Kirjoitukset avainsanalla koti

Meillä siivoaa nykyään iRobot Roomba 981, siivousrobotti. Minähän en saa siivota enkä varsinkaan imuroida, eikä puoliskokaan ole järin innokas siinä puuhassa. Meillä käy siivooja, mutta melko harvoin. Siksi ilahduin kovasti, kun sain sisaruksiltani syntymäpäivälahjaksi Roomban. Olen nyt käyttänyt sitä kuukauden verran, ja tässä tulevat havaintoni.

Roomba kerää pölyt tehokkaasti, muttei ole imuri.

Robotti-imurista puhutaan yleisesti, mutta Roomba ei varsinaisesti imuroi. Enemmän se muistuttaa leikkuupuimuria. Se kulkee asunnossa järjestelmällisesti saralta toiselle ja poimii mennessään pölyt ja roskat kahden muovitelan avulla. On siinä toki imurikin, mutta olettaisin, että se pääasiassa siirtää telojen keräämän pölyn säiliöön. Eniten oikeasta imurista muistuttaa Roomban ääni, joka on varsin kova.

Tehokas se kyllä on. Käsitykseni kotini puhtaudesta murentui täysin, kun näin, miten paljon pölyä robotti saa irti lattioiltamme. Joka kerta.

Olen jo säätänyt Roombaa kahdesti vähemmän tehokkaaseen suuntaan, jotta se toimisi nopeammin ja vähemmän perusteellisesti. Perusasetuksella se käy kaikki tilat läpi kolmeen kertaan: kahdesti koko lattian pyyhkien ja kolmannen kerran vain reunat siivoten. Huomatessaan jotakin, joka vaikuttaa roskakeskittymältä, se lisäksi siivoaa sen kohdan tavallista perusteellisemmin.

Tällaista jälkeä Roomba teki matolleni.
Tällaista jälkeä Roomba teki matolleni.

Roomba on mattojen tuho – ja pelastus.

Roomba liikkuu ketterästi ja imuroi tehokkaasti myös matot, lukuun ottamatta aivan pieniä ja ohuita mattoja, jotka eivät pysy kunnolla paikoillaan. Jos sellaisia on, ne pitää kerätä pois ennen imurointia.

Laite on jopa liian tehokas: minulla on puuvillakuteesta kangaspuissa kudottu matto, joka ei ole rakenteeltaan aivan tiivis. Roomba luulee maton nystyröitä roskiksi ja pysähtyy oikein erikseen kiskomaan niitä irti matosta. Matto näytti aika surkealta kahden roombauksen jäljiltä. Ratkaisuksi jäi maton laskostaminen lattian reunaan siivouksen ajaksi.

Ongelmaa ei olisi, jos Roomban kulkusuuntaan olisi mahdollista vaikuttaa. Mutta kun se on päättänyt kulkea maton päästä päähän pitkittäin (kuteiden vastaisesti) niin se tekee juuri niin. Minulla on samanlainen matto toisessa huoneessa, jossa Roomba imuroi sen kuteen suuntaisesti vahingoittamatta mattoa.

Toisaalta olen ollut jo vähällä luopua olohuoneen halvasta nukkamatosta, joka on käytön myötä litistynyt kovaksi ja epämiellyttäväksi. Sen imurointikin on ikävää. Roombalta tuo työ kuitenkin sujuu, ja matto näyttää Roomban jäljiltä paremmalta kuin koskaan. Ehkä en tarvitsekaan uutta mattoa ihan vielä. Tälle matolle robotti on siis pelastus.

Nukkamatolle Roomba tekee hyvää.
Nukkamatolle Roomba tekee hyvää.

Roomba vaatii paljon huolenpitoa.

Ei tulisi mieleenikään jättää Roombaa yksi imuroimaan olettaen, että kämppä on puhtaana, kun tulen kotiin. Laite on tarvinnut apua melkein joka kerta. Joko se juuttuu johonkin tai pölysäiliö pitää tyhjentää. Pölysäiliö on niin pieni, että noin sadan neliön perusteellinen imurointi ei yleensä onnistu ilman välityhjennystä.

Robotin pohjassa olevat korkeuseroanturit pölyyntyvät helposti, kun se nuohoaa sängynalustoja ja sohvantakusia. Jos antureita ei puhdista pölysäiliön tyhjennyksen yhteydessä, Roomba voi jäädä pyörimään ympyrää johonkin koloon ja väittää lopulta olevansa jumissa korkeuseron lähellä. Seurasin kerran, miten se siivosi yhden, huonekalujen rajaaman kohdan kahdeksan kertaa peräkkäin eikä osannut yhdeksännelläkään kerralla sieltä omin neuvoin pois.

Viime viikolla lähdin postiin ja jätin Roomban siivoamaan. Kun palasin noin tunnin kuluttua, se oli pysähdyksissä silityslaudan alla. Sovellus kertoi, että Roomba joutui keskeyttämään siivouksen, koska se oli juuttunut ahtaaseen paikkaan. Se oli ilmeisesti yrittänyt päästä läpi silityslaudan jalkojen välissä olevasta raosta ja suuttui, kun ei päässyt siitä. Miksei se osannut kiertää jalkoja, kuten se on tehnyt monta kertaa?

Roomba tarvitsee noin kahden tunnin siivouksen jälkeen uuden latauksen, joka pidentää perusteellisen siivouksen 4-5 tuntiin. Vähemmän perusteellisesta puhdistuksesta se selviytyy alle parin tunnin, ellei juutu minnekään.

Roombaa voi auttaa esimerkiksi asettamalla tuolit jonoon niin, että se pääsee kerralla imuroimaan niiden alta. Kuvassa takana patterin edessä on majakka, joka esti robottia tällä kertaa menemästä nukkamatolle ja sohvien alle.
Roombaa voi auttaa esimerkiksi asettamalla tuolit jonoon niin, että se pääsee kerralla imuroimaan niiden alta. Kuvassa takana patterin edessä on majakka, joka esti robottia tällä kertaa menemästä nukkamatolle ja sohvien alle.

Robotti tuntuu melkein elävältä.

Välillä tuntuu kuin Roomba olisi kotieläin. Kotiin tullessa odotan melkein sen tulevan ovelle tervehtimään. Sillä tuntuu myös olevan persoonallisuus.  Hyvällä tuulella ollessaan se selviytyy loistavasti ruokapöydän alla olevista tuolinjaloista, mutta kiukutellessaan se vie maalit mennessään ovenpielistä tai jättää keittiön kokonaan siivoamatta. Akku vähissä ja väsyneenä se hoipertelee pitkin asuntoa kotiaan etsien.

Roomban koti on sen latausasema. Vanhassa talossa ei ole pistorasioita ihan joka nurkassa, joten sopivan latausaseman paikan löytäminen aiheutti päänvaivaa. Latausasema tarvitsee virtaa, ja sen edessä pitäisi olla vähintään puoli metriä tyhjää tilaa, jotta Roomba osaa ajaa täsmällisesti telakkaan.  Lisäksi WiFi-yhteyden pitäisi olla hyvä. En mielelläni säilytä siivousvälineitä olohuoneessa, joten sijoitin Roomban tarjoiluvälikköön.

Roomba ”puhuu” äänimerkeillä ja myös ilmoittaa englanniksi, minkä tyyppinen ongelma sillä on. Iloisin fanfaari kertoo, että työ on suoritettu ja robotti on palannut kotiin.

Yksi Roomban parhaista piirteistä on, että se imuroi niskuroimatta ja perusteellisesti myös sänkyjen, sohvien ja piironkien alustat, jonne voi olla hankalaa yltää tavallisella imurilla. Vain Lundia-kirjahyllyjen alle se ei mahdu.

Roombaa käytetään älypuhelinsovelluksella tai laitteen päällä olevilla painikkeilla. Sovelluksen avulla voi tutkia, mitkä kohdat robotti on siivonnut.
Roombaa käytetään älypuhelinsovelluksella tai laitteen päällä olevilla painikkeilla. Sovelluksen avulla voi tutkia, mitkä kohdat robotti on siivonnut.

Roomba rakastaa riippuvia johtoja

Useimmat varmaan siivoavat ennen siivoojan tuloa, ja myös Roombaa varten pitää järjestellä. Lattialla ei saa olla mitään. Siis MITÄÄN. Jos lattialle jää sukka tai mikä pahempaa, sukkahousut, on varsin varmaa, että asuste on kohta Roomban telojen välissä. Pahinta ovat kuitenkin sähkölaitteiden johdot. Kun Roomba siivosi meillä ensimmäisen kerran, se onnistui kieputtamaan jouluvalon johdon pariinkymmeneen kertaan pyöränsä ympärille, kunnes ei pystynyt liikkumaan.

Kotimme ei ole lähellekään johdoton.  Vaikka olisin itse siivonnut aamulla, puoliso on sen jälkeen aivan hyvin voinut jättää laturin johdon tai kuulokkeiden piuhan roikkumaan yöpöydältä tai tuolilta lattialle juuri sen verran, että Roomba saa siitä kiinni ja sotkeutuu siihen. Siksi en esimerkiksi käynnistä Roombaa etänä työpaikalta keskellä päivää, vaikka voisin.

Meillä on myös jatkojohtokasoja lattioilla. Roombankestävä ratkaisu on työntää ne niin kapean huonekalun alle, ettei Roomba pääse niihin käsiksi. Makuuhuoneessa tämä tarkoittaa yöpöytää ja olohuoneessa pientä tarjoilupöytää. Muut johdot nostan mahdollisuuksien mukaan ylös. Kerran Roomba sai kiinni lattiaa viistävän muratin versosta ja alkoi kiskoa sitä kitusiinsa. Onneksi puoliso oli kotona.

Ei riitä, että tyhjentää pölysäiliön. Myös anturit pitää puhdistaa.
Ei riitä, että tyhjentää pölysäiliön. Myös anturit pitää puhdistaa.

Telat poimivat roskat ja pölyn. Niiden kiinnityskohtiin juuttuu usein hiuksia, joten telat pitää irrottaa ja puhdistaa aika ajoin.
Telat poimivat roskat ja pölyn. Niiden kiinnityskohtiin juuttuu usein hiuksia, joten telat pitää irrottaa ja puhdistaa aika ajoin.

Pölysäiliö puhdistettuna. Käytän pölyjen tyhjentämisessä apuna vanhaa hammasharjaa ja mikrokuituliinaa. Pyyhin samalla robotin yltä päältä.
Pölysäiliö puhdistettuna. Käytän pölyjen tyhjentämisessä apuna vanhaa hammasharjaa ja mikrokuituliinaa. Pyyhin samalla robotin yltä päältä.

Paras yksin asuvalle pieneen asuntoon, jossa ei ole huonekaluja.

On fakta, ettei meillä ole käytetty tavallista imuria sen jälkeen, kun Roomba tuli taloon. Toinen fakta on, ettei se ole kertaakaan siivonnut koko huoneistoa ilman apua. Eilen se ei tarvinnut apua, mutta sovelluksen kartasta näki, että siltä jäi osa olohuoneesta siivoamatta. Kotimme taitaa olla Roomballe hieman liian iso ja sokkeloinen. Välillä olenkin rajoittanut sen siivousalaa mukana tulevilla majakoilla, mikä on toiminut hyvin.

Kuukauden kokemuksella sanoisin, että Roomba sopii parhaiten pienehköön kotiin, jossa on sileät lattiat, matalat kynnykset ja vain vähän huonekaluja sekä aina valot päällä. Pimeässä roomban suunnistukseen käyttämä kamera ei nimittäin toimi kunnolla. Vain yksinasuja voi käyttää laitetta etänä, koska kukaan muu ei voi tietää, mitä lattioilla on, kun robotti lähtee liikkeelle.

En silti antaisi omaani pois.

--

Päivän kuvat: Roomba tositoimissa.

Kommentit (1)

Anneli
1/1 | 

Enpä ole pitkään aikaan saanut nauraa kuin nyt blogiasi lukiessani,siinä oli niin samoja asioita tästä siivooja-avusta,

että hykerrytti niin sanottua" imelä pussia" leuan alla.

 Itselläni on halpa versio Viledalta(n.250) ja olen ollut tosi tyytyväinen siihen.Olen nimennyt sen pikku apulaiseksi,

sillä tavallinen imuri ei enää käy sairauksieni takia.

Kyllä yhdyn esiintuomiisi asioihin ja saan siivouspäivinä monta ilon aihetta seuratessani sitä,ihmettelen tosin,mikä

pienessä keittokomerossani on kamalaa,ettei millään menisi sinne,mutta kun jaloillani sitä ohjailen niin imuroi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olipa kerran nuoripari. He olivat kokeneet myös niukkoja aikoja ja penninvenyttäminen oli heille tuttua. Toimeentulotuen varassakin oli oltu. Nyt kummallakin oli loppututkinto ja vakituinen työpaikka. Alle 30-vuotiaina heidän yhteenlasketut tulonsa olivat paremmat kuin heidän vanhempiensa. Lisäksi heillä oli hieman perittyä, sijoitettua omaisuutta sekä osakeoptioita.

Olisi luullut, että he olisivat minkä tahansa pankin ihanneasiakkaita, joiden palkkatileistä ja asuntolainaroposista kilpailtaisiin. Mutta ei se mennyt niin.

Nuoret aloittivat ASP-säästämisen tytön palkkapankkiin, koska se oli käytännöllisintä. Pojan palkka meni eri pankkiin, mutta hän maksoi asuntosäästötilille kuukausittain saman erän kuin tyttökin. Sitten he alkoivat huvikseen seurata asuntomarkkinoita.

Etenkin poikaa kiinnostivat asunnot myös sijoituksena. Hän pohti, millaisesta talosta asunto kannattaisi hankkia, vertaili hintoja, tutki myynti-ilmoituksia ja käveli katselemassa taloja. Yhdessä he alkoivat käydä asuntonäytöissä. Heille alkoi hahmottua, millaisia taloja ja asuntoja heidän kotikaupungissaan on, ja heille kehittyi käsitys unelmakodistaan.

Nuoripari ei unelmoinut omakotitalosta, kahdesta autosta ja kultaisesta noutajasta. Heidän elämäntapansa oli autoton, mutta liikkuva ja ehdottomasti urbaani.

Sitten heidän unelmakotinsa tuli myyntiin.

Se oli kulmahuoneisto 1930-luvulla valmistuneen kerrostalon ylimmässä kerroksessa nuorten aikuisten suosimassa kaupunginosassa. Siellä oli lautalattiat ja leveät ikkunalaudat sekä vasta remontoitu kylpyhuone. Olisin itsekin halunnut asua juuri sellaisessa kolmikymppisenä.

Poika ja tyttö aloittivat kumpikin lainaneuvottelut omassa pankissaan. Pojan pankissa mukava nainen myhähteli hyväksyvästi, kun kuuli, että poika kuuluu Insinööriliittoon. Lainatarjous oli edullinen ja pojan annettiin ymmärtää, että kaikki järjestyy. Hän voisi huoletta tehdä tarjouksen asunnosta.

Myyjä hyväksyi alustavasti nuorten tarjouksen. Vasta tässä vaiheessa tytön pankin virkailija tavoitti tytön puhelimeen. Ja se olikin melkoinen puhelu.

Tyttö sai elämänsä läksytyksen. Pankin täti lähti siitä olettamuksesta, että tyttö oli säästänyt asuntoa varten yksin, mutta oli nyt antamassa pojalle puolet asunnosta ilmaiseksi. Tämä ei pitänyt paikkaansa, mutta nainen ei antanut tytölle suunvuoroa. Asia olisi myös näkynyt tiliotteelta, mutta mitäpä sitä hyviä ennakkoluuloja tosiasioilla pilaamaan.

Naisen mielestä tytön ei  ylipäätään kannattanut hankkia isoa kaksiota (yhtiöjärjestyksessä kolmio) keskusta-alueelta, koska hän perustaisi pian perheen ja kämppä jäisi pieneksi. Ja lisäksi hän tiesi, että rakkauteen tulisi ryppyjä, joten kohta tyttö menettäisi puolet säästöistään pojalle, kun omaisuus jaettaisiin erossa omistusoikeuksien mukaisesti 50/50. 

Melkoinen ennustajaeukko!

Nuoret olivat olleet sopuisasti yhdessä jo yli kymmenen vuotta, joten suhdetta voinee pitää vakaana. Tarina ei kerro, onko heillä perheenlisäys mielessä, mutta mitä sitten, vaikka olisikin. Eivät kaikki muuta siinä tilanteessa lähiöön tai ympäryskuntiin. Jopa Helsingin Kalliossa lapsiluku alkoi Helsingin Sanomien tietojen mukaan kohota jo vuonna 2011, eikä hintojen nousukaan ole karkottanut lapsiperheitä sieltä.

Pankkivirkailija kuvitteli varmasti puolustavansa naisen oikeuksia. En minäkään olisi neuvonut tyttöä ostamaan asuntoa puoliksi, jos hän olisi ainoa, joka siihen sijoittaa rahaa. Sehän olisi todella tyhmää. Mutta kun nyt ei ollut sellainen tilanne.

Virkailija ei tiennyt nuorten omistuksista tai osakeoptioista, koska niitä hoitaa toinen taho, eikä hän kysynyt niistä. Hän halusi mieluummin säilyttää käsityksensä kahdesta tyhjätaskusta, jotka ovat matkalla kohti tuhoa, elleivät säästä kahta vuotta ASP-tilille.

Hän ei ollut valmis ottamaan selvää tosiasioista vaan totesi suoralta kädeltä, ettei pankki anna lainatarjousta.

Pankki menetti hyvän asiakkaan. Nuoripari purki ASP-sopimuksensa ja siirsi kaikki päivittäiset raha-asiansa pojan pankkiin.

Tarina on tosi.

--

Päivän kuva: Rakennustyömaa Turussa Eerikinkadun puutalojen tontilla. Okranvärinen rakennus on tehty puretun puutalon paikalle betonista niin, että sen kadunpuoleinen julkisivu on samanlainen kuin puretun talon. Pihan puolelta näkymä on erilainen.

Vävyni tuskin ymmärsikään, miten suuri luottamuksen osoitus se oli, kun annoin hänen valita kotiini joulukuusen ja koristella sen yhdessä bonustyttären kanssa. En edes mennyt mukaan kuusikaupoille, ja koristelun aikaan vetäydyin nokosille. Ja tulos: meillä ei ole luultavasti koskaan ollut yhtä kaunista kuusta.

Miten hän sen oikein teki?

1. Valitse tuuhea ja tasainen kuusi.

Lapsuuteni kuuset olivat metsän reunasta napattuja näreitä, aitoja luonnonkuusia, joiden oksat olivat usein melko harvassa. Vanhasta muistista olen usein valinnut ilmavan joulupuun. Vävyn valinta oli kuitenkin varsinainen turbokuusi, erittäin tiheä ja tasaisen kartion muotoinen.

2. Asenna valot kuusen sisään.

Minusta kuuseen kuuluu kuusenkynttilät, joita on pakkauksessa rajallinen määrä. Vävy käytti kuitenkin valosarjaa, joka sai koko kuusen sädehtimään pehmeää valoa. Juju oli led-lamppujen ketjun sijoittaminen oksankärkien sijasta hieman lähemmäs kuusen runkoa, tavallaan puun sisään. Pitkä valosarja riitti valaisemaan puun tyvestä latvaan saakka.

3. Valitse väriteema.

Seuraavaksi vävy valitsi koristenauhat. Tarjolla oli perinteiset, ohuet hopeanauhat, paksut kultanauhat ja vielä paksummat roosa-hopeiset. Yllättäen vävy valitsi vaaleanpunaiset. Tämä valinta saneli kuusen päävärin. Roosa, valkoinen ja hopea on minusta hieno, juhlava väriyhdistelmä, joten teemaan sopivia koristeita löytyi helposti kahdesta isosta kuusenkoristelaatikostani, jotka oli noudettu vintiltä.

4. Sijoita samantyyppiset koristeet tasaisesti kuuseen.

Jos kuuseen tulee pitkiä koristeita, ne kannattaa ripustaa ensin. Niille ei nimittäin ole tiheässä kuusessa paljon paikkoja. Vävy sijoitti jääpuikot matemaattisella tarkkuudella harmoniseen muodostelmaan. Kävyt, sydämet ja pallot saivat saman huolellisen käsittelyn.

5. Muista anopin lempikoriste.

Minulla on ehdoton lempijoulukuusenpallo, tai oikeastaan niitä on kaksi palloa ja yksi sydän. Bonustytär tiesi tämän ja todennäköisesti antoi viisaan vinkin. Vävy sijoitti lempipalloni strategisesti täsmälleen oikein: kohtaan, johon katse osuu ja jossa sitä on helppo ihailla. Lisäksi kuuseen päätyi tuorein hankintani, berliiniläinen mistelipallo, vaikka se on muita isompi. Nämä molemmat koristeet rikkoivat kuusen väriteeman, mutta sehän vain paransi vaikutelmaa. Joulukuusi ei saa näyttää tavaratalon somisteelta.

6. Ripusta isot koristeet alas, pienet ylemmäs.

Monet joulupalloni ovat jo hieman vanhempaa mallia eli melko pieniä verrattuna nykyisin kaupan oleviin. Vävy sijoitti viisaasti pienempiä koristeita ylemmäs ja isompia alemmas. Tosin päin olisi näyttänyt epäsuhtaiselta.

--

Päivän kuvat: Kuusen väriteema oli vanha roosa.

Marraskuussa parvekkeen kukat vaihtuvat kaamosvaloihin ja eteisessä ballerinat antavat tilaa talvikengille. Listasin, mitä kaikkea olen viime aikoina puuhaillut. Montako näistä sinä teet marraskuussa?

1 Luovu kesäkukista ennen pakkasten tuloa

Tänä syksynä kannoin kaikki kukat parvekkeelta pois jo ennen pakkasten tuloa. Hirvitti katkoa isoja pelargoneja ja sulloa meheviä aurinkoliisoja jätesäkkeihin, mutta toinen vaihtoehtokaan ei innostanut. Jäätynyt biomassa olisi vielä ikävämpää käsitellä. Otin kuitenkin pelakuista pistokkaita, jotka ovat nyt jo juurtuneet, ja Apple Blossomin ja Askolan emokasvit pääsivät ikkunalle. Kesän ajan parvekkeella lihoneen amarylliksen sipulin ja kaksi verenpisaraa vein talvehtimaan autotalliin.

2 Istuta kevätsipulit ja jouluamaryllis

Pelargonit oli pakko raastaa pois viljelylaatikosta, että sain tulppaanien sipulit istutettua. Tilasin tällä kertaa sipulit postimyynnistä, Korpikangas Siemen Frö:stä. Himoitsin papukaijatulppaaneja, joita heillä olikin tarjolla useita lajikkeita. Valitsin tosi värikkäitä. Lisäksi istutin pikkuiiriksiä. Narsissit jätin väliin, koska niiden onnistumisprosentti on ollut tosi huono. Muistin sekoittaa multaan sipulilannoitetta.

Istutin myös jouluamarylliksen, joka tänä vuonna on hieman erilainen. Sipuli näytti aika surkealta ja pelkäsin, että se homehtui parvekkeella istutusta odotellessaan, mutta nyt siinä on jo pieni, vihreä alku. Kyllä siitä vielä hyvä tulee.

3 Siivoa parveke perusteellisesti

Kun kukat olivat poissa ja multahommat tältä vuodelta hoidettu, parvekkeella oli mahdollista siivota kunnolla ensi kertaa kuukausiin. Ja kyllä siellä olikin roskaa! Aivan järkyttävää. Pesin jopa lattian, joka näytti siltä, ettei siihen oltu koskettu rätillä vuosiin. Parvekelasit olen toistaiseksi pyyhkinyt vain sisäpuolelta. Rajansa raatamisellakin.

4. Koristele valoilla sisällä ja ulkona

Siirsin parvekkeelle Ikean kynttiläkruunun olohuoneesta ja ripustin siihen punaisilla lasihelmillä koristellut kaamosvalot. Istutuspöydälle toin patterilla toimivat kynttilät, jotka nappasin toissa keväänä Tokmannin alennusmyynnistä. Kynttilälyhdyt otan käyttöön sitten lähempänä joulua. Sisällä silasin muratin viuhkamaisella valosarjalla ja ripustin ruokapöydän yläpuolelle puolitoista metriä pitkän omenapuun oksan, jonka ympärille kiedoin patterilla toimivat valot. Sammaloitunut oksa on muuten siitä vanhasta ja valtavan isosta "Hiljan omenapuusta" joka kasvoi lapsuudenkotini navetan päädyssä ja kaadettiin kesällä.

5 Pakkaa kukkaverhot pois talveksi

Pellavaiset pioniverhoni ovat ihanat kesäkaudella, mutta talveen ne eivät mielestäni oikein sovi. Kunhan tästä jaksan, nappaan ne pois ja vaihdan yksivärisiin. Olen ollut aikeissa hankkia uudet talviverhot, mutten ole saanut aikaiseksi. Kullanvärisiä juhlakauden verhojani on joskus siirrelty likaisin käsin, enkä ole saanut tahroja täysin pois. Ehkä yritän taas piilottaa tahrat sohvan tai jalkalampun taakse.

6 Huolla kesäkengät ja ota talvikengät esille

Pyrin pitämään kengistäni muutenkin hyvää huolta, mutta isomman putsaus- ja plankkausoperaation teen kahdesti vuodessa. Pyyhin pölyt ja ravat kevyesti mikrokuituliinalla ja rasvaan tai vahaan sekä kiillotan pintanahkaiset kengät. Käytössäni on appivanhemmilta peritty, hyvin varusteltu kenkähuoltolaatikko useine harjoineen. Nyt pitäisi muistaa ostaa uusi putkilo mustaa kenkävahaa. Tuubista tuli pelkkää litkua, kun kokeilin. Onneksi minulla oli varalla kertakäyttöisiä kenkäliinoja, joissa on voide mukana. Sain niillä mustat nilkkurit näteiksi.  

7 Parsi villahousut

Käytän paljon Kainon ja Hurmåksen villaleggingsejä, joiden ainoa huono puoli on heikko hankauksenkestävyys. Ensi kerralla taidan parsia mustat housut keltaisella tai ruusunpunaisella – nyt meni vielä tylsästi tummansinisellä. Minulla on vasullinen kirjontalangan tähteitä, joista valita. Parsin tällä kertaa reippaasti menemään ihan peruspaksuudella, vaikka leggarit on kudottu huomattavasti ohuemmalla langalla. Eiköhän näillä taas yhden talven pärjää.

                                                                                               

8 Kiinnitä heijastimet takkeihin

Irrotan heijastimet keväisin, kun panen talvitakit pesuun kauden jälkeen, mutta syksyllä en meinaa millään muistaa kiinnittää niitä takaisin. Turun jokiranta on osin aika huonosti valaistu, ja välillä tulee kävellyksi ajoradallakin, joten heijastin on tarpeellinen. Käytän pääasiassa perinteisiä heiluvia heijastimia, jotka saa päivällä taskuun piiloon. On minulla pari hihan kiinnitettävää levymäistäkin heijastinta, mutta ne tuntuvat olevan aina väärässä takissa.

Kun tämä on tehty, talvi saa tulla. Kuukauden päästä onkin jo joulu.

--

Päivän kuvat: Tuokiokuvia meiltä.

Seuraa 

Tietyssä iässä olet, kun tiedät menettäneesi jotakin tärkeää ikääntymisen takia. Itse en enää pysty kävelemään pitkiä matkoja, ja minulla on usein jännekipuja hamstring-syndrooman takia. Niinpä minusta ei tullutkaan maraton- eikä joogamummoa, vaan kukkamummo ja siirtolapuutarhuri. Päivitän blogia harvakseltaan, koska minulla on tällä erää vain vähän sanottavaa muusta kuin puutarhanhoidosta.

Olen Maija Rauha, 65-vuotias ja eläkkeellä. Tervetuloa tiettyyn ikään!

--

Siirtolapuutarhapalstallani on oma kanava Instagramissa. Se löytyy nimellä villa_palanen. Kerron siellä mökin ja puutarhan kuulumisia useammin kuin täällä blogissa.

--

Tavoitat minut osoitteesta maijarauha@gmail.com

--

 

Blogiarkisto

2020
2019
2018
2017
2016