Kirjoitukset avainsanalla villa palanen

Viime keväänä olin sitä mieltä, että Villa Palasessa kasvaa kaikkea, mitä toivoa saattaa. Ja onhan se melkein totta: hedelmäpuiden valikoima on koko lailla täydellinen, löytyy alppiruusupöheikkö, juhannusruusu sekä norjanangervo. Vapaata tilaa on silti runsaasti ja näkösuojaus on puutteellinen. Siispä tarvitaan lisää pikkupuita ja pensaita ryhdittämään tulevaa kukkapuutarhaa.

Useimpien perennojen paikkoja on helppo vaihtaa, yksivuotisista kukista puhumattakaan. Mutta puiden ja pensaiden istuttamiseen liittyy vastuuta, koska tarkoitus on, että ne ovat paikoillaan vielä silloinkin, kun seuraava puutarhuri avaa portin. Aivan kuten hedelmäpuut nyt. Mitä siis istuttaisin ja minne?

Tilasin tuekseni Kassu-kasvisuunnitelman puutarha Auringontähden puutarhurilta. Se on oikein hyvä ja aion toteuttaa valtaosan sen ideoista. Vasta valmis suunnitelma sai minut kuitenkin miettimään toden teolla, mitkä ovat ne pensaat ja puut, joita ilman en halua olla. Onko jotakin jäänyt pois? Mikä ihan kiva pitäisi sittenkin vaihtaa johonkin superihanaan?

Olen nähnyt koko joukon upeita puutarhoja matkoilla ja retkillä kotimaassa ja ulkomailla, mutta en silloin ajatellut, että minulla olisi joskus oma puutarha. En osannut katsoa kasveja sillä silmällä. Nyt kävin läpi parhaita valokuviani ja muistelin, mitkä kukkivat puut ja pensaat olivat tehneet minuun vaikutuksen. Ja niin syntyi tämä lista.

1. Pensasruusu

Osana Palasen etuaitaa kasvaa juhannusruusu, mutta kyllä romanttisessa kukkapuutarhassa pitää vähintään yksi kerrottu vaaleanpunainen ruusu olla. Tutkin ruusuja pitkään ja voisin kirjoittaa niistä omankin postauksen, mutta sanon nyt vain, että olen päätymässä Suomessa jalostettuun pensasruusupariin Sävel ja Sointu. Ylemmässä kuvassa tuskin on kumpikaan niistä, mutta suunnilleen samaan vaikutelmaan pyrin. Kuva on Turun Tähkäpuistosta.

Ihanimmat ruusupensaat olen nähnyt englantilaisissa puutarhoissa. Ruusu ylitse muiden on minulle Austin-ruusu Strawberry Hill, joka on alemmassa kuvassa. Nymans Gardensin ruusutarhassa Sussexissa niitä on useita. Niin kauniit, päivästä toiseen vaihtuvat värit ja muodot. Ja mikä parasta, samainen ruusu on mukana lähipuutarhani tämän kesän taimivalikoimassa. En ole vielä varma, hankinko sellaisen, koska en ole täysin vakuuttunut kyvystäni pitää eksoottinen kaunotar hengissä. Katsotaan nyt. 

Lue lisää: Sussexin ihanimmat ruusut

Lue lisää: Nymans - rauniotalon eksoottinen puutarha

2. Ruusuorapihlaja/Helmiorapihlaja

Kävin Luken ylläpitämässä Yltöisten arboretumissa alppiruusujen takia, mutta paikkaan kuuluu myös hyvin hoidettu kukkapuutarha. Näin siellä täysikasvuisen ruusuorapihlajan, joka hallitsi isoa perennapenkkiä. Se oli täydessä kukassa ja aivan hurmaava. En muistanut tätä pikkupuuta ollenkaan, kun luettelin suosikkikasvejani puutarhurille, enkä todennäköisesti hanki tätä Palaseen. Sen sijaan istutan melko varmasti väreiltään hillitymmän valkokukkaisen helmiorapihlajan. Joudun sitä ehkä leikkaamaan, koska on vaara, että se kasvaa yli mökin harjakorkeuden. Sama ongelma on pihlajissa, jollaisen muuten hankkisin mieluusti. 

Lue lisää: Yltöisten arboretum - Täällä suomalaisen verenpaine laskee takuuvarmasti

Lue lisää: Yltöisten kauneimmat alppiruusut

3. Puuvartinen pikkusyreeni

Taitaa olla muotikasvi, mutta menköön silti. Puutarhuri ehdotti pihan parhaalle paikalle kahta walkerinhernepuuta, joka on riippaoksainen pikkupuu. En välitä hernepensaista, mutta puuvartinen pensaspari on mielestäni mainio idea tuohon paikkaan. Niinpä hernepuut vaihtuivat lennossa pikkysyreeneihin. Vahvoilla on Pohjois-Dakotassa jalostettu uusi lajike Tinkerbelle, jonka nuput ovat viininpunaiset ja kukat vaaleanpunaiset. Se on korealaisen Palibin-lajikkeen ja kiinalaisen Superban risteytys ja kukkien pitäisi olla isommat ja tuoksuvammat kuin Palibinilla. Kuvan syreeni edustaa samaa värimaailmaa kuin Tinkerbelle ja kasvaa Tukholmassa Bergianska Trädgårdenissa.

Lue lisää: Tukholmassa on kaikki lite bättre - kuten Bergianska Trädgården

4. Lumipalloheisi

Myös lumipalloheittä ihailin Yltöisissä. Se kasvoi siellä valkokukkaisen kuusamalajikkeen kanssa, mutta Palasessa se joutunee pensaruusun viereen. Moni varoittaa istuttamasta lumipalloheittä näkyvälle paikalle, koska se on varsinainen kirvamagneetti. En ole varma, onko sille varaamani paikka paras mahdollinen, koska siihen paistaa aurinko melkein koko päivän. Maa on kuitenkin savensekaista, joten ei sen pitäisi kuivumaan päästä. Tämä nyt vaan on pakko saada, kirvoilla tai ilman. Ikävä kyllä olen tuhonnut Yltöisissä ottamieni kuvien originaalit - kuvan heisi kukoistaa Turun Tähkäpuistossa.

Lue lisää: Tähkäpuisto - Turun kätketty kukka-aarre

5. Jasmike

Jasmikkeiden tuoksu on ihana ja tykkään myös niiden valkoisista kukista. Villa Palasen jasmikepöheikkö on jo istutettu ja toivon, että se kasvaa nopeasti näkösuojaksi meidän ja naapurin väliin. Pöheikössä on tavallinen pihajasmike, puolikerrottu kameliajasmike ja täysin kerrottu Little White Love. Kaksi ensimmäistä kasvavat aika korkeiksi. Puutarhuri ehdotti jasmiketta vielä toiseenkin paikkaan, mutta aion korvata sen toisella pensaalla, jota en tuolloin muistanut. Kuvassa pihajasmike Kupittaan siirtolapuutarhasta.

6. Laikkukirjokanukka

Aion nimittäin istuttaa kesäkeittiön ja omenapuun väliin varjoiseen paikkaan laikkukirjokanukka Elegantissiman. Pensas on aika yleinen ja sellainen kasvaa jopa oman kotikerrostaloni etupihalla, mutta ihastuin siihen Kupittaan siirtolapuutarhassa, jossa se muistutti pientä puuta. Sen pitäisikin kasvaa melko leveäksi, ja juuri sellaiselle on tuossa kohtaa selvä tilaus. Tykkään kasveista, joiden lehdet ovat kaksivärisiä – myös kaikki kuunliljani ovat tavalla tai toisella raidallisia. Silloin ei haittaa, vaikka kukat ovat vaatimattomat.

Lue lisää: Yhä vain uhattuna - Kupittaan siirtolapuutarha

7. Purppuraheisiangervo

Haluan Palasen puutarhasta romanttisen, mutta en lällyä. Aion tuoda näkymään kontrastia muutamilla syvän tummanpunaisilla lehti- ja kukkakasveilla. Niitä tutkiessani löysin purppuraheisiangervo Diabolon. En ole koskaan nähnyt sitä kukassa, mutta kuvien perusteella kukinnot ovat viehättävät. Pääasia kasvissa ovat kuitenkin lehdet, jotka ovat tummat kautta kesän. Kasvutavaltaan se on vähän luutamainen, ei mitenkään siro. Puutarhuri ehdotti kokonaista purppuraheisiangervoaitaa tai -aidannetta lehtikompostoreille vievän porun varteen, mutta tila on siihen liian kapea. Luulen, että tyydyn vain yhteen.

8. Syyshortensia

Makuasia, voiko syyshortensiaa pitää pensaana, mutta voihan se kasvaa aika isoksi. Istutin syksyllä etupihan tulevan ison kukkapenkin reunaan syyshortensia Wim’s Redin, jonka pitäisi olla pystykasvuinen ja tiivis pensas. Kukinta kestää markkinointitekstin mukaan pitkään ja vaihtaa väriä valkoisesta tummanpunaiseksi. Savimaa ei ole hortensioiden mieleen, mutta kaivoin sille ison kuopan ja käytin reilusti havu- ja rodomultaa. Ans kattoo miten käy – monilla naapureilla on kyllä hortensioita. Kuvan Grandiflora kasvaa Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

9. Itoh-pioni

Myös pioni vastaa tilankäytöltään täysin pensasta, joten otin tähän mukaan suosikkini, itoh-pioni Hillaryn. Ihastuin siihen retkellä Pionien Kodissa Taivassalossa. Kukkien terälehdet ovat kuin vesiväreillä maalatut ja kukinnan pitäisi kestää ehkä hieman pidempään kuin useimpien pionien. Sijoitan Hillaryn todennäköisesti aivan terassin viereen, jotta voin ihailla sitä mukavasti läheltä. Minä vuonna tämä tapahtuu, en osaa vielä sanoa.

Lue lisää: Pysäyttävimmät pionikuvani

10. Omenapuu

Joojoo, lisäsin tämän vain, jotta saisin listaani kymmenen kohtaa. Mutta kyllähän omenapuut ovat Palasen puutarhan ilmiselviä kuningattaria. Etenkin etupihan vanha valkeakuulas on uskomattoman kaunis kautta vuoden. Seisoskelin viimeksi tänään sen juurella pitkään ihaillen. Samalla pohdin, mitkä oksat kannattaisi poistaa, jotta latvuksesta tulisi ilmavampi.

--

Lue lisää: Puutarha Auringontähden Kassu-istutussuunnitelmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuosi sitten kirjoitin, että vuodesta 2021 tulisi paras vuosi ikinä. Parhaudesta en ole varma, mutta yhden asian vuosi siitä tuli. Elin ja hengitin vain siirtolapuutarhapalstaani Villa Palasta. Se oli mielessäni aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä. Olenkohan koskaan ollut yhtä monomaaninen?

Sovimme mökin kaupasta myyjän kanssa vuosi sitten uudenvuoden aattona sähköpostitse, ja seuraavana päivänä otin palstalla ensi kertaa valokuvia. Kun hiljattain kävin läpi vuoden kuvasatoa, huomasin, etten ottanut moneen kuukauteen kuvia muualla. En myöskään käynyt koko kesänä missään enkä tavannut juuri muita kuin K-Raudan myyjiä. Villa Palasessa oli aina jotakin tärkeää meneillään. Ja olihan toki se koronakin, joka esti edelleen jo vuonna 2019 maksettujen matkojen toteuttamisen.

Otetaanpa pieni kertaus kuvien avulla:

Tammikuu: Onko tämä tottakaan?

Allekirjoitimme Villa Palasen kauppakirjat 20. tammikuuta. Minulla ei ollut hajuakaan, mihin olin ryhtymässä, mutta olin onnellinen ja innokas. Palasessa ei vielä voinut tehdä oikein mitään, joten oli hienoa, että olin syksyllä ilmoittautunut kankaanrakentamisen peruskurssille Turun taitokeskukseen. Ei tarvinnut odottaa kevättä tumput suorina. Kudoin maton, jonka värit sanelivat myöhemmin Palasen sisustuksen päävärit. Välillä oloni oli epäuskoinen. En ollut edes käynyt siirtolapuutarhamökissä sisällä ennen Palasta, ja nyt omistin sellaisen. Voisinko mitenkään onnistua tässä?

Lue lisääTämä siirtolapuutarhamökki on Villa Palanen, ja se on nyt minun

Helmikuu: Puutarhanhoito alkaa

Lumi tuli viime talvena Turun seudulle vasta helmikuussa. Sitä tuli niin paljon, etten saanut Villa Palasen porttia auki moneen viikkoon. Vaikka olisin lapioinut lumenkin pois, se ei olisi auttanut, koska portti oli jäätynyt kiinni. Suunnittelin, että avaan sen kuumalla vedellä, jotta Puuveljien arboristi Ilkka pääsisi sovitusti leikkaamaan kirsikka- ja luumupuuni.

Puut oli jätetty kasvamaan vapaasti, mikä on muualla sääntö, mutta siirtolapuutarhassa virhe. Alueen nukkekotimainen ilme syntyy siitä, että kaikki puut pidetään leikkaamalla pieninä. Siirtolapuutarhayhdistyksen sääntöjen mukaan puiden piti olla alle mökin harjamitan, jos halusin tehdä vuokrasopimuksen tontista yhdistyksen kanssa. Ja minähän halusin.

Puut olivat tietysti kesällä hätää kärsimässä, kun niiden lehtimassa oli pienennetty kolmanneksella, ja sitten tulivat helteet. Etenkin luumupuut olivat kirvoille helppo saalis. Satoa saatiin vain sen verran, että tiedän, että luumut ovat vaaleaa lajiketta ja kirsikat tummamehuisia hapankirsikoita eli morelleja. Morellitiellä se toki kuuluu asiaan.

Maaliskuu: Remontin suunnittelua ja taimikasvatusta

Maaliskuun alkajaisiksi vaihdatin Palasen lukon, koska en päässyt vanhoilla avaimilla sisään. Lukko oli aivan loppuun kulunut. Tämän jälkeen otin tavaksi tehdä jotakin Palasen hyväksi joka viikonloppu. Aika nopeasti kutsuin tutun maalarin, Pingere-firman Jennin, käymään. Sovimme, että hän maalaisi kaikki puupaneelit ja tapetoisi levyllä päällystetyt seinät. Kuvittelin, että pystyisin poistamaan vanhat tapetit itse, mutta se oli virhe. Jälki oli kauhean näköistä. Jenni joutui lopulta laittamaan varsinaisen tapetin alle tasoitetapetin.

Aloin myös tyhjentää mökkiä remonttia varten. Helpponouto vei vanhat Ikeat mennessään ja minä kävin Ikeassa valikoimassa uusia. Kuulostaa varmaan törkeältä, mutta kipeät jänteet sanelivat tämänkin ratkaisun. Minulle tärkeintä mökillä on hyvä sänky, ja sitä siellä ei ollut. Myös kaikki istuimet olivat liian kovia. 

Kotona aloitin laajamittaisen taimitehtailun. En vielä tiennytkään, miten tärkeiksi omat taimet myöhemmin osoittautuisivat. Villa Palasen puutarhassa ei olisi ilman niitä kukkinut juhannuksen jälkeen enää juuri mikään. 

Huhtikuu: Totuus lattiasta ja siniset scillaniityt

Ystävät Marco ja Jelena auttoivat Palasen purku- ja siivoustöissä. Marco paljasti maalatun parketin alta lautalattian, jossa oli laaja ja syvä palovaurio. Pätevien neuvojen ja tekijöiden etsiminen lattiaremonttia varten oli vaikeinta, mitä tein koko vuonna. Remontin teki lopulta rakennusliike Teppman, jonka nuori asentaja Klaus sai siitä itselleen melkoisen diplomityön. Kuistin lattia rakennettiin kokonaan uudestaan ja tuvassakin vahvistettiin perustuksia ja niskoja. Laitettiin kunnon eristeet ja lattiaa myös suoristettiin. Tehtiin uusi kellarin luukku ja porras. Hiominen ja vahaus olivat enää vain kirsikka kakun päällä, kun alunperin olin luullut teettäväni ehkä vain ne. Työ vei lähes kaksi kuukautta eli koko toukokuun ja aimo kimpaleen kesäkuusta.

Puutarha osoitti ensimmäisiä elonmerkkejä. Ensin tulivat krookukset, sitten scillat, ja etupihalta paljastui kukkapenkki, jota en ollut huomannutkaan. En oikein osannut tehdä puutarhassa vielä mitään. Ostin kuitenkin valikoiman työkaluja käytyäni vajan valikoiman läpi ja huomattuani, että siellä olevat sirppi ja vasara olivat vuodelta miekka ja kirves.

Oi ihana toukokuu

Kaikki puutarhan puut ja pensaat kukkivat toukokuussa. Kuten myös narsissit, tulppaanit, esikot, lemmikit, kalliokielot ja särkynyt sydän. Takapihaa peitti mukulaleinikeiden keltainen matto. Kasvi, josta en ollut ennen kuullutkaan. Myös kukkapenkeistä nousi esiin pääasiassa versoja, joita en tunnistanut. Kitkin rikkaruohot pois, mutta mukana meni  aika paljon myös tarha-alpia ja erinäisiä kellokukkia. Se ei haitannut, koska tarha-alpia jäi vielä reilu tupas ja peurankelloista en niin välitä. 

Tuin vadelmien versot kevyeen englantilaistyyliin kahden aitatolpan väliin pingotettuihin rautalankoihin hamppunarulla. Perinteinen karsinamalli olisi ehkä ollut parempi, mutta tähän aitatolppani ja voimani riittivät. En ollut vielä hankkinut rautakankea, joten aitatolppien siirtäminen oli aika onnetonta touhua. 

Kävin tontilla lähes joka päivä katsomassa lattiaremontin edistymistä, mutta kunnollisen lepopaikan puuttuessa en työskennellyt puutarhassa kuin lyhyitä jaksoja. Siirsin kaksi viljelylaatikkoa mielestäni paremmalle (mutta täysin väärälle) paikalle ja kylvin niihin salaatteja ja retiisejä. Istutin esikasvattamani kesäkukkien taimet etupihan viljelylaatikoihin mansikoiden keskelle ja tein daalioita varten uuden penkin no dig -menetelmällä. Käänsimme ja läjitimme lehtikompostit uudestaan Marcon kanssa.

Lue lisää: Siirtolapuutarhamökin lattiaremontti askel askeleelta

Kesäkuu: Remontti loppusuoralla

Sillä välin kun lattian vaha kuivui, pesimme ja Sioox-käsittelimme puolison kanssa terassin lattian. Päädyimme tavallisen puunsuoja-aineen sijasta piihin perustuvaan käsittelyyn, koska se antaa erittäin pitkäaikaisen suojan ja muuttaa puun vähitellen kauniin vaaleanharmaaksi. Työssä oli monta vaihetta ja se vei neljä päivää. Muiden terassin rakenteiden pintakäsittely jäi seuraavaan kesään. Maalari pääsi lopulta töihin juhannusviikolla, jolloin oli jo niin kuuma, että maali kuivui melkein siveltimeen. 

Juhannuksen alla mökille tuotiin tavaraa lähes joka päivä. Esimerkiksi jääkaappi saapui juhannusaaton aattona. Tilasin Ikeasta keittiön videopuhelun avulla mökin terassilta. Juhannusaattona vävy kokosi puolison kanssa grillin ja toimi grillimestarina. Kuistilla oli jo ensimmäinen uusi pöytä, ja illan aikana koottiin lisää huonekaluja bonustyttären johdolla. Vuode täytti melkein koko tuvan. Puoliso oli todennut, että hän ei aio nukkua mökillä, ellei sänky ole vähintään yhtä hyvä kuin kotona. Pidin huolta, että se on.

Puutarha oli ihanimmillaan, mutta sen katseluun ei juuri jäänyt aikaa. Myös kitkentä jäi väliin, ruohon leikkuunkin kanssa oli niin ja näin. 

Heinäkuun hurjat helteet

Maalarin lähdettyä remontissa tuli parin viikon tauko, kun odoteltiin jalkalistoja ja niiden asentajaa sekä keittiön asennusta, joka venyikin sitten elokuulle. Sähkömies Timppa kävi siirtämässä keittiön pistorasiat ja tutkimassa, missä eniten virtaa tarvitsevia laitteita kannattaisi käyttää. Vastaus: kuistilla.

Puutarhassa oli nättiä, mutta tuholaiset iskivät toden teolla tuhkapensasaitaan, johon ei jäänyt rouskuttavien toukanleukojen jäljiltä kuin risuja pystyyn. Daalioissakin hääri monennäköisiä hyönteisiä ja kotilot päälle. Siruetanat eivät onneksi ryömineet tontilleni saakka.

Takarajan orapihlaja-aidan leikkaaminen oli raskasta työtä kuumuudessa. Osallistuin kesän aikana muutaman kerran myös lohkoni talkoisiin, joiden jälkeen olin aina monta päivää kipeä. Nähtävästi en ole riittävän hyväkuntoinen osuuspuutarhan fyysisimpiin töihin.

Herukat alkoivat punertaa ja karviaiset pullistuivat lupaavasti. Omenapuihin kehittyi valtavasti raakileita. Pihan parhaalle paikalle istutetusta isosta vadelmapuskasta saatiin mukavasti maisteltavaa.

Lue lisää: Mitä Villa Palasen puutarhassa kasvaa? Katso kuvat ja kartta

Elokuu: Omena ei putoa puusta

Heinä-elokuun vaihteessa vietin Palasessa ensimmäiset yöt. Olin juuri maalannut ulko-oven ja kynnykset, enkä halunnut jättää mökkiä valvomatta yöksi ovi auki. Ripustin kuistille ufon näköiset kausivalot ja asensin pihalle uusia aurinkokennovaloja. Keittiö valmistui ja siitä tuli sellainen kuin toivoinkin. Hankin mehumaijan ja keittelin ensimmäiset viinimarjamehut. Sain peräti kaksi litraa.

Valkeat kuulaat kypsyivät yllättäen, joten niiden poimimisessa ja mehustamisessa tuli kiire. En ollut tajunnut, miten iso työ omenoiden poimiminen on, varsinkin kun tuoremehu neuvotaan tekemään vielä vähän raaoista hedelmistä. Nehän eivät hevin puusta lähde. Olkapääni ovat vieläkin kipeät urakasta, mutta mehusta tuli ihanan raikasta. Myös pudokkaat piti poimia huolellisesti, koska niissä oli muumiotautia. Sekin minulle täysin uusi ilmiö.

Kun sisällä alkoi olla valmista, kävin kukkapenkkien kimppuun. Aloin kammeta sinisiä perennoja pois sisääntulon pitkästä kukkapenkistä. Jätin vain hopeahärkin, päivänliljat, kalliokielot, akileijat ja yhden tuppaan valeunikoita. Loppukuusta istutin Palasen ensimmäiset uudet perennat, kuunliljat.

Lue lisää: Tällainen Villa Palanen on sisältä

Syyskuu: Istutuskausi vauhdissa

Daaliat, kosmoskukat ja tsinniat kukkivat syyskuussa vielä täysillä, mutta siirtolapuutarhan virallinen kesäkausi kääntyi kohti loppuaan. Mökissä alkoi olla kylmä, joten en enää yöpynyt siellä, ja kuun lopulla toimme tekstiilit ja muut kosteudesta ja kylmästä kärsivät tavarat kaupunkiin. Syysistutuskausi oli kuitenkin vasta pääsemässä vauhtiin. Olin lukenut puutarhakirjoista, että syksy on parasta istutusaikaa, joten panin toimeksi.

Ensin istutin sisääntulopenkin lähes täyteen tulppaaneja, laukkoja ja liljoja. Kunnostin tietenkin maan ensin. Sitten täydensin oikean raja-alueen vadelma-aitaa muutamilla taimilla ja laadin Pepi Päärynän alle pienen kukkapenkin alun. Sinne meni koiranhammasta ja valkoisia narsisseja. Vasemmalle rajalle kaipasin näkösuojaa, joten istutin sinne kaksi melko isoksi kasvavaa jasmiketta ja yhden pienemmän lajikkeen. 

Lokakuu: Riehuntaa rautakangen kanssa

Kävin edelleen aika usein toimittamassa Palasen pihalla jotakin. Hankin pari kolme hortensiaa, joille kunnostin paikat etupihalta. Jasmikkeiden viereen ostin alennusmyynnistä kurjenmiekkoja. Sekatöörit hajosivat, kun yritin pilkkoa perennojen varsia.

Tajusin viimein hankkia rautakangen, jonka käyttely helpotti olennaisesti juurakoiden irrottamista siirtämistä tai hävittämistä varten. Kiskoin irti useita harmaamalvikin juurakoita ja siirsin lisää vadelman versoja. Aloin myös valmistella uutta istutusaluetta jasmikkeiden viereen. Poistin vanhan bambuaidan ja kiskoin valtaosan kukkivista syysastereista irti. Armotta. Niitä tuntui olevan ihan joka paikassa.

Terassi oli jo alkanut mukavasti harmaantua. Sisällä kävin enää vilkaisemassa, koska siellä oli yhtä kylmä kuin ulkona.

Lue lisää: Villa Palasen istutusluettelo 2021

Marraskuu: Huurretta ja tuhontaa

Marraskuussa jatkoin pihan siistimistä ja kasvien tuhontaa. Siistin oikeanpuoleisen huoltokäytävän karsimalla vuorenkilven kasvuston alle puoleen. Se oli helppoa, kun pakkanen oli rapeuttanut varret ja juuret. Sama koski orapihlaja-aitaa terrorisoivia humalan versoja, jotka onnistuin nyt poistamaan oman tonttini kohdalta lähes kokonaan. Paksu talvitakki, hanskat ja pipo mahdollistivat sukeltamisen aidan sisään viisisenttisistä piikeistä huolimatta. Kyllä humala sieltä tietysti taas keväälä nousee, mutta nyt osaan olla varuillani ja leikata versot heti pois. Humala tekee kyllä aidasta tiheän, mutta kuristaa samalla pensaan lähes hengiltä ja houkuttelee suotta kirvoja. 

Joulukuu: Palanen vetäytyy talvilepoon

Joulukuussa tuli niin kovat pakkaset, että työt Palasen puutarhassa piti lopettaa ja rautakanki sulkea vajaan. Sisällä mökissä on ollut enimmilään noin 17 astetta pakkasta ja maakellarissa keittiön lattian alla noin kaksi astetta kylmää. Siellä ei siten välttämättä kannata talvettaa daalan juurakoita. Jännittää, miten taimet ja sipulit pärjäävät talven yli. Syksy oli kuitenkin pitkään aika leuto ja uskon, että useimmat ehtivät juurtua ennen pakkasia. Toivon parasta.

Se on pakko todeta, että Palasen puutarha on tällä hetkellä epäsiistimmässä kunnossa kuin silloin, kun ostin sen. Omenapuiden vesiversoista iso osa sojottaa yhä paikoillaan eikä nurmikoita ole leikattu varmaan kertaakaan heinäkuun jälkeen. No, ensi kesänä sitten paremmin. Ja mökkihän on nyt aika hieno sisältä, joten jotakin olen aikaankin saanut.

Sain juuri ennen joulua pihasuunnitelman, jonka mukaisesti jatkan alkavana vuonna ihanan kukkapuutarhan rakentamista. Halusin varmistaa, etten ole täysin väärillä jäljillä kasvivalintojen suhteen, koska esimerkiksi pensaat ovat paikoillaan vielä, kun seuraava puutarhuri astuu portista. Haluan, että puutarha on hänen tullessaan nykyistä suojaisampi ja että siellä kukkii kautta vuoden eikä vain touko- ja kesäkuussa.

Vuodesta 2022 tulee puutarhan rakentamisen vuosi. Maltan tuskin odottaa. 

En lupaa juurikaan tihentää bloggaustahtia, mutta Instagramissa aion päivittää Villa Palanen -tiliä säännöllisesti. Tervetuloa sinne!

 

Minusta tuntuu, etten ole istuttanut Palaseen vielä juuri mitään, mutta luettelo todistaa toista. Nämä monivuotiset kasvit istutin Villa Palaseen ensimmäisenä siirtolapuutarhurikautenani:

1.  Kevään esikasvatukset

- Kerrottu akileija Winky Double Red-White, 4 kpl. Näistä kolme istutin sisääntulopenkkiin ja yhden korkeiden perennojen penkkiin. Eivät kukkineet vielä tänä vuonna.

- Leikkokärsämö Summer Pastels F2, 9 kpl. Kaikki menivät sisääntulopenkin aukkoihin ja kukkivat jo ensimmäisenä kesänään. Osa odottaa tällä hetkellä uutta paikkaa vaihtopenkillä. Kuvassa on kärsämön taustalla loistotädykkeitä.

- Daaliat. Lajikkeet Gold Crown, Strawberry Cream, Creme de Cassis ja Ambassador. Tein näille oman penkin tontin vasemmanpuoleiselle rajalle. Vain Ambassador ei ehtinyt kukkaan vielä tänä kesänä. Parhaiten menestyi Gold Crown, joka keräsi edellisen kesän ajan voimia parvekkeellani. Se juurakko oli muhkeudessaan aivan eri luokkaa kuin muiden.

2. Kuunliljat

- Summer Music 3 kpl (vaalea keskusta), Wide Brim 1 kpl (vaalea reuna), Brim Cup (matala, vaalea reuna) ja Fragrant Bouquet (kapea vaalea reuna). Kuvassa uskoakseni Wide Brim.

Vanhoista kukkapenkeistä pääsi ensimmäisenä käsittelyyni sisääntulopenkki, jossa oli isoja aukkoja jo alun perin. Kun lisäksi poistin kaikki siniset perennat eli kurjenpolvet, kellokukat, loistotädykkeet ja jalopähkämön sekä valtaosan keltaisista valeunikoista, pääsin mylläämään lähes koko alueen. Möyhentelin, lisäsin hiekkaa ja ostomultaa. Istutin elokuun lopulla kuunliljat tasaisin välein koko pitkän penkin matkalle. Enemmänkin olisi mahtunut.

3. Viheraita

Valkoherukka Piikkiön helmi 1 kpl. Paras tuoreena syötävä herukka on mielestäni valkoherukka, ja tämä on Luonnonvarakeskuksen jalostama, tavallista (Valkoista hollantilaista) makeampi ja isomarjaisempi lajike. Istutin taimen karviaispensaan viereen.

- Syysvadelma Autumn Bliss 2 kpl. Heräteostos, joka olisi saattanut jäädä tekemättä, jos olisin tiennyt, että englantilaisen lajikkeen marjoilla on vaikeuksia kypsyä Suomen suvessa. Lajike tekee marjoja sekä saman vuoden että edellisen vuoden versoihin, ja niitä tuli jo tänä syksynä. Itse asiassa vadelman satoaika on parhaillaan käynnissä. Marjat ovat isoja ja kauniita, mutta eivät yhtä aromikkaita kuin kesän auringossa kypsyneet. Oheinen kuva on otettu 8. lokakuuta.

- Tulppaani Estella Rijnveld 10 kpl. Ihana punavalkoinen tulppaani, jota olen kasvattanut aikaisemmin parvekkeella. Se ei tuntunut sopivan sisääntulopenkin pastelliseen väriharmoniaan, joten istutin sipulit valkoherukan ja vadelmien väleihin. Siellä oli sopivasti myllättyä maata valmiina.

Tontin oikeanpuoleisen reunan viheraita on perinteisesti ollut vadelma-aita, mutta nykyään myös muut kasvit sallitaan. Villa Palasen aidassa oli vanhastaan vadelmia, karhunvatukka, taikinamarjaa, tuija, karviaispensas, kolme pensasmustikkaa ja raparperi. Pensasmustikat olivat käytännössä pystyyn kuolleita, joten kaivoin ne pois. Tilalle piti saada jotakin. Aidassa on jo ennestään vähintään yksi syysvadelma Polka, joka on Autumn Blissistä Puolassa kehitetty, aikaisemmin marjova lajike. Polkakin tekee marjoja myös edellisen vuoden versoihin, joita tosin en viime keväänä ymmärtänyt säästää.

4. Jasmikepöheikkö

- Pihajasmike, Philadelphus Coronarius, 1 kpl. Tuoksuva pihapensas, jota kutsutaan perinteisesti jasmiiniksi. Kuvassa juuri istutettu pihajasmikkeen taimi.

- Kameliajasmike, Philadelphus x virginalis, 1 kpl. Puolikerrotut kukat.

- Jasmike Little White Love, 1 kpl. Matala ja pieni lajike, jonka kukat ovat kerrotut.

- Narsissi Ice Follies, 10 kpl. Valko-keltainen, perinteinen torvinarsissi.

- Narsissi Manly, 10 kpl. Vaaleankeltainen, kerrottu.

- Narsissi Albus Plenus Odoratus, 7 kpl. Valkoinen, kerrottu, tuoksuva lajike, jota on kasvatettu 1600-luvulta lähtien.

- Loistokurjenmiekka (Iris Siberica) Tipped in blue, 6 kpl

- Värililja Forever Susan, 6 kpl. Tummasävyinen, viininpunainen/oranssi.

Vasemmanpuoleisella naapurilla on poikkeuksellisesti ikkuna meidän pihaan päin. Loikoessani sängyllä Villa Palasessa näen suoraan naapurin ikkunaan ja vastaavasti heidän näköalansa on Palasen oven eteen ja terassille – en usko, että he sisään asti näkisivät. Varmuuden vuoksi aion tukkia näköalan kahdella rotevaksi kasvavalla pensaalla. Matalampi jasmike tulee niiden väliin.

Pöheikkö aloittaa uuden istutusalueen, joka tulee ulottumaan lähes marjapensaisiin ja syreeneihin asti. Siitä on tarkoitus tulla monivärinen ja runsas. Aloitin istuttamalla pensaiden ympärille narsissipenkin, kurjenmiekkoja ja muutaman liljan sipulin. Mahdollisesti liian tiheään, mutta katsotaan.

5. Varjopuutarha

- Murattisyklaami, Cyclamen hederifolium, 2 kpl

- Oregoninkoiranhammas White beauty, 5 kpl

- Narsissi Albus Plenus Odoratus, 3 kpl

Pikkumökin varjossa, puutarhan kauimmaisessa nurkassa oli aikaisemmin lavakauluksia, jotka poistin jo keväällä. Aion perustaa sinne varjopuutarhan. Aloitin päärynä Pepin juurelta ja aion edetä kohti orapihlaja-aitaa. Kuvassa Pepin kukkia.

6. Sisääntulopenkin sipulikasvit

- Tulppaani Verona, 20 kpl. Aikainen, matala, kerrottu valkoinen.

- Tulppaani Mount Tacoma, 20 kpl. Myöhäinen, noin 45 cm korkea, kerrottu valkoinen.

- Tulppaani Exotic Emperor, 10 kpl. Aikainen tulppaani, jonka korkeus on noin 40 cm. Kerrottu valkoinen, mukana vihreää.

- Tulppaani Florosa, 10 kpl. Matala, vain 30-35 cm korkea liljatulppaani, väreinä vihreä ja pinkki.  Kukkii myöhään, toukokuussa.

- Tulppaani Greenlad, 10 kpl. Hieman korkeampi, 45-50 cm. Myöhään kukkiva viridiflora väreinä vihreä ja pinkki.

- Tulppaani Elegant Lady, 10 kpl. Myöhäinen, keskikorkea liljatulppaani, värit kerma ja pinkki.

- Tulppaani Apricot Beauty, 10 kpl. Aikainen ja matala lajike, nimensä mukaan aprikoosin värinen.

-  Tulppaani Charming Lady, 10 kpl. Myöhäinen, korkea (55-60 cm) ja kerrottu tulppaani, väriltään aprikoosi/oranssi.  

- Iris Reticulata Harmony, 10 kpl. Kevään ensimmäinen kukkija.

- Iris George, 10 kpl. Vaaleampi iirislajike.

- Jättilaukka Allium Gladiator ja Allium Mount Everest, yhteensä 10 kpl. Yli metrin korkuiset varret ja lilat ja valkoiset kukat. Kukkii kesäkuun lopulla.

- Värililja Kent, 10 kpl. Valkoinen, 60-70 cm korkea lilja, joka kukkii heinä-elokuussa

- Oriental-lilja Hachi, 10 kpl. Valkoinen, mukana pinkkiä, korkeus 90-120 cm, kukkii elo-syyskuussa.

Pitkä sisääntulopenkki jakautuu viiteen jaksoon, joista jokaiseen istutin kymmenen valkoista ja kymmenen pastellinväristä tulppaania. Jokaisessa jaksossa on myös kaksi jättilaukkaa sekä liljoja, vuorotellen valkoisia ja valko-pinkkejä. Lisäksi muutama perenna: akileijoja, kärsämöitä, hopeahärkkiä, valeunikkoja ja päivänliljoja sekä pari tiikerililjaa.

Istutin sipulit useassa erässä. Merkitsin ensin istuttamieni liljojen paikat valkoisilla tikuilla, jotta en tuikkaisi tulppaaneja samoihin kohtiin. Keräsin muoviset tikut myöhemmin pois, jotta voin käyttää ne uudelleen nimilappuina. Istutuspenkki oli työssä tärkeä - tuskin olisin päässyt enää illan suussa maasta ylös ilman tukea.

6. Pikarililjapenkki

- Kirjopikarililja mix, 20 kpl. Omenapuun alla oli kohta, jossa ei kasvanut mitään, koska se oli ollut puuhun kiinnitetyn keinun vauhdinottopaikkana. Kaadoin siihen säkillisen multaa ja istutin pikarililjoja. Voi olla, että tämäkin penkki ajan mittaan laajenee. Kuvan kirjopikarililjat kukkivat Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

Joten pöytä on katettu, arvoisat myyrät, jänekset ja peurat!

--

Päivän kuvat: Ihana tulppaani Estella Rijnveld kukki parvekkeellani keväällä 2019.

 

Minulla oli keväällä pitkä lista kysymyksiä siirtolapuutarhaelämästä. Valvoin ja mietin niitä yökaudet ja tuskailin, kun mistään ei tuntunut löytyvän vastauksia valmiina. Sosiaalisessa mediassa ja blogeissa vain hehkuteltiin siirtolapuutarhaelämän ihanuutta ja jaettiin kauniita kuvia, mutta niistä ei ollut apua, kun olisin lähinnä halunnut tietää, minne mökillä kannattaa kakata. Koska siirtolapuutarhan vuosi ei ollut vielä virallisesti alkanut eikä palstoilla näkynyt ketään, en voinut kysyä edes naapureilta.

Siirtolapuutarhan kausi 2021 päättyi viime viikonloppuna siihen, että yhdistyksen viirit poistettiin sisäänkäyntien lippusaloista, ilmoitustaulut peitettiin, yhteisten alueiden kalusteet siirrettiin sisään ja kesävesi katkaistiin isoissa yhteistalkoissa. Olen kesän aikana löytänyt vastaukset useimpiin kysymyksiini, ja viimeiset kysyin talkoiden aikana eräältä siirtolapuutarhayhdistykseni aktiivijäseneltä.

Aion myöhemmin kirjoittaa oman tarinan polttavimmasta ongelmastani eli vesi- ja jätehuollon järjestämisestä mökissä, jossa ei ole vesijohtoa eikä viemäriä. Tässä tulevat kuitenkin kevään ja kesän aikana pohtimani puutarhanhoitoa koskevat kysymykset ja niiden vastaukset.

Nämä kaikki jäivät minulta keväällä tunnistamatta. Tunnistatko sinä loistotädykkeen, vuorikaunokin ja jalopähkämön? Itse en ollut niistä koskaan kuullutkaan.
Nämä kaikki jäivät minulta keväällä tunnistamatta. Tunnistatko sinä loistotädykkeen, vuorikaunokin ja jalopähkämön? Itse en ollut niistä koskaan kuullutkaan.

1.  Miten rikkaruohot erottaa perinneperennoista?

Ensimmäisenä kesänä sitä ei vielä tarvitse osata. Voi lähteä oletuksesta, että jos taimi kasvaa kukkapenkissä, se on todennäköisemmin kukka kuin rikkaruoho. Voikukka, juolavehnä, korte ja pelto-ohdake ovat helppoja tunnistaa ja ne voi kitkeä suoralta kädeltä. Itse poistin kukkapenkistä myös ison peurankelloesiintymän ajatellen, että kyseessä on rikkaruoho, joka kuristaa päivänliljoja. Palavarakkaus sai niin ikään tuta kuokkani voiman. 

On tyypillistä vanhalle puutarhalle, että tietyt lajit ovat levinneet holtittomasti ja peittäneet muut kasvit alleen. Villa Palasessa tällaisia ovat edellä mainittujen ohella tarha-alpi, harmaamalvikki ja syysasteri. Oikeastaan samaan sarjaan voi laskea myös pionin. Yksi kukkapenkki on täynnä epämääräisiä pionin versoja, joista valtaosa ei kuki. Toisessa kukkapenkissä jyräsivät jalopähkämö ja loistotädyke.

En tunnistanut vielä keväällä montaakaan näistä kasveista, mutta kukkien avauduttua vertasin niitä kuviin yleisimmistä perennoista. Jokaiselle löytyi lopulta nimi.

Loistotädyke, peurankello ja jalopähkämö.
Loistotädyke, peurankello ja jalopähkämö.

2. Mitä ylimääräisille perinneperennoille kannattaa tehdä?

On täysin normaalia, ettei osa perennoista miellytä uuden puutarhurin silmää yhtään ja toisia on tarvetta rajoittaa, jotta puutarhaan mahtuisi lisää lajeja. Ylimääräiset kasvit voi yksinkertaisesti kaivaa lapiolla juurineen ylös ja hävittää. Niitä ei kannata viedä siirtolapuutarhan kierrätyspisteeseen, koska kaikilla on näitä samoja perennoja jo omalla palstallaan yllin kyllin. Tein tämän virheen, ja kuulin myöhemmin, että kasvini oli vähin äänin poistettu takavasemmalle. Ei niitä kukaan halunnut.

Jos kuitenkin siirtolapuutarha järjestää kasvimyyjäisiä ja kerää niitä varten taimia, voi vahingon antaa kiertää. Ehkäpä joku ulkopuolinen on kiinnostunut loistotädykkeestä. Muussa tapauksessa kasvit voi silputa ja kompostoida.

Joskus juurakko on kuitenkin niin kova ja tiheä, ettei sen pilkkominen kompostiin onnistu. Tällöin sen voi kuljettaa itse jäteasemalle tai viedä vaivihkaa jätekonttiin. Itse jätin yhden valtavan juurakon talveksi pehmenemään varastomökin nurkalle. Ehkä sen jo keväällä pystyy pilkkomaan.

Puutarhasakset melkein kasvoivat käteen kesän aikana.
Puutarhasakset melkein kasvoivat käteen kesän aikana.

3. Mitä työkaluja on hyvä hankkia?

Siirtolapuutarhurin tärkein työkalu ei ole kuohuviinilasi. Hyödyllisempiä ovat kastelukannu, lapio, talikko, harava sekä monenlaiset julman näköiset sakset ja leikkurit. Siirtolapuutarha-alue näyttää nukkekotien kylältä sen takia, että puut ja pensaat pidetään leikkaamalla matalina. Minulla oli ennestään näppärät, pienet puutarhasakset ja järeät oksasakset. Pikkusaksille olikin paljon käyttöä varhaiskeväästä alkaen. Leikkasin sillä muun muassa vadelmat sekä hedelmäpuiden juurivesat. Kun pensasaitojen vuosikasvun rapsiminen tuli ajankohtaiseksi keskikesällä, hankin lisäksi pensassakset. Eikä siinä vielä kaikki: omenapuiden vesiversojen leikkaaminen ei onnistunut ilman pitkää, teleskooppivartista monitoimileikkuria. Aikamoista välineurheilua!

Pensasaita näytti lohduttomalta madonsyömien oksien poistamisen jälkeen. Nyt se on jo selvästi toipunut. Keväällä aitaa odottaa kuitenkin alasleikkuu.
Pensasaita näytti lohduttomalta madonsyömien oksien poistamisen jälkeen. Nyt se on jo selvästi toipunut. Keväällä aitaa odottaa kuitenkin alasleikkuu.

4. Miten puutarhan tuholaisiin tulee suhtautua?

Olen kasvanut maalaistalossa, jonka liepeillä tuholaiset saivat kaikessa rauhassa syödä tuomet kummituspuiksi, kun oli sellainen vuosi. Luulin, että samanlainen rento asenne toimisi myös siirtolapuutarhassa enkä huolestunut erityisesti, kun tuhkapensasaitaani pesiytyi rouskuttavien toukkien armeija. Niin kauan, kun ne jättivät juhannusruusuni rauhaan, olin tyytyväinen.

Sain tuholaiskysymykseen kuitenkin vahvan vastauksen kysymättä mitään, kun naapuri tuli kertomaan, että siirtolapuutarhassa on tapana rapsia toukkien vaivaamat oksat jätesäkkiin. Muuten tuholaiset leviäisivät naapureiden aitoihin ja tappaisivat kasvit. En ollut tullut ajatelleeksi asiaa ollenkaan naapureiden kannalta. Koska naapurisopu on minulle tärkeää, noudatin neuvoa ja täytin noin kuusi jätesäkkiä toukkia kihisevillä oksilla. En ole varma, oliko se paras tapa hoitaa asia. Se oli kuitenkin tapa hoitaa asia.

Palasen omenapuita on leikattu säännöllisesti, mutta niiden oksisto on edelleen liian tiheä. Muumiotauti muhii tällaisissa olosuhteissa.
Palasen omenapuita on leikattu säännöllisesti, mutta niiden oksisto on edelleen liian tiheä. Muumiotauti muhii tällaisissa olosuhteissa.

5. Mistä tietää, milloin omenat ovat kypsiä?

Lapsuudenkodissani ei käytännössä ollut omenapuita, koska myyrät ja jänikset söivät jokaisen varvun ennen kuin ne alkoivat tuottaa satoa. Minulla ei siten ollut mitään kokemusta omenapuista ja niiden hoidosta. Taisin luulla, että kun omenat kypsyvät, ne putoavat maahan, josta ne sitten poimitaan käyttöön.

Se, että omenat alkoivat putoilla puusta jo elokuun alkupuolella, oli yllätys. En alkuun tunnistanut muumiotautia, joka jylläsi etenkin ohutkuorisessa Valkea kuulas -lajikkeessa. Osa omenista alkoi mädäntyä jo puussa ja loputkin viimeistään maassa. Opin, että pudokkaat kerätään mieluiten joka päivä, jotta sienitauti ei leviäisi. Ahkeralla keräämisellä ja oksiston harvennuksella taudin voi kuulemma saada pysymään kurissa.

Omenat ovat kypsiä, kun niiden siemenet ovat ruskeita ja hedelmät irtoavat helposti kannastaan. 

Parhaani tein, mutta se ei riittänyt pitkälle. Lavakaulusviljelmä ei juurikaan tuottanut satoa.
Parhaani tein, mutta se ei riittänyt pitkälle. Lavakaulusviljelmä ei juurikaan tuottanut satoa.

6. Miten lavakaulukset kannattaa sijoittaa?

Tätä pohdin kuumeisesti keväällä ja päätin siirtää entisen omistajan lavakaulukset pihan varjoisimmasta nurkasta sen valoisimpaan osaan, jotta salaatit ja retiisit saisivat varmasti riittävästi valoa. Tämä oli kuitenkin virhe. Aurinko porotti pitkin päivää suoraan mustaan kompostimultaan, jonka lämpötila kohosi hellepäivinä yli +30 asteen.

Eihän siinä tietenkään mikään kasvi viihtynyt. En saanut kylvämistäni siemenistä lainkaan satoa. Toiseen lavakaulukseen istutin esikasvatettuja lehtivihannesten ja silopersiljan taimia. Ne selviytyivät hieman paremmin, mutta alkoivat tuottaa syötävää vasta elokuun lopulla.

Lavat hankaloittivat ruohonleikkuuta enkä ehtinyt kitkeä niiden välejä ja sivustoja, joten niistä tuli ruokottoman näköisiä. En ylipäätään ymmärrä, mitä etua lavakauluksesta on pihassa, joka on perustettu savipellolle eikä esimerkiksi kalliolle. Kaulus ei pidä multaa puhtaana rikkaruohoista eikä helpota kasvimaalla työskentelyä. Saisi olla aika hillittömän monta kaulusta päällekkäin, että kasveja hoitaessaan ei tarvitsisi kumartua. Takareisijänteideni kannalta kumartelu tavallisen, kapean kasvimaan penkin ylle on huomattavasti helpompaa kuin leveän lavakauluksen ylle kumartelu. Ja kun käytettävissä on peltomaata, miksi rahtaisin kasvisten kasvualustaksi ostomultaa? Yleensähän kai lavakaulukset täytetään sillä.

Vastaus kysymykseen: Lavakauluksia ei kannata lainkaan sijoittaa Villa Palaseen. Jatkossa aion istuttaa lehtikaalit ja mangoldit kukkapenkkeihin. Se on kuulkaas vielä modernimpaa!

7. Miten maanparantaminen käytännössä tapahtuu?

Villa Palasen maaperä on savea. Koska kaikki kasvit eivät pidä siitä, että niiden varpaat ovat koko ajan vedessä, savimaata parannetaan usein sekoittamalla siihen hiekkaa. Siirtolapuutarhassamme on yhteinen hiekkakasa, josta tuota kallisarvoista ainesta voi ostaa ämpärikaupalla – tosi kätevää. Toinen suositeltu maanparannusaine on kompostimulta. Kolmas käyttökelpoinen on kaupan ostomulta, joka on yleensä turvepohjaista. Maata voi parantaa  myös viljelemällä tiettyjä kasveja. Hevosenlannastakin olen kuullut huhuja.

Näin siis teoriassa. Käytännössä olen tehnyt niin, että kun olen poistanut kasvin tai pari, halunnut täyttää kukapenkissä olevan aukon tai päättänyt istuttaa pensaan nurmikolle, olen möyhentänyt paikkaa ensin lapiolla. Olen lisännyt muutamia kourallisia hiekkaa ja kaatanut päälle ostomultaa niin paljon kuin on näyttänyt tarpeelliselta. Kompostia ei juuri nyt ole ollut käytettävissä, mutta ensi kesänä sitäkin taas on. Olen sekoittanut ainekset talikolla ja sen jälkeen muotoillut penkin pinnan haravan avulla. Jos olen tiennyt, että uusi kasvi pitää kalkista, olen ripauttanut mullan joukkoon myös hieman puutarhakalkkia. Olen pyrkinyt siihen, että laidalliset penkit olisivat täynnä multaa ja laidattomat koholla nurmikosta.

Aika näyttää, miten tämä toimii. Minulla ei ole oikeasti hajuakaan, mikä olisi ainesten oikea sekoitussuhde. Oletan, että se riippuu kasvista, mutta kasvien yksilöllisistä vaatimuksista en ole järin hyvin perillä.

--

Kysymyksistänikin ehkä huomaa, etten päässyt puutarhuroinnissa tänä kesänä vielä kovin pitkälle. Ensi kaudella ovat epäilemättä edessä uudet kysymykset. Voin jo kuvitella: Mistä voin ostaa David Austin -ruusun taimen? Minne lumipalloheisi kannattaa istuttaa?  Miksei loistokärhö kuki vieläkään? Miksi nurmikkomme on kuoppainen ja mitä sille voi tehdä? Juu, paljon on vielä opittavaa.

Jos jotakuta jäi vaivaamaan, minne Palasessa kakataan, kerrottakoon, että sijoitin Icelett-merkkisen pakastavan käymälän makuuhuoneen taakse alkoviin. Monella muulla siirtolapuutarhurilla on käsittääkseni kompostoiva käymälä, mutta Palasessa ei ollut sille sopivaa paikkaa. 

--

Päivän kuvat: Daalia Creme de Cassis syysauringossa. Neljästä daaliastani vain yksi, Ambassador, ei ehtinyt kukkaan kesän aikana.

 

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016