän. En silti ole kertaakaan kävellyt niiden kanssa ovesta ulos. Syy: katse kokovartalopeiliin. Kaikki yhdistelmät ovat näyttäneet karmeilta.

Väljän alaosan kanssa suositellaan yleensä istuvampaa yläosaa, mutta piukka paita ja pallomaha eivät sovi järin hyvin yhteen. Väljän paidan kanssa taas näytän todellistakin paksummalta.

Väritkin ovat vaikeita. Vaaleansinisen paidan kanssa asu näyttää pyjamalta, mikä toki on muodikasta, mutta silti vaivaannuttavaa. Tumma yläosa ja vaalea alaosa taas ei ole päärynävartaloisen paras optio. Suo siellä, vetelä päällä. En kerta kaikkiaan keksinyt, millainen yläosa voisi olla pukeva.

Totesin, että vaaleansininen ei ole helpoin housuväri, ja jätin pöksyt kaappiin.

Iskin silmäni Emilia Layn sini-ruskeakuvioiseen kuosiin Peter Hahnin kevät-kesä-kuvastossa. Mietin, että värikäs viskoosipaita sopisi hienosti yhteen sinisten jakkujeni ja harmaiden neuletakkieni kanssa. Saisin siitä hyvän työvaatteen. Tilasin rohkeasti saman topin myös yksivärisenä vedensinisenä.

Ostokset yllättivät myönteisesti. En ollut tajunnut, miten pukeva keskellä edessä oleva laskos on. Annos aaltoilevaa kangasta strategisessa kohdassa peittää pallomahan täydellisesti!

Minulla oli paidan vedensininen versio ylläni, kun kävin eräässä vaatetusalan erikoisliikkeessä. Myyjä katsoi minua päästä varpaisiin ja ehdotti, että aloittaisin sovittamisen koosta 42! Olen alaosastani kokoa 46-48, mikä hänellekin nopeasti selvisi. Hoikalta näyttäminen ei ole yksi elämäni päätavoitteista, mutta tuntuihan tuo erhe mukavalta. Tämä paitamalli on nähtävästi hoikentavin ikinä!

Ikävä yllätys oli kaula-aukko, joka näyttää heti liikaa, jos olkasaumat eivät ole täsmälleen kohdallaan.Tämän takia olen katsonut parhaaksi pitää paidan kanssa toppia. Paita ei myöskään näy jakkujen alta juuri ollenkaan, toisin kuin olin toivonut. 

Yhtenä hellepäivän aamuna sininen hameeni oli pesussa. Mitä ihmettä keksisin kirjavan toppini alaosaksi? Availin kaappien ovia. Kas, nuo vaaleansiniset pellavahousut! Miltähän ne näyttäisivät? Juu, hyvältä! Helteisen toukokuun suosikkiasu oli syntynyt.

Uudet Gaborin sandaalit sopivat tähän yhdistelmään kuin nenä päähän. Se ei tosin ollut yllätys, olinhan tilannut ne topin kanssa yhtä aikaa nimenomaan yhteensointuvien ruskean sävyjen takia.

Oli se vaan hyvä, etten ollut vielä siirtänyt pellavahousuja Uffin laatikkoon. Vaatekaapin järjestäjien vakituinen ohjehan määrää, että ellet ole käyttänyt vaatetta vuoteen tai pariin, sen on aika mennä.

Jotkut vaatteet joutuvat vain odottamaan vuoroaan hieman kauemmin.

--

Päivän kuvat: Bodenin pellavahousut vuodelta 2016, Emilia Layn uusi viskoositoppi, Bodenin viimevuotinen kasmirvillatakki ja Gaborin sandaalit. Kuvauspaikka on Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha Helsingissä.

Kommentit (2)

JattaM
1/2 | 

Onpa todella tyylikäs pusero,  ja kauniit värit jotka on helppo yhdistää. Onnittelut hyvästä hankinnasta.

Maija
Liittynyt15.10.2015
2/2 | 

Samaa mieltä, Jatta :) Onnistuneesta hankinnasta on paljon iloa.

En ole missään koskaan nähnyt näin paljon upeita kukkia yhdellä kerralla. Pioneja, ruusuja, kärhöjä, daalioita, esikoita, liljoja. Kaiken muotoisia ja värisiä terälehtiä. Kaunista.

Tulen yleensä messuilla  25 minuutissa sairaaksi vaikutteiden paljoudesta, ja sen jälkeen vain patsastelen ympäriinsä mitään tajuamatta kuin zombi. Nyt olin kuitenkin hankkinut liput maailman tunnetuimmille puutarha-alan messuille, Chelsea Flower Showhun, jonka järjestää Ison-Britannian arvovaltainen kuninkaallinen puutarhaseura the Royal Horticultural Society RHS keskellä Lontoota, Chelsean vanhan sairaalan puistossa Thames-joen rannalla, toukokuun lopulla. Kuvassa pioni Felix Kronsse.

Ajattelin, että kyllä sen kerran elämässä kestää. Tiesin, etten missään tapauksessa pysty kävelemään kahta tuntia enempää, mikä rajaa jo vaikutteiden tulvaa ihan mukavasti. Lisäksi päätin, että missioni on vain ja ainoastaan ottaa kauniita kukkakuvia eikä suinkaan katsella kaikkea mahdollista ja mennä siitä pyörälle päästäni. Kuvassa daalia Creme de Cassis eli mustaviinimarjalikööri.

Tutustuin näyttelyalueen rakenteeseen ja pohjapiirrokseen etukäteen netissä. Tiesin, ettei minun kannata pysähtyä tiedotusvälineissä usein esiteltyjen mallipuutarhojen kohdalla, puhumattakaan sadoista tilpehöörikojuista, vaikka niissä myytiinkin monenlaista suloista kukkiin ja puutarhoihin liittyvää. Askelsin määrätietoisesti kohti Great Pavilionia, isoa telttaa, jossa pääosassa olisivat nimenomaan kukat, eivät puutarhat eivätkä tavarat. Kuvassa daalia Lake Ontario.

Messut ovat taimitarhoille erittäin tärkeät, koska palkintosijoille pääseminen merkitsee  mainetta, kunniaa ja tilauskirjojen täyttymistä. Jos olet maan upeimpien orvokintaimien tuottaja tai kehittänyt uuden, järisyttävän hienon daalian ja tämän siivittämänä nappaat Chelsea Flower Shown ykköspalkinnon, taloudellinen tulevaisuutesi on turvattu moneksi vuodeksi. Kuvassa etualalla daalioita nimeltä Teespoke Audrey.

Siksi näyttelyosastoihin panostetaan paljon ja ne tosiaan ovat toinen toistaan upeampia. Parissa tunnissa en ehtinyt koluta edes keskuspaviljonkia kokonaan. Kaikeksi onneksi satuimme sisään nurkasta, jonka lähistöllä oli monta palkittua osastoa. Nämä daaliat ovat National Dahlia Collectionin laajasta valikoimasta.

Palkittujen esikonkasvattajien ympärillä kävi niin kova kuhina, etten jaksanut jonottaa valokuvan ottoon, mutta hyasintit, pallodaaliat ja orvokit sain kuvaan. Kultamitalin saattoi siis saada myös hyvin perinteisellä osastoilla, jossa kukat on sijoitettu säntillisiin riveihin osaston takaseinälle rakennetuille porrasmaisille hyllyille.

Osassa osastoista oli tavoiteltu luonnonniityn vaikutelmaa. Pienen liljan näköiset kukat ovat erythronium californicumeja, englanniksi fawn lily, suomeksi karusti koiranhammas. Nimi tulee tiemmä kasvin mukulan muodosta. Valkoisempi kukka on lajiketta Snowgoose. Alimmissa kuvissa on tarhakulleron oksa ja keltainen akileija, joiden tarkempaa nimeä en tullut panneeksi merkille.

Toukokuun loppu on Englannissa alliumien kukinta-aikaa, joten messuillakin oli komeita asetelmia valkoisista ja liiloista, pallomaisista sipulinkukista. Minusta laukat ovat kuitenkin vähän mielikuvituksettoman näköisiä, melkein kuin tehdastekoisia, ja kelpaavat tosiaan parhaiten osoittamaan joukkovoimaa. Nappasin sentään kuvan yhdestä nätistä hajulaukasta, nectaroscordum tripedale.

Ruusutarhoja on paljon Suomessakin, mutta entä kärhötarhoja? Eipä ole sattunut kohdalle. Kukkamessuilla oli kuitenkin pari kärhöihin erikoistunutta taimitarhaa, joilla oli upeat osastot. 

Kauneimmat kukkapilvet ja ihanin tuoksu oli ruusunkasvattajien osastoilla. En tiedä ruusuista tarpeeksi ymmärtääkseni, mitkä olivat leikkokukkina käytettäviä ruusuja ja mitkä pensasruusuja, hyvä kun köynnösruusut erotin, mutta ihania olivat kaikki.

Niin monta hurmaavaa ruusua, pionia ja clematista jäi tässä esittelemättä, että palaan Chelsea Flower Shown antimiin todennäköisesti vielä myöhemmin. Amaryllikset säästin suosiolla joulun aikaan.

Kukkanäyttely oli kyllä maineensa veroinen. Liput pitää ehdottomasti ostaa etukäteen, ja niiden myynti alkaa RHS:n nettisivuilla loka-marraskuussa. Liityimme varta vasten RHS:ään, jotta pystyimme ostamaan liput ensimmäistä, jäsenille varattua messupäivää varten. Tulostettavat liput toimitettiin sähköpostitse vain noin kolme viikkoa ennen showta. Liput eivät olleet halvat, mutta show mikä show. Maksaa moni konserttilipuistakin maltaita. 

Ja ihan hyvin se meni. En mennyt päästäni sekaisin. Vai meninkö sittenkin? Parin korttelin päässä messujen pääsisäänkäynnistä  oli nimittäin suosikkivaatemerkkini Bodenin lippulaivamyymälä. Kävin siellä, mutten ostanut mitään.

--

Päivän kuvat: Tuntematon oranssi daalialajike, pinkki perusdaalia Fascination, liila pallodaalia Edinburgh ja muuan nimetön koiranhammas.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016