Huhtikuussa otetussa kuvassa peruna- ja kasvimaa on jo melkein kokonaan käännetty lapiolla. Esiin tulleet haittakasvien juuret on poimittu ja viety alueen reunalla olevaan kompostiin. Järkevämpää olisi ollut kuivata ne ensin pressun päällä.

Vuokrasin oman kasvimaan siirtolapuutarhamökkini läheltä kaksi kevättä sitten, mutta palsta oli niin täynnä lupiineja, vuohenputkea ja epämääräistä heinikkoa, että jaksoin aluksi perata siitä vain reilut puolet käyttöön. Laitoin silloin koko peratun alan perunalle.

Viime keväänä raivasimme kolmeen naiseen loputkin alueesta. Esikasvatin muutamia lantun, varsiparsakaalin ja pensaspavun taimia ja kylvin avomaalle hiukan salaattia, retiisiä ja porkkanaa. Valtaosan kasvimaasta laitoin edelleen perunalle.

Vaikka viljelyala oli hyvin pieni, ehdin saada muutaman oivalluksen. Tässä havaintoni itselleni muistiin, muille keltanokille pelotukseksi ja kaikille muille huvitukseksi:

1. Peruna kannattaa kylvää aikaisin, koska rutto vie varret

Siemenperunat. Taaempana Annabelleä, edessä Rosamundaa, Siikliä ja Jazzya. Annabelleissä oli pitkät idut jo ostaessa, mutta koska maa oli vielä jäässä, itujen kehitystä piti toppuutella.

Kas näin heiluu kuokka, ja kuokka heiluu näin! En ollut koskaan nähnyt, miten perunakuokkaa käytetään, koska maalla perunat kylvetään koneellisesti. Ystäväni Anu näytti mallia, ja minä tein perässä. Vakoa muodostettaessa kuokka heilautetaan vartalon edessä kunnolla ilmaan, ja työssä käytetään koko vartaloa. Multa siirretään vuorotellen oikealle ja vasemmalle. Samalla astutaan taaksepäin.

Tunnelin alla osa ensimmäisestä perunavaosta. Istutin perunat melko harvaan ja jätin riveille isohkot välit, koska sen sanotaan ehkäisevän tautien leviämistä. Eipä siitä kyllä näyttänyt mitään apua olevan.

Kesäkuun alkupuolella perunamaa näytti todella hyvältä.

Multasin ensin kylvetyt perunat kesäkuun puolivälissä. Myöhemmin kylvetyistä näkyi silloin vasta pieniä alkuja.

Rosamunda kukki violetinpunaisin kukin ja teki isoja marjoja. Tässä vasta nuppuja.

Heinäkuun puolivälissä näytti edelleen hyvältä. Ei kuitenkaan mennyt enää kauan, kun perunarutto alkoi ruskettaa lehtiä ja varsia.

Ja tässä lopputulos. Perunoista meni usein puolet biojätteeseen. En kehdannut antaa perunaa palkaksi perkuutyössä mukana olleille, vaan kärsin tappion itse.

Saimme kasvimaan perkuun valmiiksi huhtikuun lopussa, joten kylvimme ensimmäiset perunat toukokuun ensimmäisellä viikolla. Tuntui vähän varhaiselta, mutta pelkäsin siemenperunoideni menevän pilalle. 

Kun ostin ensimmäisen erän siemenperunaa huhtikuun alussa puutarhamyymälästä, potuissa oli jo pitkät, vaaleat idut, joista osa katkesi, kun otin niitä pois verkkopussista. Vein perunat tarjottimella mökin viileimpään nurkkaukseen, jotta idut kasvaisivat mahdollisimman hitaasti. Suunnitelma toimikin, ja perunoihin syntyi tukevia, vihreitä verson alkuja. Kuun lopulla itse perunat alkoivat kuitenkin rypistyä ja huveta. Pelkäsin, ettei niissä ole kasvuvoimaa jäljellä, jos vielä odotan.

Kylvin aluksi vain tämän ensimmäisen perunaerän, koska huhkiminen perunakuokan kanssa oli raskasta ja muitakin kiireitä oli. Loput, vähän myöhemmin idätetyt potut pääsivät maahan parin viikon päästä. Ensimmäisestä kylvöstä näkyi silloin jo vihreät alut mullan pinnalla.

Ensin kylvetyt perunat tuottivat hyvän sadon, myöhempi kylvös ei. Perunarutto iski nimittäin kasvimaalle hyvin varhain, joten jouduin katkaisemaan kaikkien perunoiden varret jo heinä-elokuun vaihteessa. Mukuloiden kehitys tietenkin päättyi siihen. Varhaisimmat perunat ehtivät tehdä hyvinkin muhkeita mukuloita, kun myöhäisemmät jäivät pienen varhaisperunan tasolle. Kannatti kylvää varhain.

Eikä siinä kaikki: lähes koko perunamaata vaivasivat seppäkuoriaisten toukat eli juurimadot. Kun edellisenä vuonna perunasato oli sileää, kaunista ja virheetöntä, nyt melkein koko sato oli täynnä toukkien kaivantoja. Oli inhottavaa, kun perunoita nostaessa keltaiset toukat kiemurtelivat ulos perunasta. Ruokaa laittaessa pienistä perunoista ei jäänyt juuri mitään syötävää, kun leikkasin matojen käytävät pois. Onneksi osa Annabelleistä, Siikleistä ja Rosamundista oli aika isoja.

Opin, että seppäkuoriasia ei voi torjua mitenkään muuten kuin valitsemalla perunamaan paikan oikein. Ne viihtyvät heinikossa ja ruohikossa, joten heinikosta raivatulla alueella pitäisi kasvattaa kolme-neljä vuotta muita kasveja ennen perunaa.  Eikä heinikon lähellä ylipäätään pitäisi olenkaan kasvattaa perunaa. Se voi olla vaikeaa, jos jokaisen viljelypalstan ympärillä on noin metrin ruohikkoreunus, ja vieressä on viljelemätön, heinikkoinen palsta.

2. Kasvutunneli auttaa vihannesten kasvatuksessa, mutta vain alkuun

Kuvassa oikealla talvivalkosipulirivistö. Tunnelin alla ovat lantun, varsiparsakaalin ja pensaspavun taimet. Tunnelin edessä on porkkanapenkki, joka on vielä kylvämättä.

Kesäkuun puolivälissä olen poistanut tunnelin perunoilta turhana. Etummainen tunneli alkaa olla liian matala varsiparsakaaleille.

Hankin keväällä kolme Nelsonin 50 x 300 sentin kasvutunnelia, koska ne näyttivät kuvissa näppäriltä. Ajattelin suojata niillä perunoita hallalta, porkkanoita porkkanakempeiltä ja -kärpäsiltä sekä kaaleja ja lanttuja kaalikärpäsiltä. Salaatit ja kukat jätin tunneleiden ulkopuolelle.

Parhaiten tunneli toimi porkkanoiden kanssa, sillä tuholaiset tosiaan jättivät taimet rauhaan ja sain kelpo sadon. Perunat kasvoivat yhtä hyvin avomaalla kuin tunnelin alla, joten niillä tunneli oli ainakin viime kesän olosuhteissa turha.

Muista kasveista tein sekaistutuksen, jossa oli pensaspapua, varsiparsakaalia ja lanttua. Tämä oli tyhmästi toimittu. En tullut ajatelleeksi, että varsiparsakaali kasvaa selvästi muita korkeammaksi, ja tunneli tulee sille melko nopeasti liian pieneksi. Jouduin poistamaan tunnelin, vakka se olisi vielä riittänyt hyvin lantuille ja pavuille.

Ensi kesänä istutan vain yhtä kasvia yhden tunnelin alle.

Sellainenkin ajatus tuli mieleen, että kasvutunnelien hankinta saattoi olla vikaostos. Tunnelin tukikaaret pujotetaan kuitukankaassa oleviin käytäviin. Kylvöstä ja taimia kastellessa tukikaaret pitää joka kerta irrottaa maasta, jotta taimiin pääsee käsiksi. Tein sen yleensä yhdeltä reunalta, jolloin tunneli aukesi kuin kasvilavan kansi. Olisi ehkä ollut helpompaa, jos kaaret olisivat olleet pysyvästi maassa ja niiden päälle olisi vain heitetty kuitukangas. Toisaalta irtonaisen kankaan kiinnittäminen tiukasti maahan olisi ehkä ollut vaikeampaa. Vaikea sanoa.

3. Hyönteisverkko toimii, vaikkei ensin siltä näytä

Peruna- ja kasvimaa heinäkuussa. En ehtinyt kitkeä muuta kuin porkkanarivit, minkä kyllä huomaa.

Varsiparsakaalit ja lantut lymyilevät kaaliverkon alla.

Varsiparsakaalit näyttivät tältä, kun nipistin niiden ylimmät kukkanuput pois. Lehdissä oli paljon toukanreikiä, vaikka kaaliverkko oli käytössä.

Sama kaali syyskuussa. Uudet lehdet ovat reiättömiä ja parsakaalisadon korjuu voi pian alkaa.

Kuitukangastunneli ei riittänyt kasvien suojaksi koko kesän ajaksi, vaan se jäi liian pieneksi myös lantuille. Niidenkin lehdissä oli jo siellä täällä tuholaisten tekemiä reikiä. Niinpä hankin hyönteisverkkoa. En kuitenkaan ymmärtänyt hankkia samalla kaaria, joiden päälle voisin pingottaa verkon – enkä ollut sellaisia edes nähnyt missään.

Hätä ei lue lakia, joten väänsin kaaren tapaiset paksusta rautalangasta. Rakennelmasta ei tullut järin tukeva, mutta sai välttää. Kiinnitin kaaliverkon multaan tiheästi määlyillä (eli syvän U-kirjaimen muotoon väännetyillä rautalangoilla, joita saa välillä puutarhakaupoista).

Vaikka tein parhaani, verkon kiinnitys ei estänyt perhosen asussa liihottelevia tuholaisia livahtamasta verkon alle ja kasvien lehdille munimaan. Kerran, kun tulin kasvimaalle, pikkulinnut herkuttelivat verkon sisällä toukilla. Linnut tietysti pelästyivät minua kovasti ja räpiköivät verkossa, mutta löysivät lopulta reitin ulos.

Luulin, että ainakin varsiparsakaalit olisivat nyt mennyttä. Tosiasiassa toukkahyökkäys ei vaikuttanut satoon millään tavalla. Kasvit eivät kuolleet, ja loppukesällä esiin putkahtavat uudet lehdet olivat puhtaita ja virheettömiä. Olin vain liian hätäinen.

Uskon, että hyönteisverkko vähensi tuholaisten hyökkäyksen tehoa riittävästi.

4. Sato on syytä suojata myös valkohäntäkauriilta

Syöty! Suojattomat papupensaat löytyivät eräänä aamuna parturoituina.

Eipä tainnut peura tietää, että lehtien alla oli patukkaa tarjolla! Tosin vasta vähän myöhemmin.

Pidin pensaspapuja aluksi kasvutunnelin alla, mutta kun toukat eivät näyttäneet olevan niistä kiinnostuneita, jätin ne kaaliverkon ulkopuolelle. Se oli virhe. Ei mennyt montakaan yötä, kun kasvimaalle tullessani näin, että papupensaat oli parturoitu. Kaikista oli syöty yläosat.

Oletan, että asialla olivat valkohäntäkauriit, koska rusakot olisivat ehkä syöneet kasvit tasaisemmin tai alempaa. Kauriit eivät ymmärtäneet, että valtaosa pavuista kasvoi varressa lehtien suojassa hiukan alempana. Siten sain ihan mukavasti papusatoa sorkkaeläinten vierailusta huolimatta. Jatkossa aion suojata myös pavut koko kasvukauden ajan.

Fiksuimmat naapurit olivat ympäröineet koko kasvimaansa aidoilla. Toisaalta jotkut olivat jättäneet kaiken kaaleja myöten jänisten, peurojen ja pienempien eläinten armoille, ja hekin näyttivät saaneen satoa. Yritän löytää kultaisen keskitien.

5. Vaikka tekisit kaiken oikein, se ei aina riitä - tapaus talvivalkosipuli 

Näistä ei ollut ihmisen ruuaksi.

Talvivalkosipulia markkinoidaan usein helppona ja varmana kasvatettavana, kun vain muistaa lannoittaa riittävästi. Tämä ei pidä paikkaansa. Tein kaiken aivan ohjeiden mukaisesti, mutta silti valkosipuli oli ainoa kasvimaan kasvi, jonka sadon menetin täysin.

Kun nostin sipulit heinäkuussa, niiden päällimmäiset kerrokset olivat mätiä ja juuret katkenneet lyhyiksi nysiksi. Puutarhan parhaaksi -Facebook-ryhmän kasvitietäjä kertoi, että kyseessä oli todennäköisesti Fusarium-sienen aiheuttama fusarioosi eli juurimätä. Se mädännyttää sipulin alhaalta päin. Sientä on voinut olla maassa ennestään tai sitten se on tullut tartunnan saaneiden istukaskynsien mukana. Mitään sipulikasvia ei pidä tässä kasvimaan kolkassa kasvattaa viiteen vuoteen.

Fusarioosi on kuulemma yleinen sipulinviljelijöiden kauhu. Maata voi yrittää puhdistaa kasvattamalla sinappia, jonka sinappihappoa sisältävät varret muokataan maan sisään. Alueen voi myös peittää pressulla. Kylvinkin elokuussa pienelle alalle keltasinappia siinä toivossa, että maa siitä tervehtyisi.

6. Toisaalta sato voi olla hyvä taudeista ja tuholaisista huolimatta

Nami nami! Syyskuussa herkuteltiin pavuilla, parsakaalilla ja lantulla.

Lantuista vain pieni osa kasvoi mullan pinnan alla, mikä saattoi olla hyväkin - juurimatotuhot jäivät vähäisiksi. Lajike on Wilhelmsburger.

Porkkanat ovat lajiketta Berlicum 2.

Peruna- ja kasvimaalla meni siis moni asia pieleen. Tuholaiset ja taudit vaivasivat kaikkia muita kasveja paitsi porkkanoita ja salaatteja, jotka puolestaan kärsivät kuivuudesta. Olin silti täysin tyytyväinen satoon, paitsi tietysti valkosipulisatoon.

Perunoita ei ole tarvinnut ostaa heinäkuun lopun jälkeen kaupasta. Minulla on vieläkin parin kilon verran Palasen perunaa jääkaapissa. Ruuanlaitto on kyllä ollut tavallista työläämpää, kun vioittuneet kohdat on pitänyt kuoriessa poistaa. Neljästä perunalajikkeesta (Rosamunda, Siikli, Annabelle ja Jazzy) Rosamunda oli selvästi vastustuskykyisin juurimatojen hyökkäyksille. Ehkä toukat eivät tunnistaneet niitä perunoiksi, kun pinta oli tumma.

Lantut loppuivat jo marraskuussa, vaikka niistä kasvoi kunnon jöötejä. Maku oli niin raikas ja mieto, että puolisokin söi lanttukuutioita hyvällä ruokahalulla. En päässyt tekemään niistä lanttulaatikkoa jouluksi, joten ensi kesänä täytyy kasvattaa enemmän.

Varsiparsakaali yllätti eniten. Olin alkukesällä ihan varma, ettei niistä tule yhtään mitään, mutta sato kypsyikin vasta syyskuussa. Silloin tuhohyönteiset eivät enää olleet vaivana.

Pensaspapujen satokausi oli pitkä, vaikka nelijalkainen tuhoeläin verottikin kasvustoja. Syötävää riitti heinäkuun puolivälistä ensimmäisiin pakkasiin asti, ja laitoin papuja myös pakastimeen. Pavut näyttivät näteiltä ja maistuivat herkullisilta.

Porkkanasato kypsyi hitaasti ja hiukan vaivalloisesti, vaikka sen piti olla kesäporkkanaa. Porkkanat olivat uurteisia ikään kuin niiden olisi ollut vaikeaa kaivautua kuivaan ja kovaan savimaahan. Maku oli tavanomainen. Sato riitti käytössä lähes jouluun saakka, kuten olin ajatellutkin. Tein niistä yhden laatikon, mutta jouluksi jouduin ostamaan laatikkoporkkanat kaupasta.

Viljely jatkuu, mutta mitä kylvän ja minne, jää nähtäväksi

Jatkan viljelyä kasvimaallani alkavalla kaudella, mutta vähän vaikeaksi se menee. Palstallani ei periaatteessa pitäisi kasvattaa ollenkaan perunaa muutamaan vuoteen sepän toukkien takia. Sipulin kasvattaminen on erittäin riskaabelia viiden vuoden ajan fusariumriskin vuoksi. Herneitä ei pitäisi kylvää, koska ne ovat joidenkin Fusarium-sienten isäntäkasveja. Ja vuoroviljelyn hengessä kaalikasvit ja porkkanat pitäisi joka tapauksessa kasvattaa eri paikassa kuin viime kesänä.

Siirtolapuutarhassa ja kaupungin viljelypalstoilla on tyypillistä, että sama viljelijä hoitaa samaa kasvimaata vuosia, jopa vuosikymmeniä. Palstat ovat niin pieniä, että vuoroviljely lienee aika vaikeaa, mutta silti viljely jatkuu. En tiedä, miten he sen tekevät, mutta onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa ottaa selvää, ennen kuin taas kylvetään.

Pitänee etsiä kynä ja paperia ja alkaa luonnostella kasvimaan jakoa vuoroviljelypenkkeihin, joista vain yhdessä kasvaa jatkossa perunaa. Toinen vaihtoehto on kylvää koko alalle jotakin maanparannuskasvia noin viiden vuoden ajaksi, mutta silloin en tietenkään saisi satoa ollenkaan. Ehkä mieluummin hyväksyn sen, että osa sadosta menetetään.

Kumman tahansa valitsenkin, ongelma tulee olemaan kastelu. Jokainen vesipisara pitää kantaa kasvimaalle oman mökkipihan hanasta, ja se on kovaa työtä. Perunassa on se hyvä puoli, että se pärjää tarvittaessa kastelemattakin, mutta siemenet eivät idä eivätkä taimet juurru ilman vettä. Ja ainakin neljä viime kevättä on ollut Peltolassa sateettomia juhannukseen saakka.

Hauisten kasvua ei voi tällä menolla estää. Alan myös ymmärtää, mikseivät kaikki viljelypalstat ole jatkuvasti käytössä.